Olen 5 kymppinen nainen, lopen uupunut työhöni. Toimin it-alalla puolta nuorempien kanssa enkä enää tunne pysyväni vauhdissa ja jatkuvasti uusiutuvassa tekniikassa ja järjestelmissä mukana. Myös työnantaja painostaa parempaan tulokseen mutta EN KYKENE!
Jos irtisanoudun itse - yrityksellä ei ole tarjota muuta työtä - joudunko karenssiin ja kuinka pitkäksi aikaa? Entä jos pyydän työnantajaa irtisanomaan itseni, onko karenssi kuitenkin?
Jossain pykälässä sanottiin että karenssi tulee jos ei ole painavia syitä irtisanoutumiseen. Onko tarpeeksi painava syy että ei kykene enää pysymään kovassa tahdissa mukana? Eikä työnantaja ole tyytyväinen tulokseen.
Jatkuva stressi ahdistaa niin että en enää kohta jaksa.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa tai muuten osaisi neuvoa.
Olisin kiitollinen.
Jos irtisanoudun itse - yrityksellä ei ole tarjota muuta työtä - joudunko karenssiin ja kuinka pitkäksi aikaa? Entä jos pyydän työnantajaa irtisanomaan itseni, onko karenssi kuitenkin?
Jossain pykälässä sanottiin että karenssi tulee jos ei ole painavia syitä irtisanoutumiseen. Onko tarpeeksi painava syy että ei kykene enää pysymään kovassa tahdissa mukana? Eikä työnantaja ole tyytyväinen tulokseen.
Jatkuva stressi ahdistaa niin että en enää kohta jaksa.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa tai muuten osaisi neuvoa.
Olisin kiitollinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muita vaihtoehtoja on tarjolla: lähde opiskelemaan. Tai ota vuorotteluvapaata jos se enää on mahdollista. Toivottavasti on, valtio kun oli ottamassa sitä pois. Ota selvää, onko mahdollista solmia työnantajan ja sinun välinen sopimus jolla sovitaan kirjallisesti työsi päättyneeksi yhteisestä sopimuksesta. Kassalta /liitolta selville onko heidän puolestaan ok jos sopimus on edellä mainittu ja ylipäätään uumoilemasi karenssiasia. Karenssiahan pukkaa mikäli itse irtisanoo itsensä, noin 4 kk maksimissaan. Toisin päin ei onnistu koska työnantaja voi joutua mielestään itse vaikeuksiin irtisanoessaan.
Keinoja kannattaa tosiaan harkita tarkkaan sekä ottaa selvää. Yksi vielä, ota jokin toinen työ, osa-aikaisesti, joka ei vie kaikkia voimiasi kuten nykyinen. Kolmas: hanki osa-aikaeläkeläisen paperit. Silloin ei tarvitse olla koko ajan töissä, mutta talous säilyy turvattuna. Tähän tosin tarvitaan diagnoosiksi jotakin vähän konkreettisempaa kuin uupumus ja väsyminen ja voi muodostua hankalaksi saada.
En kehoita eroamaan mutta karenssia saa ainoastaan 3 kk jos ottaa itse lopputilin. 3 kk päästä alkaakin ansiosidonnainen juoksemaan jos vaan olet maksanut liittosi jäsenmaksut. Monesti ei vaan ole muuta mahdollisuutta.
Nyt tarkkana mitä teet, minullekin sanottiin että karenssia tulee tuo 3 kk. Vaan miten kävi, otettiin koko tuki pois ja 10 kk:den työvelvoita jotta sen voi takaisin saada. Ja tämän neuvon sain vielä työkkäristä. Nyt sitten eletään toimeentulotuella. Samapa se mulle mistä rahat tulee elämiseen, kunhan tulee. Uutta työpaikkaa en ole vielä löytänyt vaikka hakenut olen yli vuoden, yhteenkään haastatteluun en ole edes päässyt. Kyllä ne muutkin ymmärtävät ettei vanha pysy nuorten tahdissa ja tiedot ovat vanhentuneet. Opiskelemaan lähtisin vaan milläs lähdet kun ei ole varaa. Lainaa on tässä iässä turha hakea kun sitä ei edes kerkiäisi maksaa pois jos jostain työpaikan saisikin opiskelun jälkeen.
Olen myös 50-kymppinen ja IT-alalla työurani tehnyt. Jäin uupumuksen takia 3 vuotta sitten sairaslomalle (keskivaikea masennus). Ennen sitä olin tosin vuosien varrella ollut useilla sairaslomilla parista viikosta 3 kuukauteen. Eli mun kohdalla meni 3 vuotta sitten niin, että ensin vuosi sairaslomaa ja sitten koska työsuhde oli vielä olemassa hain sen perään opintovapaata 2 vuotta (työnantajan pakko myöntää). Se oli mun keino saada pääni kuntoon.
Aloitin opinnot yliopistossa ja pikkuhiljaa palauduin uupumuksesta (aikaa kyllä vei) Vein elämääni järkevällä tavalla eteenpäin. Ehkä olisin saanut sen vuoden sairasloman perään vielä kuntoutustukea - en tosiaan ollut työkykyinen, mutta itsellä oli sellainen sisäinen tunne, että parempi nyt yrittää opiskella jotakin uutta ja koittaa sitä kautta elämänsä uusille urille.
Tiedä sitten miten tässä käy. Onhan tässä jo ikää...Nyt minut on jo irtisanottu palattuani opintovapaalta ja hiukan on vielä opinnot kesken. Toivon tosin, että saisin tätä uutta koulutusta vastaavaa työtä. Mutta tärkeintä kuitenkin on ottaa happea ja saada itsensä tasapainoon. Jos sulla on tuollaisia fiiliksiä, kannattaa ajoissa tehdä jotakin.
Eli neuvoisin kyllä ensin lääkäriin, jos taustalla on vaikkapa masennusta, että se tulee hoidetuksi ja sitten katselemaan uutta alaa. Kyllä IT-ala ja huono johtaminen veivät ainakin minusta mehut.
Ei mitään keskinäisiä irtisanomis sopimuksia koska siitä seuraa armotta karenssi. Eikä myöskään stressiä koska siitä ei saa palkallista sairaslomaa. Mutta haet sairaslomaa toistuvista päänsäryistä. Aikaa myöden hoksaavat että se johtuu työoloista ja senmyötä työnantajasi irtisanoo sut työn vähäisyyden vuoksi.