Kiinnostaisi kovasti tietää katsooko kukaan mitä täällä kirjoitellaan.. Itse anoreksiaa ja bulimiaa sairastaneena olen aika järkyttynyt. Uskokaa kultapienet huviksenne: Jos HALUATTE anoreksian, teillä ei ole sitä/teillä on alkuvaiheen kuherruskuukausi sairauden kanssa.. Jos TEKISITTE MITÄ VAIN, ETTÄ PÄÄSISITTE SIITÄ EROON, ymmärrätte mistä tässä on oikeasti kysymys ja olette nähneet saman helvetin kuin minäkin.
Mä olin kuten te: luulin et hallitsen tän. Mä luulin et musta tulisi täydellinen. Mä luulin et must tulee onnellinen. Mutta laihimmillani, kun makasin sairaalassa.. Mä olin onnettomampi kuin koskaan. Äiti itki, kun pelkäsi et kuolen. Pikkuveljet ihmetteli mikä mulla on. En mä halunnut satuttaa niitä.. Mut ruoan ja laihduttamisen pakkomielteinen ajattelu teki musta itsekkään. Mä en ollut huomannut et satutan muita samalla kun satutan itseäni. 11 vuotta. Niin paljon mä hukkasin elämästäni maailman turhimpaan.
Tässä maailmassa on paljon tärkeämpiä asioita. Avatkaa silmänne. Laihuus ei tuo onnea. Rakastakaa kehojanne ja kuunnelkaa niitä. Jos soditte kehojanne vastaan se väistämättä kostautuu teille. Itse tein sen virheen miljoonia kertoja, koska vihasin kehoani. Nyt olen vihdoin hyväksynyt, että tällainen se on. Syön hyvin, terveellisesti ja tarpeeksi. Liikun ja huollan kehoani. Hemmottelun olen oppinut sallimaan. Sen myötä myös herkkujen himo laantuu: jos kiellät itseltäsi jotain, se pyörii mielessäsi jatkuvasti ja lopulta sorrut.
Turha väittää, etten tietäisi mistä puhun. Mä kävin pohjalla. Mut mä nousin sieltä takaisin. Tekin pystytte siihen.
Sivun ylläpitäjä?
9
183
Vastaukset
- Solsikke
iHANAA, Parantunut, hienoa että olet selvinnyt!
Itsellä kaikki vielä edessä, mutta yritys on kova ja tahto ja motivaatio parantua on kova. Vihdoinkin! Vuosia ja vuosia takana mullakin tämän pirun kourissa, toivottavasti pian myös todella takana, voitettu!
Tekisi minunkin sanoa vaikka mitä näille ressukoille jotka tätä haluavat, sydäntä raastaa lukea tätä palstaa! He eivät tiedä mitä on edessä jos tälle tielle lähtevät. Puhut kuuroille korville. Niin se vaan on. Mulle joskus terapeutti sanoikin, että niin julmaa kuin se onkin, joskus on vaan pakko käydä siellä täysin pohjalla ennenkuin voi nousta. :-( Ja minä todella tein sen. Kuten sinäkin.:-(
Ja jotkut ei sitten enää nouse. Ja se taistelu sieltä kuopan pohjalta, se on suoraan sanottuna epäinhimillisten tuskien takana, niin raskasta etten tiedä mitään verrattavaa. Ja kaikki tämä jonkin "ihanan kauniin laihan" kropan takia!!!!
Tämä todella ON mielisairasta!!!
Tsemppiä sulle ja nauti elämästä! :-D - hjkhjhk
Ihana kuulla miten joku on parantunut ja onnellinen! :)
Mutta: itselläni ongelma onkin, etten halua olla onnellinen. Ei minun kuulu olla onnellinen. En ansaitse sitä enkä mitään hyvää, niin paljon olen tehnyt virheitä.
Sen takia minulla ei ole syytä päästä tästä pois, vaikka toisaalta haluankin..
Minun (huom, vain minun!) kohdallani itsekkyyttä on jatkaa, mutta itsekkyyttä on myös olla jatkamatta.
Kaiken lisäksi, minulla ei ole muuta, ei ole koskaan ollutkaan. olen ollut onneton jo niin kauan. Jos pääsisin tästä eroon, jäljelle ei jäisi yhtään mitään. Ei minulla ole läheisiä, ei sosiaalisia suhteita jotka paranisivat. En olisi onnellinen, enkä ole nytkään.
Huoh.. Mutta olkaa onnellisia, ihana kuulla parantuneista! :) - toivoaparemmasta?
Wau miten hienoja tarinoita...
Se kehoko oikeasti pysyy siinä alipainon ja normaalin rajoilla ilman himoliikuntaa ja kompensointia? Herkutellenkin?
Hmm. Itse olen siinä tilassa vielä, että toivoisin ruuan olevan viisi pilleriä päivässä, ei tarvitsisi sitäkään sen enempää ajatella. Ja että ihminen voisi elää alipainoisena :/ ristiriitaista. Toisaalta sitä haluaisi olla terve, hoikka ja urheilullinen. - Parantunut. Vihdoin.
Keho pysyy hyvinvointipainossaan ilman kompensointia, myös herkutellenkin. Ja hyvinvointipainossa kaikki pelaa: kuukautiset, aineenvaihdunta, aivot jne. Herkuttelulla en tarkoita 24/7 jatkuvaa mässäilyä vaan itselläni esim.herkku päivässä ja juhlissa vaikka enemmän jos maistuu. Pointti on se, ettei mulla ole enää järkyttävää himoa tai pakkomiellettä herkkuihin, koska en enää kiellä niitä itseltäni. Jos tekee mieli niin otan, jos ei niin ei. :) Tämän lisäksi syön monipuolisesti ja terveellisesti ja ennen kaikkea säännöllisesyi ja TARPEEKSI. Myös syöminen kuluttaa yllättävän paljon kaloreita ja ylläpitää aineenvaihduntaa.
Mä painan n. 10kg enemmän kuin laihimmillani. Silti kukaan ei oo tullut vihjaamaan mun lihoneen tms vaikka faktahan se on. Mutta mä pidän näistä kiloistani kiinni. Laihana olin todella löysä (okei varmaan mielikuvavääristymiin liittyy), mutta nyt olen kiinteä ja mulla on kauan kaipaamani sixpack. :) Liikun ilosta, en koska olisi pakko. Jos oon flunssassa niin lepään. Ja jaksaminen on ihen uudella tasolla.
Muo ei oo kukaan tullut sanomaan tämän painonnousun takia läskiksi. Ja enhän mä läski olekaan vaikka teistä tuollainen painonnousu kuullostaisi hirveältä. Ennen musta 0,1kg:n painonnousu oli katastrofi. Nyt oikeestaan joulun jälkeen ongelmana on ollut, että painoni on laskenut pari kiloa, joten oon nyt syönyt entistä enemmän, jotta painoni nousisi takaisin. :) Hullua, en koskaan olisi uskonut, että yritän "lihottaa" itseäni!
Ja ne, jotka kokevat etteivät ansaitse parantua... Kyllä ansaitsette. Mäkin ajattelin joskus aivan samalla tavalla: ettei mulla olisi muuta. Mutta meillä on. Meille on annettu vain yksi elämä. Nauttikaa siitä. Miettikää ihmisiä, jotka sairastavat jotain muuta vakavaa sairautta, eivätkä he voi valita. Mutta teillä rakkaat, teillä on mahdolllisuus. Teillä on aina mahdollisuus parempaan. - tahtoisin parantua
ihanaa että täällä on onnellisiakin tapauksia. Teidän tarinat todella rohkasee yrittämään parannusta. Oon kärsiny tästä sairaudesta ihan tarpeeks jo mutta siltikään en osaa auttaa itseäni. En tiedä mistä alottaa. Välillä päätän että nyt tää kaikki viimein loppuu ja paranen ja seuraavana päivänä kaikki on taas ennallaan. En tiedä mitä haluan. En tajua miten voi muutttaa ajatusmalliani normaaliksi. Miten te ootte parantuneet?
- WeCanMakeItThrough
Ihanaa, ihanaa, ihanaa
- WeCanMakeItThrough
Ja lisään, että itselle vaikein kohta on se paino. Vaikka haluaisin parantua, pelottaa ne painoluvut. En ole sairaalloisen alhaisessa, en edes merkittävässä alipainossa mutta kuitenkin. Roikun tietyissä luvuissa ja niistä luopuminen, nousemisen hyväksyminen on moninkertaisesti vaikeampaa kuin esimerkiksi toi punnituksen vähentäminen. Mutta haluan yrittää selvitä.
Kun syö enemmän, alkaa mieli tervehtyä ja mä ainakin voin tunnistaa ahdistuessani, että mikä on sairauden ääni, mikä minun. Sitten tilanne ratkaisee, kumpaa kuuntelee - useimmiten sitä omaa ääntä, kunhan pääsee eteenpäin.
Yleensä huonona päivänä, kun aloittaa päivän pelkällä puolella lasillisella vettä, anoreksian ääni vie sitten, kunnes jostain tulee se pieni ajatus ettei jaksa enää. Sitten sitä yrittää uudelleen. - WeCanMakeItThrough
WeCanMakeItThrough kirjoitti:
Ja lisään, että itselle vaikein kohta on se paino. Vaikka haluaisin parantua, pelottaa ne painoluvut. En ole sairaalloisen alhaisessa, en edes merkittävässä alipainossa mutta kuitenkin. Roikun tietyissä luvuissa ja niistä luopuminen, nousemisen hyväksyminen on moninkertaisesti vaikeampaa kuin esimerkiksi toi punnituksen vähentäminen. Mutta haluan yrittää selvitä.
Kun syö enemmän, alkaa mieli tervehtyä ja mä ainakin voin tunnistaa ahdistuessani, että mikä on sairauden ääni, mikä minun. Sitten tilanne ratkaisee, kumpaa kuuntelee - useimmiten sitä omaa ääntä, kunhan pääsee eteenpäin.
Yleensä huonona päivänä, kun aloittaa päivän pelkällä puolella lasillisella vettä, anoreksian ääni vie sitten, kunnes jostain tulee se pieni ajatus ettei jaksa enää. Sitten sitä yrittää uudelleen.Ja vielä tuosta avunhakemisesta, tärkeintä on että aluksi pystyy edes istumaan hetken ammattiauttajan kanssa samassa huoneessa. Se on iso askel, mieli voi olla hyvinkin ristiriitainen "haluanko parantua vai en?"
Eteenpäin mentäessä sitä halua pitää kuitenkin alkaa löytyä, koska se lähtee itsestä. Ei kukaan voi tehdä mitään, jos itse kamppailee koko ajan apua vastaan ja ei tee töitä. Kukaan toinen ei voi sitä meidän puolesta tehdä. Sama kuin alkoholistia ei saa lopettamaan juomista, jos hän ei itse halua.
- tahtoisin parantua
kiitos tosi paljon vastauksesta! se oli tosi rohkaseva! Amattiavun hakeinen kyllä pelottaa. oon tosi ujo ja pelkään mennä minnekkään hakee apua. En ole kertonut kenellekkään tästä ja nyt yritän kerätä rohkeutta kertomiseen. onko mitään neuvoja siihen? en tiedä kuinka helposti saisin apua kun ei sairauteni ole mitenkään kriittisessä tilassa. onko mmahdollista parantua omin neuvoin. se on kyllä varmaan kauhean vaikeaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1171897Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1181786Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101771Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561446Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341385Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii4881026Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50966Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai237913Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115911Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347869