Cites I/A liitteen lajin myynti

Lintua ei lopeteta. Silloin sinä et vain saa myydä lintua.

Syitä Cites-lupahakemuksen eväämiseen on yleensä se, ettei linnun alkuperää (kasvattaja, myyjä, alkuperämaa jne.) voida todistaa, tai sitä ei tiedetä. Sitähän varten CITES on, suojelemaan harvinaisia eläimiä salakuljettamiselta ja luonnosta pyydystämiseltä. Tämän vuoksi onkin ENSIARVOISEN TÄRKEÄÄ, että Cites A / I-lajeja EI osteta, ellei niistä saada alkuperätodistusta. Lintu täytyy myös olla joko sirutettu ja/tai rengastettu umpirenkaalla.

EY:n neuvoston asetuksen 338/97 artiklassa 8(1) todetaan: Liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden ostaminen, tarjoaminen ostettavaksi, hankkiminen kaupallisiin tarkoituksiin, kaupallisessa tarkoituksessa näytteille asettaminen, käyttö hyötymistarkoituksessa ja myynti, hallussapito myyntiä varten, myytäväksi tarjoaminen tai myymistä varten kuljettaminen on kielletty (ilman EU-lupaa).

Jos linnusta löytyy alkuperäinen kauppakirja, jossa on jokin syntymätodistus ja tunnistemerkintä, niin SYKE:n ohjeen mukaan voi saada EU-luvan.
Muuten menetellään seuraavasti:

Paperittomalle CITES A -liitteen linnulle haetaan Suomen Ympäristökeskukselta (SYKE) EU-lupanumeroa myyntiä (ja hallussapitoa, mutta kukaan tuskin tulee kotiisi kyselemään linnun papereita ihan syyttä, jos hoidat linnun kunnolla) varten. Varmuutta sen saamiselle ei tosiaan koskaan ole, vaan SYKE tekee päätöksen aina tapauskohtaisesti. Mutta mitä tarkemmin pystyt (alla listatut asiat) selvittämään, sen parempi todennäköisyys on saada hakemus hyväksyttyä.

- Kerää linnusta kaikki mahdollinen tieto ja laita se aikajärjestykseen. Tähän kuuluvat mm. aikaisemmat omistajat, kauppa josta lintu on hankittu, maahantuoja sekä kaikki muu mahdollinen tieto, mitä linnusta on selvitettävissä.
Liitä mukaan myös näiden yhteystiedot. Voit joutua tekemään hieman salapoliisityötä tämän eteen, kuten esimerkiksi kontaktoida aikaisempia omistajia.

- Liitä mukaan kaikki paperit ja dokumentit, joita linnusta on olemassa. Näiden tavoitteena on todistaa, että lintu on ollut jo pitkään lemmikkinä, eikä tuotu vasta aivan äskettäin Suomeen.
Esim:
- Eläinkaupan tai myyjän kuitti
- Kauppakirjat
- Eläinlääkärin kuitit
- Valokuvia, jos niistä pystyy todistamaan, että lintu ollut perheessä pitkään (esimerkiksi "tässä kuvassa lintu on isäni olkapäällä vuonna 1986")

- Lintu tulee olla myös tunnistemerkattu. Umpirengas on paras ja sirutuksesta eläinlääkärinlausunto. Jos rengas poistettu, niin poistettu rengas toimii todisteena.

- Kaikki tämä tieto kirjekuoreen ja se lähetetään Suomen Ympäristökeskukselle.

Käytännössähän nykyään sellaista lintua ei pysty hankkimaan, jolla ei olisi mitään papereita, sillä paperit ovat nykyään kaikkialla EU:ssa pakollisia ja niitä vahditaan tarkasti. Vain vanhoilla linnuilla voi olla puutteita papereissa, jolloin se on voinut tulla mistä tahansa maailmalta tai jopa luonnosta ilman, että kukaan juuri kyselee sen perään. Muutoin linnun kasvattajan pystyy kyllä selvittämään, ja häneltä saamaan todisteita linnun alkuperästä. Mikäli lintu on hankittu eläinkauppiaalta yhteyttä voi ottaa SYKEen, joka alkaa tivaamaan eläinkaupasta mistä lintu on hankittu..