Liberalismin vihollinen esiintyy liberalistina

http://ollimakkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/95820-kreikkalaisten-veronkierto-on-oire-eikä-sairaus

Keskittyneet intressit ovat syrjäyttäneet laajalle levinneet intressit niin, että kaikki hyväksikäyttävät hallintoa ajaakseen omaa etuaan. Kreikan tilanne on esimerkki siitä, kun poliittinen päätöksenteko on ulotettu liian laajalle ja saatu sotkettua lopulliseen umpisolmuun. Ainoa tie ulos solmusta on taloudellisen vapauden lisääminen ja julkisen sektorin laajamittainen alasajo ja yksityistäminen.

Myöskään Haavisto ei ole liberalisti vaan sosialisti, yksilön oikeuksien loukkaaja, ja hyväksyy mm sananvapauden loukkaamisen, kannattaa syrjintää (kiintiöitä) ym

http://merialaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97001-liberalismi

"Liberalismi on vakaumus, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on vapaus elää omaa elämäänsä ja pyrkiä onnellisuuteen itse valitsemallaan tavalla, niin kauan kuin se ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta. Julkisella vallalla ei ole oikeutta loukata tätä vapautta siinäkään tapauksessa, että sillä on takanaan kansan enemmistön tuki. Liberalismin kannattajat, liberaalit, puolustavat jokaisen ihmisen oikeutta elämäänsä, vapauteensa ja omaisuuteensa.

Ihmistä ei liberalismin mukaan saa kohdella pelkkänä välineenä jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, vaan ihmisyksilö on itseisarvo sinänsä. Julkinen valta – valtio tai kunta – ei saa kohdella ihmisiä kuin tiiliskiviä, joita voi käsitellä miten tahansa ja sijoittaa minne parhaaksi nähdään mahdollista “ihanneyhteiskuntaa” rakennettaessa. Yhtäkään ihmistä ei saa uhrata toisen ihmisen tai jonkin yhteisen päämäärän puolesta, ellei hän siihen itse vapaaehtoisesti suostu. Ei ole olemassa mitään sellaista yleistä hyvää, jonka vuoksi ihmisiä saisi uhrata tai orjuuttaa. On olemassa vain ihmisyksilöitä, joista jokainen on erilainen, ainutkertainen ja korvaamaton.

Jos yksilöä käytetään muiden hyväksi, se tarkoittaa vain sitä, että muut hyötyvät hänen kustannuksellaan. Tällainen menettely ei kunnioita hänen yksilöllisyyttään eikä sitä, että hänellä on vain tämä yksi elämä. Etenkään julkinen valta, joka edellyttää kansalaisiltaan kuuliaisuutta, ei saa missään tapauksessa suosia yhtä toisen kustannuksella, vaan sen tulee kohdella kansalaisiaan tasapuolisesti ja puolueettomasti.

Toisaalta on järkevää antaa ihmisten päättää omista asioistaan myös siksi, että he tuntevat itse parhaiten omat tarpeensa ja mieltymyksensä. Ihmiset, heidän toiveensa, tarpeensa ja elämäntilanteensa ovat erilaisia. Samat ratkaisut eivät sovi kaikille, olipa kysymys sitten koulutuksesta, asumisesta tai ruokavaliosta. Jokainen tietää parhaiten itse, mikä tekee hänet onnelliseksi, mitä hän tarvitsee tavoitteidensa edistämiseksi ja millainen työ sopii hänelle parhaiten. Ja vaikka ei tietäisikään, niin ainakin hänellä on paremmat mahdollisuudet ottaa siitä selvää kuin esimerkiksi virkamiehellä, joka yrittäisi suunnitella ja ohjailla hänen elämäänsä.


Julkisen vallan tarkoituksena on oltava ihmisten suojeleminen mielivallan eri muodoilta; pakolta, vilpiltä ja väkivallalta. Jos julkinen valta käyttää valtaoikeuksiaan sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät ole loukanneet muiden ihmisten oikeuksia, julkisesta vallasta itsestään muodostuu uhka näiden ihmisten oikeuksille."

Liberalismi lähinnä pyrkii eriyttämään yksityisen ja julkisen moraalin. Liberalismin perusajatuksena on, että valtio hoitaa korkeintaan vain sitä pienintä yhteistä tehtäväjoukkoa, jonka kaikki tai lähes kaikki hyväksyvät, ja loppu jätetään ihmisten itse päätettäväksi.

LIBERALISMIN PERUSKÄSITTEITÄ

Vapaus. Vapaus on liberalismin tärkein käsite. (Jopa itse sana liberalismi juontuu latinan sanasta liber, vapaa.) Vapaus merkitsee sitä, ettei kukaan pakota tai saa petoksella, väkivalloin tai uhkauksin toista toimimaan oman tahtonsa mukaisesti. Aikuisilla ihmisillä on liberalismin mukaan oikeus elää omaa elämäänsä ja päättää omista asioistaan eli siitä, mitä omalla kehollaan ja omaisuudellaan tekevät, niin kauan kuin eivät rajoita muiden vastaavaa oikeutta.

Avoin yhteiskunta ja suvaitsevaisuus. Avoin yhteiskunta perustuu ajatukseen, ettei yhdelläkään ihmisellä tai ihmisryhmällä ole hallussaan täydellistä tietoa eikä perimmäistä totuutta siitä millainen olisi täydellinen yhteiskunta ja miten se saavutettaisiin. Koska täydellisen yhteiskunnan saavuttaminen on siis mahdotonta, on seuraavaksi paras vaihtoehto avoin yhteiskunta – yhteiskunta joka on avoin parannuksille ja kehitykselle.

Yksilön vapautta ei avoimessa yhteiskunnassa voi rajoittaa vain sillä perusteella, että hänen käytöksensä vaikuttaa vastenmieliseltä, epäsivistyneeltä tai jopa järjettömältä, ellei hän loukkaa muiden oikeuksia. Hänen tekojensa taustalla saattaa olla jopa jokin järkevä syy, jota emme tunne, tai ehkäpä vain olemme itse väärässä. Avoin yhteiskunta mahdollistaa erilaiset edut, näkemykset ja identiteetit omaavien ihmisten rauhanomaisen rinnakkaiselon. Avoimessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oltava oikeus arvioida vapaasti ja kriittisesti julkisen vallan kulloinkin harjoittamaa politiikkaa ja sen seurauksia, jotta sitä voitaisiin tarpeen mukaan muuttaa tai jopa luopua siitä kokonaan. Se, että erimielisyyksistä voidaan keskustella kriittiseen sävyyn ilman rangaistuksen pelkoa mahdollistaa myös nopeat ja joustavat yhteiskunnalliset muutokset ilman väkivaltaa.

.

Haavisto on kiintiömies kuten Biaudetkin. Kaikki pitäisi kiintiöidä paitsi kantasuomalaisten ihmisoikeudet.

http://virtanen87.puheenvuoro.uusisuomi.fi/99717-liberalismi-raiskattu-aate

valtio verottaa kaikkea mahdollista ja vähän mahdotonta päälle ja koko ajan ruinataan lisää rahaa sinne, tänne ja vielä vähän tuonnekin. Kukaan sellainen, joka kannattaa keskusjohtoista talousmallia, ei voi rehellisesti väittää olevansa yksilönvapauden puolustaja.

Erityisen risovaa on, että enemmistö kaikista kyttäys- ja kieltolakiehdotuksista tulee nykyään niiltä, jotka mainostavat itseään liberaaleiksi. Ylivoimainen valtaosa nettisensuurivaatimuksista ja "vihapuheen" rajoittamishalusta on peräisin vasemmistosta, vihreiltä tai RKP:n maailmansyleilijäsiiveltä. "Arvoliberaalit" ovat olleet yhtenä miehenä ja naisena vaatimassa yksityisen aseenomistuksen kieltämistä ja ihmisten laillisen omaisuuden takavarikoimista heti oitis, kun joku valopää on käyttänyt asettaan lainvastaisesti. Palkkauksessakaan ei enää saa noudattaa "pätevin valitaan" -periaatetta, vaan täytyy pitää huolta siitä, että sukupuolijakauma säilyy näitä vapaamielisyyden esitaistelijoita miellyttävänä. Ja seksin ostokieltoa on tältä taholta väläytetty jo niin monta kertaa, ettei humanistimatikkani tahdo riittää.

Mitä siis perinteisistä liberalismin ihanteista lopulta jää jäljelle? Vapaan markkinatalouden periaatteesta ei yhtikäs mitään. Sosiaalisella puolella ollaan kyllä juhlapuheissa kovasti sallivia ja vapaamielisiä, mutta kun on kyse väärää mieltä olevien sananvapaudesta tai jostain närästävästä moraalikysymyksestä, nämä puheet tuntuvat unohtuvan valon nopeudella. Nykyiset "liberaalit" eivät siis loppujen lopuksi kovinkaan radikaalisti eroa niistä "taantumuksellisista", joiden maailmankuvaa he puheissaan kovasti ovat vastustavinaan. Niin sanotuilla suvaitsevaisillakin on erittäin selkeä kuva siitä, mitä mieltä mistäkin asiasta kuuluu olla ja miten kuuluu elää, eikä heillä näytä olevan mainittavia estoja yrittää tukkia viime kädessä vaikka oikeusteitse niiden suita, jotka ovat heidän kanssaan riittävän eri mieltä. Autoritarismi tuoksahtaa aina yhtä tympeältä, vaikka se puettaisiin millaisen sanahelinän kaapuun.

Onko 70% valtiolla todellakin markkinataloutta?

http://milttonfriidman.blogspot.com/2012/05/etatismi-etenee-suomessa-70-toissa.html

Lainaus:

Kestävyysvajetta ja huoltosuhteen heikkenemistä tarkastellaan usein vain valtion- tai kuntatalouden näkökulmasta. Näkökulmaa voi laajentaa ja tarkastella huoltosuhteen (alle 15-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat 100 työssäkäyvää kohden) rinnalla yksityisen sektorin työllisten lukumäärää. Myös 15-65 -vuotiaiden ei-työssäkäyvien ja julkisella sektorilla työskentelevien palkat ja sosiaaliturva on rahoitettava yksityisen sektorin voimin. On huolestuttavaa, että yksityinen sektori työllistää vain 30 % väestöstä ja alueelliset erot ovat tässäkin huomattavan suuret.

Niin. Käänteisesti voi siis sanoa, että 70 % Suomen työssäkäyvistä ihmisistä on töissä julkisella sektorilla. Ja teksti ei ole minkä tahansa henkilön kirjoittamaa, vaan sen on kirjoittanut Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen. Aikaisemmin samaa paikkaa miehitti Anne Brunila.