Siksi runoilen

Kaikella on paikkansa, kuullakin, kukapa sen oikeasti tahtoisi, eihän se ole juustoakaan.

Rahasta on tehty välttämätön paha. Pitäisikö siis siirtyä takaisin vaihtotalouteen? Rahani eivät riitä rakkauteen on ajatuksena surullinen, ihmisethän ovat kautta aikain rakastaneet toisiaan yhteiskuntaluokasta tai taloudellisesta tilanteesta riippumatta, tosin ihmisen arvoa myös on mitattu mitä ihmeellisimmillä kriteereillä.

Lämmittävä ajatuksena " voimme mennä junalla Puolaan"- herkullinen vastakohtaisuudessaan verrattuna Porscheen - kuten villasukat pakkasella ja raaka viinakin. Se oikea ihminen lähellä luovuttamassa lämpöään kun oikein paleltaa merkitsee monelle kuitenkin enemmän kuin omistettava esine.

Pidin inhorealismia hipovasta runostasi. Aihetta sivuava musiikillinen julistus liitteenä.

http://www.youtube.com/watch?v=T2fQ4vyROpo

Jaa..;))) (jos olisin nuori nainen ja kohteesi) vastaisin ehkä vastarunolla näin:

Miksi puhut rahasta?
Ei se ole pahasta...mutta...

Kuun? - mitä minä sillä,
silmäsi valaisevat tiemme yhteisen niin kauniisti...

Villasukat?- vielä kysyt..kutomasi itse?

Junalla Puolaan. Lähdetäänkö heti?

Lasin kylmää vettä. Sen haluaisin juoda.

Jätä viinaryypyt juhlahetkeen, niitä tulee
vielä monia matkamme aikana...usko minua.

Miehen? Ole sinä se.

Älä puhu minulle rahasta ja rakkaudesta
samaan hengenvetoon;)) Tarpeellinen niistä
on vain yksin Rakkaus...

sinä olet vielä niin nuori. Et tiedä totuutta.
Usko siihen..

Rahasiko! Rakkauteen??
Usko minua ei sitä aitoa rakkautta rahalla saakaan.

Porsche. Höh! Tunnelmakin olisi paljon kotoisampaa..
kun köröteltäisiin vaikka maailman ympäri junalla :))
osin tietenki linja-autolla. Selvinpäin!