Näin minusta tuli tälläinen...

En tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta laitan kuitenkin, jo tässä vaiheessa sanon, että kiitos jos jaksat lukea.

Olen siis 17v poika/mies lukiosta joka liikkuu ns. ''nöttiporukassa'' joka puhuu paljon peleistä/tietokoneista. Itse en paljon näistä puhu, mutta nämä kaverini ovat perhanan hyviä jätkiä joihin voin luottaa. Kun lukio alkoi olin lihava ja painoin noin 110 kiloa(olen 189cm pitkä) ja ajattelin että ehkä painon takia on vähän hiljaista tyttöjen kanssa (en ollut ikinä seurustellut). Joten päätin että jos haluan tyttöystävän minä laihdutan.

Aloitin lenkkeilyn ja leuanvetämisen, ensin kävin kävely lenkkejä kun en jaksanut hölkätä. Jäin koukkuun tähän heti ja tiesin sen. Kuukaudet kuluivat ja lopulta vaihdoin kävelyn hölkkäämiseen, siittä pari kuukautta ja lopulta minä juoksin. Samalla olin kehittynyt leuanvetäjänä, aluksi vain roikuin ja nyt pystyn vetämään 14 leukaa. Painoa oli lähtenyt 34 kiloa ja vaatteet olivat pienentyneet XL:stä S ja M:ään ja lihakseni olivat kehittyneet. Itsetuntoni oli huipussa tässä vaiheessa, joskus katselin itseäni peilistä ilman paitaa ja ihastelin kehoani, sen seksikkyyttä ja lihaksikkuutta.

Mutta naisten kanssa oli vieläkin hiljaista. Nyt lukion 2 vuosi oli alkanut. Ihastuin tyttöön ja katselin häntä 5 viikkoa ennenkuin uskalsin mennä puhumaan hänelle (olin todella ujo) ja näin heti että hän ei ollut minusta kiinnostunut. Kun puhuin tälle sydämeni tykytti lujaa ja ääneni tärisi vähän.

Kului pari viikkoa ja ihastuin toiseen tyttöön josta en tiennyt edes hänen nimeään ja hän oli abi. Keräsin rohkeutta 3 viikkoa ja menin puhumaan hänelle ja meillä tuli jotain pientä juttua mutta sitä kesti vain 4 viikkoa kunnes hän lopetti jutun.

Siittä pari viikkoa ja ihastuin taas, en tiennyt tästäkään tytöstä mitään, ja jonkin takia jäädyin, sydämeni hakkasi hulluna ja tunsin melkein hikoilevani kuin katsoinkin häntä. Jonkin takia tälle tytölle puhuminen sai aikaan näin voimakkaan reaktion. Pääsin kuitenkin puhumaan tälle tytölle, en saanut selvää oliko hän kiinnostunut minusta kunnes parin viikon kuluttua hän sanoi että haluaa olla minulle pelkkä kaveri, ja niin hän on vieläkin.

Ihastuksia tuli ja meni ja päivät kuluivat... Sitten näin kauniin tytön istumassa yksin penkeillä (näin tämän tytön ekaa kertaa mielestäni) ja aattelin että voin kai mennä puhumaan kun minulla ei ole mitään hävittävää. Meninkin puhumaan ja minua jännitti vähemmän. Tyttöä en kuitenkaan kiinnostanut sillä hänellä oli jo poikaystävä.

Näin tapahtui uudestaan ja uudestaan, kunnes huomasin että minua ei enää jännitä ollenkaan, minusta ei näe edes pienintäkään jännittämisen merkkiä, ei nopeampaa hengitystä... ei edes nopeampeampia sydämenlyöntejä. Huomasin että tämä on kuin peliä minulle. Opin myös tekemään aloitteen oikein, sain tytöt nauramaan ja hymyilemään helposti, joiltakin sain jopa pyydettyä puhelinnumeron 10 minuutin esittäytymisen/juttelun jälkeen.

Kerran joka puhuin 2 tytölle samana päivänä, tajusin että tämä on aivan sairasta touhua... se tunne minkä saan kun isken naisen.. jäin siihen koukkuun...