Ensikertalaisen vakava masennus

vintti pimeenä

Siis apua! Olen ikäni kuulunut niihin "pärjääjiin". Hyvä koulutus, hyvä työpaikka, tyydyttävä palkka. Ja viikko sitten totaalinen pysähdys vakavan masennuksen muodossa.

Edessä ilmeisesti kuukausien sairasloma, erilaisia päälääkkeitä pienen apteekin verran. Nyt jo varattu useita tapaamisia työterveyslääkärin, psykiatrin ja työterveyspsykologin kanssa. Myös jostain pitkäkestoisesta terpiasta mainittiin ohimennen.

Itse seuraan tätä kaikkea aivan kuin jotenkin ulkopuolisena, ikäänkuin asia tapahtuisi jollekulle toiselle. Olo on kammottava ja tulevaisuus pelottaa niin perhanasti. Tekisi vaan mieli piiloutua peiton alle ja horrostaa siellä pahimman vaiheen yli.

MIkä avuksi? Miten tästä selviää vai selviääkö mitenkään? Miten työpaikalla reagoidaan, jos ja kun joskus pysty palaamaan sinne?

16

358

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Myös masentunut

      Varmasti selviät, sinähän mietit jo tulevaisuuttakin eli työhönpaluuta. Nyt annat itsellesi aikaa levätä. Horrostaminen on ihan ok. Lepäät, teet asioita, joista saat edes vähän mielihyvää. Pidät hoitosuhteet yllä ja yritä ulkoilla päivittäin. Voimia sinulle.

    • joo joo

      ei kai kukaan yht äkkiä masennu.

    • se kannattaa kyllä

      Jospa tuo kaikki menestys ja pärjääminen onkin tullut sinulle jonkin suojamekanismin sivutuotteena. Monet lahjakkaat selviytyvät juuri näin. Hyvä että on pärjääjiä, mutta jos joutuu siihen vain oman aidon minänsä kätkemisen kustannuskella. Joskus tulee stop ja joutuu kohtaamaan totuuden. Jos joutuu näyttelemään, tietenkin katselee kuin sivusta.
      Sinulla alkaa nyt työ löytää se todellinen minuutesi ja kulissit pitää romuttaa. Sittten voit pärjäillä vapaasti, onnellisena oman itsenäsi.

    • vintti pimeenä

      No ei tietenkään kukaan yhdessä yössä masennu. Työuupumusta ja mielialanlaskua ollut havaittavissa jo pitkään. Mutta tähän asti olen onnistunut sinnittelemään tyyliin, että ei tässä mitään hätää. Vaan nyt ei sinnittelyt enää auta ja oli pakko myöntää, että enää en jaksa.

      Ihan kauheasti ei tällä hetkellä ole voimia/kykyjä syvällisesti pohtia yhtikäs mitään, mutta jotenkin tuntuu siltä, että edellinen kirjoittaja ( nimimerkki "se kannattaa kyllä" ) saattoi osua aikalailla asian ytimeen.

      • toipumassa masiksest

        Olin samassa tilanteessa syksyllä, kuin sinä nyt.
        Terapia , lääkkeet ja sairausloma, töihinpaluu mahdollisimman pian (1kk), sitten alkoi pikkuhiljaa elämä rullaamaan.
        Tänään totesin että ompa minulla hyvä olo, eli ei välttämättä ole lopullista.
        Nyt vasta olisin jaksava pohtimaan syvempiäkin, ja nyt niistä vasta olisi hyötyäkin.
        Salli itsellesi tämä aika, vedä peittoa korviin jos siltä tuntuu.
        Sinä nouset sieltä vielä, usko pois.
        Jaksamista sinulle, älä anna periksi.


    • vaikeuksien kautta

      Itselläni on kaikkea, perhe ja omaisuutta, mikä kertoo menestyksestä. Ja olen kiitollinen siitä kaikesta. Voisi olla huonomminkin asiat. Suomessa pienelläkin päivärahalla tai eläkkeellä tulee toimeen . Jos sinulla on hyvä koulutus, ei elämäsi ole kiinni yhdestä työpaikasta, jos sen sattuisitkin menettämään.
      Minä menetin huipputyöpaikkani, mitä ei takaisin saanut, koska olin käynyt vain keskikoulun. Onneksi sain tilalle pitkän sairasloman ja lopuksi työkyvyttömyyseläkkeen.
      Yksinäiset selviää yleensä hyvin, perheellisillä voi olla vaikeampaa, jos omaisuudesta joutuu luopumaan. Perheellisille ainakin löytyy vvo:n vuokra asuntoja helposti ja vuokran maksuunkin saa tukea.

      • vintti pimeenä

        Kysymys nimimerkille "toipumassa masiksesta": Siis selvisitkö kuukauden sairaslomalla? Miten paluu töihin onnistui? Itseäni pelottaa esimiehen ja työkavereiden suhtautuminen ja se, että onko minulla ylipäänsä enää tulevaisuutta kyseisessä työpaikassa.

        Kysymys nimerkille"vaikeuksien kautta": Sanoit, että menetit työpaikkasi eli irtisanottiinko sinut sairasloman vuoksi?


      • toipumassa masiksest
        vintti pimeenä kirjoitti:

        Kysymys nimimerkille "toipumassa masiksesta": Siis selvisitkö kuukauden sairaslomalla? Miten paluu töihin onnistui? Itseäni pelottaa esimiehen ja työkavereiden suhtautuminen ja se, että onko minulla ylipäänsä enää tulevaisuutta kyseisessä työpaikassa.

        Kysymys nimerkille"vaikeuksien kautta": Sanoit, että menetit työpaikkasi eli irtisanottiinko sinut sairasloman vuoksi?

        Moikka, kyllä, palasin kuukauden saikunjälkeen töihin ja hyvin on sujunut, ei sairaus ole syy irtisanomiseen.
        Lääkkeet alkoi vaikuttamaan myönteisesti 2 viikon päästä ja psyk käyntejä saikun ajan, ei noista nyt mitään hillitöntä hilpeyttä
        olotilaan tullu (onneksi)
        Älä pelkää työhönpaluuta, ei sitä tarvitse kaikille kertoa saikkunsa syytä, mutta avoimuus kyllä helpottaa.
        Tavallinen syyhän masennus on siihen ettei ole työkykyinen, ammattitaitoa se ei sinultakaan vie.


    • Terapiatapaus

      Olet ilmeisesti suorittaja ja olet yrittänyt peittää pahan olosi siihen suorittamiseen?

      Kannattaisi nyt hoitaa itsensä kuntoon ja mennä kunnolliseen psykoterapiaan käsittelemään niin ikäviä asioita, joita olet halunnut peitellä suorittamisella, muuten se masennus tulee uudestaan.

      Älä vielä murehti työpaikalle paluuta.

      • vintti pimeenä

        Jep, taidan olla ihan tyyppiesimerkki kuvaamasi kaltaisesta suorittajasta :( Ja olet varmaan oikeassa siinäkin, ettei vielä tulisi murehtia töihinpaluuta. Vaan tämän hetkisissä maailmalopun tunnelmissa sitä ei oikein muuta osaakaan kuin surra kaikkea mahdollista ja mahdotonta.


    • Hei vintti pimeenä. Myös minä oon kaltaisessasi tilanteessa ja etsin vertaistukea. Haluaisitko kirjoittaa osoitteeseeni [email protected]? :)

      • vintti pimeenä

        Kyllähän tässä vertaistuki kelpaisi minullekin. Yritän kerätä vähän rohkeutta, niin jos vaikka sitten uskaltaudun ottamaan yhteyttä.


      • vintti pimeenä

        Laitoin sulle sähköpostia.


    • Jen C

      Jos olet masentunut äkillisesti ilman syytä nyt keskitalvella, niin kyseessä on kaamosmasennus. Se on paljon pahempi sairaus kuin kuvitellaan ja iskee nopeasti. Ja vaikka masennuksesi ei olisikaan kaamosmasennusta, niin kaikilla masennustiloilla on taipumusta pahentua juuri keskitalvella. Älä missään nimessä jää sängyn pohjalle!!! Revi itsesi ylös sängystä joka aamu viimeistään seitsemältä, hanki kirkasvalolamppu tai vaikka sellainen rakennuksilla käytettävä valonheitin ja ulkoile päivän valoisimpaan aikaan. Kaikki tämä on aluksi vaikeaa. Tiedän. Voit kuitenkin saada avun jo 1-3 päivässä. Voin luvata, että tämä kuuri vähintäänkin lievittää masennusoireitasi.

      • vintti pimeenä

        Kiitos neuvostasi. Täytyy ainakin yrittää kokeilla, meinaan tässä tilanteessa kyllä kaikki mahdollinen helpotus oloon on tervetullutta.

        Tilanne on jotenkin täysin absurdi. Olen ollut ihan perusfiksu ihminen - en nyt mikään Einstein kuitenkaan - ja nyt koen itseni täysin avuttomaksi, en tiedä mitä tehdä, keneltä kysyä neuvoa, mistä etsiä tietoa. Ihan kuin pääni olisi lakannut toimimasta. Meneehän tämä ohi, meneehän?!


      • Jen C
        vintti pimeenä kirjoitti:

        Kiitos neuvostasi. Täytyy ainakin yrittää kokeilla, meinaan tässä tilanteessa kyllä kaikki mahdollinen helpotus oloon on tervetullutta.

        Tilanne on jotenkin täysin absurdi. Olen ollut ihan perusfiksu ihminen - en nyt mikään Einstein kuitenkaan - ja nyt koen itseni täysin avuttomaksi, en tiedä mitä tehdä, keneltä kysyä neuvoa, mistä etsiä tietoa. Ihan kuin pääni olisi lakannut toimimasta. Meneehän tämä ohi, meneehän?!

        Hieno juttu. Minulla oli tuollaisia selittämättömiä masennuksia noin kaksikymmentä vuotta. Ne tulivat yleensä vuoden pimeimpään aikaan ja joskus kesälläkin, kun olin vuorotyössä. Olen käyttänyt kirkasvalolamppua kolme vuotta ja olen edelleen aivan ihmeissäni siitä, kuinka nopeasti masennukseni väistyy valon avulla. Tein joululoman aikana jopa sellaisen kokeen, että elelin hämärässä valaistuksessa ja katsoin, kuinka kauan menee masennusoireiden alkamiseen. Siihen meni vain viisi päivää. Tulin ihan tuskaiseksi, menetin keskittymiskykyni ja kaikki pikkuhuoletkin alkoivat tuntua musertavilta. Sitten vietin yhden päivän kirkasvalolampun läheisyydessä ja oloni muuttui aivan täydellisesti iltakuuteen mennessä! Myös se on tärkeää, että nousen sängystä aikaisin ylös ja pidän tiukasti kiinni säännöllisestä vuorokausirytmistä. Jos vietän yhdenkin unettoman yön, oloni on tosi hutera ja saatan suorastaan vapista.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastan sinua

      Kohta sanon tämän livenä, älä pelästy.
      Ikävä
      122
      1701
    2. Miksköhän mä oon tuolla

      Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup
      Ikävä
      16
      1402
    3. Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA

      Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TAR
      Hindulaisuus
      329
      982
    4. Tiedätkö miten pahalta tuntui

      Kun vetäydyit? Ei kuukausiksi vaan vuosiksi.
      Ikävä
      61
      980
    5. J miehestä oikeaa

      Nimeä ei voi tänne julkaista mutta kannattaa olla varuillaan jos ”aistit” auki t nainen
      Ikävä
      81
      833
    6. Epäiletkö että kaivattusi

      On tai on ollut ihastunut sinuun?
      Ikävä
      66
      831
    7. Onko Lahdessa juhannuskokkoa?

      Entä vähän kauempana?
      Lahti
      1
      770
    8. Vanhemmalle naiselle

      Juhannussauna on lämpiämässä. 🌿🥵💦
      Ikävä
      46
      741
    9. Kysyit firman bileissä..

      .. että tulisinko luoksesi yöksi... Oliko se vain heitto. Mitäs jos olisin tullut? Naiselta
      Ikävä
      9
      671
    10. Miksi Suomessa uskotaan Usan kanssa tehtyihin sopimuksiin

      Kaikki viestit Usan suunnasta on ollut jo pitkän aikaa sen kaltainen että muiden liittolaismaidenkin sotilaallista autta
      Maailman menoa
      62
      658
    Aihe