Pari vuotta sitten Ilta-Sanomien yleisönosastossa julkaistiin kirjoitus sikiöseulontojen puolesta. Koska aiheesta on silloin tällöin keskusteltu täälläkin, kopioin luettavaksenne sekä kyseisen tekstin että vastineen, jonka itse taannoin kirjoitin sille.
>>MINUT OLISI PITÄNYT SEULOA
Nyt on kysytty arvokeskustelua sikiöseulonnasta, js hurskaimmin ovat "vammaisen oikeudesta elämään" puhuneet ne, jotka itse ovat siitä kaukana (...)
Vammaisena minä näen asian läheltä ja kysyn, mitä tuo "vammaisen oikeus elämään" oikein tarkoittaa. Mistä keskiaikaisesta jesuiittaliturgiasta se on peräisin?
Kenelläkään ihmisellä ei ole minkäänlaista "oikeutta elämään", sillä jokainen joutuu maapallolle pakosta syntymään, koska kiima ja järki seisovat yhtä aikaa.
Keneltäkään ei kysytä, haluaako hän tulla tänne painajaismaisen eläinevoluution koekappaleeksi. Siinä olisi varsinaisen arvokeskustelun paikka, mutta siitä vaietaan visusti, etteivät omat lapset alkaisi tehdä vanhemmilleen kiusallisia kysymyksiä.
Kun tätä todellista arvokeskustelua ei käydä, väestö kasvaa ja kurjuus lisääntyy. Köýhä enemmistö elää vammaisen asemassa. Arvottomiin oloihin väkisin synnytettyjen katulasten laumat ja kärsimykset ovat niin mittaamattomia, että ihmetellä täytyy, missä satutornissa oikein elävät ne, jotka nyt nostivat metelin sikiödiagnostiikasta.
Kun vamman tuottaminen toiselle on rangaistava teko, kuinka iso rikos onkaan pakottaa sellainen ihminen syntymään, joka on pelkkää vammaa alusta loppuun, kuten minä.
Tämän helvetin minä soisin kaikille niille, jotka nyt hurskastelevat sikiöseurantaa tekevien lääkärien näkemyksistä. Sikiödiagnostiikka on todellinen humaani edistysaskel, jolla suojataan kärsimykseltä sekä vammaisia että vanhempia.
Sitä pitää jatkaa ja tarkentaa. Se ei ole rodunjalostusta, kuten hysteerikot melskaavat, vaan kärsimyksen vähentämistä. Minut olisi ehdottomasti pitänyt seuloa jo sikiövaiheessa pois ja estää tämä elämänpituinen painajaisnäytelmä. Sitä armoa ei minulle suotu.
Nyt kun tuskissani pyydän eutanasiaa, samat moraalihirviöt estävät senkin ja puhuvat taas jostakin "vammaisen oikeudesta elämään". Itse he eivät kylläkään suostuisi sitä "oikeutta" itselleen ottamaan.
Nimim. Vammaisena syntynyt>>
>>MINUT OLISI PITÄNYT SEULOA
Nyt on kysytty arvokeskustelua sikiöseulonnasta, js hurskaimmin ovat "vammaisen oikeudesta elämään" puhuneet ne, jotka itse ovat siitä kaukana (...)
Vammaisena minä näen asian läheltä ja kysyn, mitä tuo "vammaisen oikeus elämään" oikein tarkoittaa. Mistä keskiaikaisesta jesuiittaliturgiasta se on peräisin?
Kenelläkään ihmisellä ei ole minkäänlaista "oikeutta elämään", sillä jokainen joutuu maapallolle pakosta syntymään, koska kiima ja järki seisovat yhtä aikaa.
Keneltäkään ei kysytä, haluaako hän tulla tänne painajaismaisen eläinevoluution koekappaleeksi. Siinä olisi varsinaisen arvokeskustelun paikka, mutta siitä vaietaan visusti, etteivät omat lapset alkaisi tehdä vanhemmilleen kiusallisia kysymyksiä.
Kun tätä todellista arvokeskustelua ei käydä, väestö kasvaa ja kurjuus lisääntyy. Köýhä enemmistö elää vammaisen asemassa. Arvottomiin oloihin väkisin synnytettyjen katulasten laumat ja kärsimykset ovat niin mittaamattomia, että ihmetellä täytyy, missä satutornissa oikein elävät ne, jotka nyt nostivat metelin sikiödiagnostiikasta.
Kun vamman tuottaminen toiselle on rangaistava teko, kuinka iso rikos onkaan pakottaa sellainen ihminen syntymään, joka on pelkkää vammaa alusta loppuun, kuten minä.
Tämän helvetin minä soisin kaikille niille, jotka nyt hurskastelevat sikiöseurantaa tekevien lääkärien näkemyksistä. Sikiödiagnostiikka on todellinen humaani edistysaskel, jolla suojataan kärsimykseltä sekä vammaisia että vanhempia.
Sitä pitää jatkaa ja tarkentaa. Se ei ole rodunjalostusta, kuten hysteerikot melskaavat, vaan kärsimyksen vähentämistä. Minut olisi ehdottomasti pitänyt seuloa jo sikiövaiheessa pois ja estää tämä elämänpituinen painajaisnäytelmä. Sitä armoa ei minulle suotu.
Nyt kun tuskissani pyydän eutanasiaa, samat moraalihirviöt estävät senkin ja puhuvat taas jostakin "vammaisen oikeudesta elämään". Itse he eivät kylläkään suostuisi sitä "oikeutta" itselleen ottamaan.
Nimim. Vammaisena syntynyt>>
Vastaukset 1
Vanhimmat
VAMMAISELLAKIN VOI OLLA HYVÄ ELÄMÄ
(...) Mikä voi saada ihmisen niin katkeraksi omasta elämästään ja vammastaan, että hän katsoo kokeneensa "elämänpituisen painajaisnäytelmän" ja olevansa "pelkkää vammaa alusta loppuun"? Tiedän kokemuksestani, että me vammaiset voimme olla tyytyväisiä ja päästä eteenpäin elämässämme, enkä milloinkaan ole hetkeäkään ajatellut, että minun olisi ollut parempi olla syntymättä kuin elää vammaisena - siitä huolimatta, että muutamat asiat ovat aina olleet minulle vaikeita. Olen aivan varma, että vammaiset ystäväni ovat samaa mieltä, sillä heistä pidetään, heitä arvostetaan, monet heistä opiskelevat tai käyvät töissä, ja joillakin on omia lapsia, jotka ovat täysin vammattomia. Omat vanhempani ovat aina rakastaneet minua suunnattomasti juuri sellaisena kuin olen, minulla on opiskelupaikka ja myös vammattomia ystäviä.
En voi tietenkään tietää, miltä kyseisen tekstin kirjoittajasta tuntuu, ja hän on tietysti täysin oikeassa kirjoittaessaan, ettei lasten mieltä kysytä, kun heidät saatetaan maailmaan. Totta on myös, että "arvottomiin oloihin väkisin synnytettyjen katulasten laumat ja kärsimykset ovat mittaamattomia". Tietenkin velvollisuutemme on auttaa köyhien maiden asukkaita, niin vammaisia kuin muitakin, mutta en usko kovinkaan monen kehitýsmaiden lapsen hyötyvän siitä, että täällä lännessä ryhdyttäisiin abortoimaan liikunta- ja kehitysvammaisia sikiöitä. Useimmat vanhemmat nimittäin haluavat odottamansa lapsen syntyvän, rakastavat häntä ja ovat hänestä ylpeitä - varmasti myös köyhissä maissa - joskin suuri lapsiluku usein lisää puutetta. Tietenkin kehitysmaissa on hyväksyttävää abortoida sellaisia lapsia, jotka muutoin jätettäisiin heitteille, mutta täällä lännen ja pohjoisen yhteiskunnissa me vammaiset voimmr pärjätä yhtä hyvin kuin muutkin, vaikka meillä onkin vaikeutemme.
Tosin suurin osa esim. Suomen vammaisista saa yhteiskunnan tukea, mutta se ei ole läheskään yhtä suuri ongelma kuin sosiaaliavustusten myöntäminen niille, joilla ei ole mitään vammaa eikä muutakaan todellista syytä pyytää yhteiskunnan rahoja. (...) Lisäksi, kuten sanottu, monet vammaiset todella opiskelevat tai käyvät töissä eivätkä ole vain yhteiskunnan elätettävinä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vammaisia pitää syntyä myös tulevaisuudessa, sillä heidän erilaisuutensa rikastuttaa elämää. Loppujen lopuksihan ihmiset on tarkoitettu erilaisiksi.
Nimim. Vammainen, mutta onnellinen ;)