Olen 22-vuotias nuori nainen, joka nyt on ollut 2 vuotta erossa huumeista jä lääkkeistä, sekä alkoholista. Tosin alkoholia otan ehkä kerran kahdessa kuukaudessa nykyään, ja pajauteltua tulee pari kertaa kuukaudessa. Ei ollenkaan paha, kaikki on hallussa. Nyt tosin en ole edes juonut kolmeen kuukauteen, viimeisimmät savut ehkä kaksi viikkoa sitten.
Aloitin päihdesekoiluni 12-vuotiaana alkoholilla ja tupakalla, ensimmäisen kerran bentsoja vedin huiviin 13-vuotiaana, joskus sen jälkeen budia. Taisin olla 14 kun essoja kokeilin. 16-vuotiaana tuli opiaatit kuvioihin, se oli mulle se pahin.. Ja myös alkoholi ja bentsot oli pahatt..
Kokeilin myös erilaisia psykedeelejä mm. lsd ja sienet. Kokeilunhalu oli suuri, päihteet kiinnosti niin törkeesti. Olin parissa päihdekuntoutuslaitoksessa.
Matka oli yhtä helvetin tarpomista upottavassa suossa.
Minut huumeet vei ihan alas, jäi koulut ja kaikki. Ensi syksynä olisi tarkoitus lähtä opiskelemaan, mikäli vaan saan opiskelupaikan.. Ei ole oikein voimat riittäneet opiskeluun, on pitänyt koittaa kuntoutua kunnolla, siihen menee kaikki voimat.. Olin tosin hieman työskennellyt.
Kiitän kyllä onneani, että sain stopin kaikelle, koska siitä tulee koko ajan vaikeanpaa, päästä eroon. Tuleehan niitä mielitekoja vieläkin, ja se vituttaa..
Miksi piti olla tyhmä pikku teini?
Aloitin päihdesekoiluni 12-vuotiaana alkoholilla ja tupakalla, ensimmäisen kerran bentsoja vedin huiviin 13-vuotiaana, joskus sen jälkeen budia. Taisin olla 14 kun essoja kokeilin. 16-vuotiaana tuli opiaatit kuvioihin, se oli mulle se pahin.. Ja myös alkoholi ja bentsot oli pahatt..
Kokeilin myös erilaisia psykedeelejä mm. lsd ja sienet. Kokeilunhalu oli suuri, päihteet kiinnosti niin törkeesti. Olin parissa päihdekuntoutuslaitoksessa.
Matka oli yhtä helvetin tarpomista upottavassa suossa.
Minut huumeet vei ihan alas, jäi koulut ja kaikki. Ensi syksynä olisi tarkoitus lähtä opiskelemaan, mikäli vaan saan opiskelupaikan.. Ei ole oikein voimat riittäneet opiskeluun, on pitänyt koittaa kuntoutua kunnolla, siihen menee kaikki voimat.. Olin tosin hieman työskennellyt.
Kiitän kyllä onneani, että sain stopin kaikelle, koska siitä tulee koko ajan vaikeanpaa, päästä eroon. Tuleehan niitä mielitekoja vieläkin, ja se vituttaa..
Miksi piti olla tyhmä pikku teini?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samantyylistä tausta mullakin.. brenkku, bentsot ja impattavat tuli kuvioihin 13 vuotiaana vuotta myöhemmin maistelin ensimmäiset piritkin. No 4 vuotta meni suht iisisti sitten, alkoholin ja sillon tällön hittii. No 15 vuotiaana tuli törkeitä pahoinpitelyitä ja muutaman kuukauden keikka suljetulla, vasta 19 vuotiaana aloin kunnolla maistelemaan huumeita.. tuli kaikki stimut, hitaat tyypattua ja poreen kanssa läträsin jonkin aikaa suht paljon.. no seuraavat viisi vuotta meni enemmän tai vähemmän päihteissä (en ihan rapakuosis ollut, kävin töissä enkä koskaan ole ollut katkolla) huumeet muutti ennestään hullua päätäni pahempaan suuntaan, sain lähes psykopaattisia piirteitä ja luulen että minulla on jonkin asteinen persoonallisuushäiriökin. Muutama suhde meni siinä samalla, pari asuntoa ja sitten vain edelleen mietin miksi vitussa mulla on tämmöinen tuuri, en tiedostanut että olen moniongelmainen ja jatkuva päihteidenkäyttö ei sitä juuri auta. Kaikki resepti lääkkeetkin meni vain euforian hakemiseen (en silloin edes ajatellut että mulla voisi olla huume-ongelma)
Vasta kun ex-avovaimo jätti, kävin pohjamutia nuuhkimassa. Tajusin että viimeisen 11 vuoden aikana ei ole ollu yhtään selvää vuotta jolloin en olisi mitään narkoottisia aineita nauttinut. Hengenlähtö ja mahdollisesti tuleva linnareissu sai miettimään asiat uudestaan. Olin itsekkäästi tuhonnut parin rakkaan ihmisen elämän, en nähnyt itsessäni mitään vikaan. Tuota pakkaa sekoitti seksiaddiktiokin.
Oma parantuminen vasta alussa koska viimeisestä kerrasta kun olen mietojakin huumeita käyttänyt on vasta kuukausi mutta, olen hyvin motivoitunut uuteen elämään, kaikesta paskasta huolimatta sain apua ja asunnonkin. Poistin luurista kaikki hörhönumerot ja ajatus uudesta elämästä pelottaa mutta, myös odotan sitä. En voi luvata ettenkö koskaan vetäisi mitään tai pahoinpitelisi mutta, pyrin täydellä vakaumuksella siihen että kaikki se paska on taakse jäänyttä elämää.
Toivon sulle tsemppii ja jaksamista, tiedän ettei se ole helppoa mutta huumepitoinen elämä on helvettiä ja itsepetosta.
Täällä vasta yritetään päästä irti... ei onnistu sitte millää!
http://never-trust-a-junkie.blogspot.com/
koulunkäynti polttelu ei sovi yhtee ei ollenkaa, edes kerran pari kuukaudes