Vauvat lattialla?

jos vauva vaan viihtyy lattialla niin toki kannattaa antaa olla siellä.. kyllä se edesauttaa motorista kehitystä kun viihtyy lattialla mahallaan. Mutta Entäs sitten jos motorinen kehitys ei etene ihan nopeimpien mukaan? 2 vuotiaana kaikki on samalla viivalla; olipa sitten lähtenyt kävelemään 8kk iässä tai 16kk iässä!!! Minä kyllä pidin vauvaa mahdollisimman paljon kantoliinassa ja silloin kun ei ollut siellä; oli isin sylissä tai sitterissä kattelemassa maailmaa.. Kävelytuolit on minustakin haitaksi.

Eli oikeastaan voi sanoa ettei esim sitterissä pitäminen voi vahingoittaa lasta? Esim britteissä on normaalia, että vauvaa pidetään sylissä 7-9kk ikään ja vasta sitten lasketaan lattialle.

Aika samoilla linjoilla, joskaan minun, tuntemattoman suomi24-siviilin mielipide ei ole verrattavissa asiantuntijoiden antamaan ohjeustukseen.

Me saatiin sitteri lahjaksi, ja tyttö on joskus satunnaisia hetkiä siinä jos ei viihdy lattialla ja itse esim. syön tai käyn suihkussa. Tämä ei ole päivittäistä. Noita muitakaan hökötyksiä en kaipaa, varsinkin kävelytuoli karmii. Tyttö on sylissä, kantoliinassa tai lattialla, ekat 2kk sylissä tai liinassa tai mun mahan päällä mahallaan. On varmaan keskiarvoon verrattuna tosi paljon kannettu lapsi, mutta on lattiallakin päivittäin. Motorinen kehitys normaalia nyt 6kk iässä.

Joissain kulttuureissa tosiaan lapsi lasketaan maahan ensimmäistä kertaa 8-10kk iässä, mutt yleensä näissä kulttureissa lasta kannetaan (kantoliinassa tai vastaavassa), jolloin lapsi saa motorisia virikkeitä, liikeaistimuksia ja harjoittelee kyllä samalla kehonhallintaa. Sitterissä kökötetty lapsi sen sijaan ei kuulosta hyvältä, mutta tämä on vain mutu-fiilis, en ole asiantuntija. Ja jotenkin näiden hyppykiikkujen, kävelytuolien sun muiden kanssa ajattelen, että kun lapsen keho on tarkoitettu seisomaan, niin hän opettelee nousemaan seisomaan. Kamalimpia on nämä "puuhapesä"-munkkirinkilät, onko enää mitään passivoivampaa!

Jos lapsi haluaa olla sylissä, niin pitäisin sylissä rajoituksetta, vaikka silloin jonkun motorisen taidon oppiminen saattaisikim harjoituksen puuttuessa tapahtua myöhemmin... ei se ole niin minuutilleen. Mutta sitterit ja muut kököttimet ahkerassa käytössä, niistä ei ole mitään etua (toisin kuin kantamisesta ja lattialla olemisesta).

lapsi oli lattialla enimmän osan valveillaoloajastaan. Meillä oli leikkimatto, sellainen jossa on kaari kiinni, lattialla pehmeällä paksulla matolla ja siinä köllöteltiin äidin kanssa yhdessä. Eli olin itse tosi paljon siellä lähellä kanssa, lalettiin ja jumpattiin ja sitten lapsi "leikki" toki itsekin.
Sitteri saatiin lahjaksi, mutta sitä käytettin vain syömisen aikaan, kun kiinteitä harjoiteltiin eikä lapsi vielä pysynyt istumassa. Lapsi liikkui jo siinä vaiheessa niin jäntevästi, ettei oikein malttanut sitterissä enää siinä vaiheessa ollakaan.
Motoriikka kehittyi vinhaa vauhtia kaiken kaikkiaan.
Tämä poika lähti ripeästi ryömimään puolivuotiaana ja oli siitä kahdessa viikossa pystyssä ja kävelemässä tukia pitkin.

Vauvan paikka on sylissä. Myös kantoliina on hyvä lapsen motooriselle kehitykselle ja läheisyyden tarpeelle. Vauvan KOLMANNEKSI paras paikka on lattialla. Eli lapsi oppii käyttämään kehonsa lihaksistoa parhaita, kun häntä kannetaan erilaisissa asennoissa sylissä tai liinassa (jossa on siis kiinni kantajaansa vasten).

Sitterit ja muut moobelit ovat AIKUISIA varten. Kaikki lapset eivät viihdy lattialla, harva varsinkaan yksin ja kaikki vanhemmat eivät jaksa/viitis/vaivaudu kantamaan lastaan tai seurustelemaan hänen kanssaan lattialla. Lapsi ei istuimia tai muita laitteita tarvitse ja ne tosiaan hidastavat lapsen luontaista kehittymistä. Ihminen kaikkein lähimpänä omaa luonnollista olotilaansa on esim. Afrikan maaseudulla tai muissa pienissä heimoissa. Siellä et koskaan näe vauvaa muualla kuin äidin sylissä/kantoliinassa.

Oma vauvani on ollut ensimmäiset kuukaudet enimmäkseen sylissä ja jonkun verran keinussa, siitä syystä että oli kovin helteisä kessä ja vauva oli ihan hiessä sylissä ja viihtyi paremmin viileässä ja varsinkin jos keinutti hieman. Noin 3-5kk oli vielä paljon sylissä muttei kauaa viihtynyt koska pti olla kokonaan toimintaa ja silloin oli paljon lattialla ja viihtyi siinä vain jos oli seuraa. Sitterissä oli sen aikaa aamulla kun tiskasin tuttipullotja siivosin keittiön, mikä mielestäni oli välttämätön pakko. Ei itseni takia mutta siitä syystä että puhtaita pulloja oli vain pakko olla että vauva saisi maitoa.

Mutta vauva on pääsääntöisesti sylissä tai lattialla. Oppi kääntymään kun ol melkein 4kk ja nyt 6kk ja käntyy vatsalleen ja takaisin molempiin suuntiin. Lattialla on yleensä mahalteen ja leikkii leluilla.

Olemme menevä perhe ja otamme aina vauvan mukaan. Koska vauva ei aina nuku olemme kuljettaneet hänta vaununrunkoon kinnitetyssä turvakaukalossa missä viihtyy kun näkee ympärilleen. Voiko tämä haitata kehitysttä? Miksi vaunut on parempi kun istuma-asento?

Vauvalla on hieman ongelmia kehtyksessä eli on kunnolla kyynärnojassa vasta 6kk iässä ja kämmennojaa ei edes vielä harjoittele. Mutta en jaksa uskoa että se johtuisi hänen vanhemmistaan.

VOI olla, että vauva kehittyy motoriikaltaan hieman hitaammin, jos asiantuntijat ovat niin väittäneet. Mitä sitten? Meillä oli ensimmäinen lapsi aina lattialla, jos ei ollut sylissä tai nukkunut sängyssä tai rattaissa. Toinen syntyi vuotta myöhemmin ja häntä ei voinut laittaa lattialle, koska se ensimmäinen oli melko vasta oppinut kävelemään, eikä todellakaan osannut varoa. Lisäksi oli kiinnostunut vauvasta, joka jäi useamman kerran kaatuvan sisaruksen alle jo sitterissäkin, lattialla olisi ollut vielä vaarallisempaa. 10-kuisena hän kuitenkin käveli jo ihan hyvin, joten jos sitteri hidasti kehitystä, niin hyvä vain, aikaisempaa kävelijää en olisi kaivannutkaan. Kolmas vietti aikaansa hyvin paljon sitterissä siksi, että olin töissä silloin kun hän oli vauva ja minulla oli vauva usein mukana töissä. En voinut laskea häntä minnekään julkisille betonilattioille enkä myöskään kantaa sylissä koko aikaa. Hän käveli kuitenkin jo 9-kuisena. Neljäs lapsistani oli kantoliinassa koko vauva-aikansa, eikä sieltä juuri pois halunnut, lattialla ei viihtynyt yhtään, kuten ei sittereissä tai muissakaan laitteissa (no, noita kävelytuoleja tms. meillä ei ole koskaan kokeiltukaan). Hänellä kävelemään oppiminen venähti pari kuukautta päälle vuoden, mutta oppi kuitenkin. En tiedä olisiko oppinut nopeammin jossain muualla, mutta kolmivuotiaana kuulemma oli neuvolassa ikätasoaan edellä motoriikassa.

Nyt meillä on viides vauva reilun neljä kuukautta ja hän viettää paljon aikaansa lattialla (ja myös hyppykiikussa ehkä noin puoli tuntia päivässä). Hän oppi kääntymään vatsalleen kolmikuisena ja nyt, selkeästi alkaa ryömiä päämäärätietoisesti, eli ehkä lattialla olo on nopeuttanut kehitystä. Tässä tapauksessa en kyllä tiedä, onko se hyvä asia vai ei. Toisaalta käsillään hän ei esimerkiksi tartu esineisiin. Mahtaisiko se taito olla kehittynyt paremmin, jos hänet olisikin vain sidottu kiinni sitteriin ja isketty lelukaari eteen?

Loppuyhteenvetona: Eivätköhän ne kaikki lapset kehity aikanaan, ei vanhemmat pysty pilaamaan kehitystä millään tuollaisilla laitteilla, kunhan nyt ei tietysti istuta liian pientä liian pystyssä tai pidä hyppykiikussa koko päivää tms.

Olen pitänyt kaikkia lapsiamme lattialla ja he ovat olleet vauvaikäisinä selkeästi edellä liikunnallisessa kehityksessä eli kääntyilleet alle 3kk, ryömineet 5 kk ja kävelleet 10kk iässä. Ovat nyt jo teinejä ja aikuisia, eikä ole mitään selkävaivoja tms. Tärkeämpänä pidän sitä, että ovat vahvaselkäisiä ja omaavat hyvät lihakset, kuin että olivat liikunnallisesti vauvana edellä ikätovereitaan. Sittereitä, pomppukeinuja ym vanhempien elämää helpottavia kapistuksia ei meillä edes ollut eli lapsi oli sylissä tai lattialla.

Mie pietin lattialla aina kun ei ollut sylissä, lähti konttaamaan 6,5 kk iässä ja käveli 8kk iässä tuen kanssa, 10kk iässä ilman tukea.

Meillä ei viihdytty sitterissä. Pidettiin paljon sylissä, vieressä, liinassa tai lattialla (lattialla viihtyi vauvana vain lyhyitä aikoja)

Vauvamme kehittyi nopeasti. Onko sitten hyvä vai huono. Ennen 3kk alkoi kääntyilee. 5kk ryömittiin. 6kk kontanttiin. 7kk seistiin tuettuna ja pian siitä oppikin jo tuettuna kävelee.

Minulla kavereita joiden vauvat ovat paljon sitterissä, kaukalossa ynnä muissa arjen helpottavissa välineissä. Eivät ole kehittyneet näin nopeasti. Yhden kaverini vanhemmalla kesti tovin että vauva edes lähti liikkumaan. Vauva viihtyi sitterissä. Vauva on kyllä tempperamentiltaan huomattavasti rauhallisempi kuin omani.

Näin meillä, mutta en tuomitse niitä jotka helpottavat arkeaan näillä vempeleillä. Jokainen tehköön omat ratkaisut, mutta olen myös sitä mieltä, että mielummin syli ja läheisyys, kuin jatkuvasti sitterissä oleskelu.

meillä vauva nyt puoli vuotta. lattialla ei viihdy juuri yhtään, sitterissä ollut tosi paljon, alkoi kääntyileen selältä vatsalleen reilu 3kk iässä, ryömimään 5kk iässä ja nyt näyttää et kohta konttaa. jämäkkä tyttö on, istua tököttää ja seisoakin pitäis jo kovaasti sen mielestä. yritän vähän hillitä ettei lähtis kohta jo käveleen. kaveri on melko temperamenttinen ja menevä. ei minusta tuo sitteri ole vaikuttanu kehittymiseen mitenkään. kyllä ne lapset oppii sitte kun on sen aika, kukin omaa vauhtia. en tuomitse mitään välineitä jos niillä saa helpotusta arkeen. varsinkin jos vaativa vauva..

pitäminen tarkoita että kaikki vauvat liikkuu jo parin kuukauden ikäisenä.Itse olen lapsiani pitänyt myös paljon sylissä ja lattialla ja kaikki ovat kehittyneet eri tahtiin.

Joskus muinoin lapsia pidettiin kapaloituna eli paketissa monta kuukautta esim. eskimokulttuurissa. Tästä ei ollut kumma kyllä seurauksena motorisesti kömpelö lapsi, joka olisi oppinut liikkumaan vaivoin ja hyvin myöhään, vvaan nämä lapset oppivat liikkumaan myöhemmin kun pääsevät kapaloistaan eroon, mutta kehittyvät kuitenkin hyvin nopeasti. Tästä on tehty tutkimuksia eli en ole tätä itse suinkaan keksinyt - ja näkeehän sen nyt muutenkin, mikään kulttuuri ei pysyisi elinvoimaisena, jos jo lapsuudessa sen jäsenille aiheutettaisiin elinikäisiä vaurioita.

Tämä on juuri tätä samaa sössötystä, jota tarjotaan nykyään joka tuutista. Älä lepertele, jotta oppii puhumaan nomisti, älä ota viereen nukkumaan, ota vireen nukkumaan, pidä lattialla, imetä niin ja niin kauan mutta älä niin kauan, älä käytä muovisia tuttipulloja, älä ainakaan enää siinä iässä tuttipulloa ollenkaan, äläkä tuttia, viedään konttauskouluun, oijoi nyt on lene-testissä tuossa kohtaa vähän heittoa, ei mennyt pullon korkki oikeaoppisesti kiinni, eikun toimintaterapiaan, jotta vanhemmat osaavat tukea taas sitä kehitystä, pistä kynäkäteen vaikka lasta ei kiinnosta, kynäote kun ei ole vielä 4-vuotiaalla täysin oikea..

Miten ihmeessä meidän vanhemmat ovat kehittyneet ihan normaaleiksi aikuisiksi ihmisiksi, kun ei ole ollut tätä "tukiviidakkoa" kertomassa miten ne lapset kehittyvät mahdollisimman oikeaoppisesti. Tämä mahtava tukiviidakko kaikkine terapeutteineen antaa sellaiset paineet nykyajan äideille ja isille, että ei ole ihme kun synnytyksen jälkeinen masennus kukoistaa. Perheen jäsenten mielenterveys on toissijainen seikka, kunhan opitaan puhumaan oikein ja oikeaan aikaan, samoin kun liikkumaan ja mielellään kasvetaankin juuri sillä oikealla käyrällä eikä melkein. ai, unohtui kysyä "miten jaksat?"

Meidän lapset ovat olleet lattialla sen minkä viihtyneet, osa pääosin kantoliinassa itkujensa takia. Ovat joutuneet olemaan sitterissä ja nukkuneet ulkona -20 asteen pakkasessa tyytyväisinä. Ovat käyttäneet kävelytelinettä ja pomppukiikkua, ei olla luettu satuja jokailta, ovat saaneet jopa imeskellä karkkia ennen vuoden ikää ja suolaakin on käytetty kohtuullisesti. Tissiä ovat syöneet pitkin yötä yli vuoden ikään ym ym. meidän perheelle sopivaa.
Kai näistä tulee kauheita raggareita ja yhteiskunnan elättejä.
Äitinsä oppi muuten kaikkien lakien vastaisesti hiihtämään ja ajamaan pyörällä vaikkei kontannutkaan koskaan ja jäi kahdeksankymmentäluvun lapsena ilman ah niin ihanaa konttauskoulua.

meillä lapsi pidettiin paljon lattialla kosk siellä hyvin viihtyy. nyt poika on 9kk vanha ja kävelee tukia vasten

Meillä oli vanha talo ja vetoisat lattiat kun lapset oli pieniä. pidettiin sitten sylissä, vaunuissa sängyn päällä jne. ja kaikki on oppineet kävelemään ajallaan. Toisaalta mitään hupihäkkyröitä, kuten kävelytuolia tai hyppykiikkua ei ole ollut. Ihan takuuvarmasti lapsi oppii kävelemään, vaikkei lattialla asuisikaan! Kukaan terve tenava ei ole iäkseen jäänyt maahan makoilemaan.

Oma mummoni ihmetteli aikoinaan, kun vauvoja ei pidetä enää kapalossa. Se kun oli niin kätevää, kun vauva kiedottiin kapaloon ja nostettiin seinälle roikkumaan pienessä tuvassa, niin pystyi äiti käymään vaikka lypsämässä lehmät rauhassa. Vain kerran meinasi tulla hätä, kun oltiin mustikassa ja vauva kapalossa puunoksalla ja sitten äiti eksyi eikä meinannut löytää lastaan. Onneksi oli kovaääninen vauva, joten muutaman tunnin etsimisen jälkeen kuului huutonsa jostain. Tämä kyseinen vauva, eli äitini, on tänä vuonna täyttämässä 68 vuotta ja käy päivittäin pitkillä kävelylenkeillä ja pari kertaa viikossa ratsastamassa. Motoriikaltaan siis aivan täysin kehittynyt, ehkä jopa ikäisiään paremmassa kunnossa.

Kenenkään on turha sanoa, että minä olen pitänyt lapsiani aina lattialla ja ovat niin aikaisin oppineet sitä sun tätä. Ihan samoin on turha sanoa, että minun lapseni asui sitterissä eikä osannut kävellä vielä 1,5-vuotiaana, joten se on väärä tapa. Lapset voivat kehittyä hyvin eri tahtiin samassakin perheessä, vaikka hoito olisi täysin samanlaista ja samoin tietysti voivat kehittyä hyvin samaan tahtiin perheessä, vaikka hoito olisi erilaista. Geenit ja moni muukin asia vaikuttaa kaikkeen. Jos leikki-ikäisen tai isomman liikkumista alkaa rajoittaa (ei saa kiivetä, ettei putoa, ei saa laskea liukumäkeä, ettei satu, ei saa pelata jalkapalloa, ettei osu päähän...), niin sitten tulee motorisia ongelmia. Vauvat kehittyvät kyllä omaan tahtiinsa, kunhan niille nyt yleensä jotenkin annetaan mahdollisuus, eli avataan se kapalo viimeistään muutaman kuukauden ikäisenä.

Sitterit, keinut yms. ovat vain väliaikaisia. Lapsi vahvistuu ja kehittyy kun saa lattialla liikkua omaan tahtiin. Olen muutenkin ihmetellyt nykyajan laiskoja äitejä, kun eivät opeta lapsiaan edes potalle. Vielä 3-vuotiaalla saattaa olla vaipat. Lapsista haluttaisiin päästä mahdollisimman vähillä hoidoilla. Kertakäyttövaipat, sitterit jne. Eikös lapsen paikka ole sylissä ja lattialla. Näitä sittereitä ei oikeastaan edes tarvitsisi. Myös vaipanvaihto ja syöttäminen olisi hyvä tapahtua sylissä. Se käy näppärästi, kun opettelee oikean tavan pitää lasta ja vaipanvaihto käy hyvin vaikka kannon nokassa istuen.

Lattialla leikkimiseen on hyvä ratkaisu laittaa kunnon pehmeät matot lattialle. Esim. tällaiset http://puuhamatto.fi toimii hyvin!

Meillä tyttö oli vauvana paljon lattialla,toki oli vilttiä pehmusteena ja leikkimattoa. Haluttiin pitää tytö samas huonees ettei joutunu yksin oleen niin paljoo ja pinniksrs oli sit yöt vaan. Tietysti ihan new born aikoina oli siinä laatikossaan sängys.Lattialle jopa nukahtikin usein :) neuvolassa ne sano että ihan hyvä pitää mielummin lattialla ku vaik sängys

Tyttö oppi nopeaa esim käveli 8kk iässä :) ja aika nopsaa oppi kaikki muutkin istumiset,kääntymiset ym