Vaikuttavaa

vaikka olen jo 40 v,tuntuu nyt vasta siltä,että olen rakastunut.

Ihanaa, täällä on muitakin :)

Ootteko koskaan miettineet mistä se tunne tulee? Mitä elementtejä siihen tarvitaan vai onko kaikki vain sitä, että luulee tunteiden kiemuroissaan toisen olevan jotakin ihmeellistä?

Itse painiskelen juuri tuon asian kanssa. Onko tämä sitä miltä se tuntuu vai kuvittelenko vain. Pelottaa niin pirusti!

Kerro millaisena sinä sen tunnet ja koet?

Ei rakkaus ole mikään ikäkysymys se oikea tunne voi tulla vaikka olisi yli kuudenkymmenen

Kun on kerran löytänyt sielunkumppaninsa niin sen kyllä tietää, eikä sitä unohda. Ruumis ja sielu kietoutuvat yhteen. Puhuminen voi olla kuin rakastelua. Sitä elpyy toisen lähellä, hiljaisuudessakin. Haluaa ylittää itsensä, tulla paremmaksi ihmisenä, antaa kaiken itsestään ilman vastavaateita. Ei sielunkumppania kohtaan oikein voi tuntea muuta kuin rakkautta, sillä hänen vihaamisensa olisi kuin vihaisi itseään.

Ei tietenkään ole ikäkysymys. Mutta haluaisin tietää minkälaisen fiiliksen tuo rakkaus muissa saa aikaan. Alussa kuulin, että alkuhuuma menee ohi kolmen kuukauden jälkeen, ei mennyt. Sitten minulle sanottiin, että puolen vuoden päästä ei tunne ole enää yhtä mahtava, ei pitänyt paikkaansa. Sitten aloin odottaa, että vuoden päästä varmaan on jo tasaisempaa, vaan eipä ollut. Kohta kaksi vuotta ja yhä edelleen ihan sekopäinen ja järjettömän rakastunut.

Haluan tämän tunteen jatkuvan ja eniten pelottaakin, mitä jos tämä tunne katoaa, mitä jos mikään ei tunnu enää miltään. Olen senkin tunteen kokenut ja eniten pelkään juuri sitä.

Olen miettinyt sitäkin, jos tämä onkin vain riippuvuutta. Jos näen hänet jotenkin vääristynein silmin, romantisoin tai kuvitelmani hänestä eivät olekaan oikeat. Tarkoitan sitä, että voiko olla ns, rakkaudelle sokea, rakkaushumalassa tai, no en tiedä, en osaa selittää....onko kenelläkään samoja tuntemuksia. Pelkoa..

Ehkä sitä alussa ajattelee löytäneensä sielunkumppanin, mutta sitten ajan myötä oppii tuntemaan toisen ja käy niin, että toinen ei sitten lopulta olekaan sitä.
Jos tosiaan olette olleet yhdessä kaksikin vuotta, niin luulisi siinä ajassa jo oppineen toisen tuntemaan siinä määrin, että voi sanoa onko joku sielunkumppani vai ei. Tietysti jos tapaa vaikka vain kerran kuukaudessa, on ihan eri asia kuin asua saman katon alla ja riippuu siitä puhutaanko suhteessa ja mitä. Siis jaetaanko sitä ajatusmaailmaa toisen kanssa ja kuinka paljon.
Joskus ihmiset vain muuttuvat myös ajan kuluessa niin erilaisiksi, että kasvetaan erilleen. Toista työ vaikkapa muuttaa toiseen suuntaan ja toinen sairastuu vakavasti ja ajatusmaailma muuttuu. Silloin mitataan suhteen kestävyyttä, ovatko osapuolet todella sielunkumppaneita.
Toisaalta, itselläni on muutama todella hyvä ystävä, joiden kanssa koen olevani sielunkumppani, mutta heissä on kuitenkin sellaisia piirteitä, jonka vuoksi en voisi ajatella seurustelevani samankaltaiisen miehen kanssa.
Sllä kai on eniten merkitystä, että kummatkin tuntevat samalla tasolla rakkautta toisiaan kohtaan ja haluavat laittaa suhteeseen kaikkensa. Tavallaan, ei silläkään hetkellä luovuteta, kun tulee vaikeuksia ja päästetä toista muuttumaan vieraaksi tai sitten muututaan itse siinä mukana.
Jos jokin tuntuu niin hyvältä, niin on luonnollista pelätä menettävänsä sen ja toisaalta myös pelkää itse satuttavansa toista. Ehkä se pelko kuitenkin on tiedostamista ja sen tehtävänä on muistuttaa, että suhteesta pitää huolehtia, jotta niiden ruusunpunaisten läpi voisi katsella joskus myöhemminkin, vaikka arki yrittääkin tehdä kaikesta pelkkää suorittamista.
Ehkä ppitäissi miettiä, että mitä kaikkea minun itseni pitäisi tehdä ja tuntea, jotta pelko ei ainakaan ala hallita.

Kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, tiesin välittömästi, että siinä hän nyt sitten on, hän, jolla tulee olemaan suuri ja merkittävä osa elämässäni.

Luulin ja salaa toivoin, että tunne haalenenisi ajan myötä, mutta niin vain ei ole käynyt. "Normien" mukaan tämä ei ole minkään mittapuun mukaan sopivaa koska tässä on juuri ihan kaikki ne osa-alueet joka tekee tästä täysin mahdottoman.
Tunnen häntä kohtaan kiintymystä ja voimakkaita tunteita silti niin...

Miten suhdetta pitää hoitaa? Siinpä se.

Hyviä ohjeita. Varsinkin tuo kaulaliinan kietominen kaulaan kylmällä. Sitä kannattaa varmaan kokeilla :D

thanks