Avomieheni lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu. Nyt ex-vaimo yrittää työntää lasten koiraakin meille. Hän on koiran lapsille hankkinut eikä meillä ole ollut mitään siihen sanomista. Koira on ollut meillä vierailuilla, mutta ei viikonloppuja. Tästä olen pitänyt kiinni, sillä olemme vasta remontoineet asunnon ja koira on kauhea tuholainen. En ole itse koiraihminen (se tietysti vaikuttaa päätöksiini) ja tiedän että joutuisin koiraa ulkoiluttamaan ja hoitamaan. Onko muilla samoja ongelmia ja miten niitä on ratkaistu?
Miten hoidatte lasten eläimet?
Orvokki
10939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En missään nimessä laittaisi lemmikkiä lapseni mukaan. Aikuinen on vastuussa lemmikin hoitamisesta. Vaikka lemmikki olisi kuinka "lapsen", lapsen vanhempi siitä kumminkin vastaa. Hyviin tapohin myös kuuluu, että lemmikkiä ei viedä talouteen ilman lupaa. Eihän kukaan raahaa akvaariotaankaan lapsensa mukana "hoitoon", kun ei itse viitsi siitä huolehtia! Jos te ette ole ottanut koiraa taloon, ette ole myöskään velvollisia sitä hoitamaan tai edes päästämään sitä sisälle.
Näin kahden koiran omistajan suusta...
Olen kanssasi samaa mieltä. Olen luvannut että koira voidaan joskus ottaa meille viikonlopuksi. Pelkään kuitenkin että saamme siitä "ikuisen riesan" eli että ex-vaimo olettaa, että otamme sen joka kerta.
Tuntuu että kun lapsiakaan en osaa hoitaa oikein, niin miten sitten käy koiran kanssa :(.
Hei Orvokki
Jos alkumetreillä yritätte miellyttää koirarintamalla ja ottaa sitä aina välillä.........ajan kanssa sinusta tulee se ilkimys joka ei huoli koiraa. Jos sanotte ei, sinä olet taatusti syyllinen.
Sopikaa miesystävänne kanssa selvä sääntö koirasta; välittäkää tieto myös exälle. Ja pysykää päätöksessänne.
Omani ex on huiman kovapäiväinen, rauralangasta saa vääntää jotkut pelisäännöt.......lipsumattomattomuus auttaa pikkuhiljaa. Sekä exään että lapsiin.
Onnea eloonne
perheissä, kuin uusperjeissä lienee se käytäntö, että lemmikkejä hankitaan lapsille vasta kun nämä ovat kyvkkäitä niistä itse huolehtimaan. lemmikkieläimen tehtävä seuran antamisen lisksi on opettaa vastuuntuntoa.
miehen ex yritti aikanaan vaatia, että lapselle tulisi hommata lemmikkieläin meidän luoksemme (äitinsä luona tällä oli kissa). minä tiesin avomieheni laiskuuden näissä asioissa ja lapsi vietti meillä tosiaan vain joka toisen viikonlopun. en halunnut ylimääräistä hoidokkia riesakseni, koska minulle tuo vastuu olisi jäänyt. siasta taisteltiin ja muutamat itkut itkettiin, mutta kai se lapsen äiti sitten itsekin jossain vaiheessa tajusi mitä vaati ja nimenomaan minulta (kun kysyin tältä oliko mies heidän avioliittonsa aikana kertaakaan ruokkinut kissaa, tai tyhjentänyt kissanhiekka-astiaa).
ei lemmikkejä, ennen kuin lapset ovat itse kyvykkäitä niitä hoitamaan. tai mikäli hankitaan aikaisemmin, niin jokienyhteisestä halusta ja siten, että jokainen sitoutuu. koska tuo ex on itse lapsille koiran hankkinut, minusta se on hänen ongelmansa miten sen hoitaa, mutta teidän ei koiraa tarvitse ottaa vaivoiksenne.
Kiitos kovasti vastauksista ja kannustavista viesteistä. Jotenkin tuntui että olen tämän asian kanssa vähän yksin. Avomieheni mielestä koira menee siinä sivussa lasten kanssa. No miehisiä ajatuksia ;-).
Toinen asia mistä en kirjoittanut on se että ex-vaimolla on todettu syöpä, joskin parantumismahdollisuudet ovat hyvät. Tietysti ymmärrän että lapset tulevat olemaan meillä enemmän, koska hän joutuu hoitoihin sairaalaan ym. Samalla ehkä joudumme myös koiran ottamaan meille, koska ei sillä ole muutakaan paikkaa :(. Missään nimessä en halua mielistellä ex-vaimolle. Olen yrittänyt olla avulias ym. mutta vastaukset on sitä luokkaa etten viitsi edes yrittää enää. Hän kun ei keksi mitään muuta uhkailukeinoa kun suuttuu, että emme saa lapsia vaikka heillä on yhteishuoltajuus. Kaiken tämän takia yritän pitää koiran kokonaan poissa kuvioista.
Onneksi tänne voi purkaa sydäntään.
Hauskaa kesää kaikille!
Hei Orvokki
Toivottavasti miehesi exän syöpä paranee........mutta mutta;
hän koiran hankkiessaan on siitä myös vastuussa. Kyllä hänellä lienee muitakin tuttavia kuin sinä, lapset ja exmies ? Pidä vain koira kaukana kotoanne.
Vaikkakin hän on sairas, se ei anna oikeutta käyttäytyä huonosti. Suuttuessaan voi uhkailla sillä ja tällä. Jätä noteeraamatta jos suinkin voit.
Ulkona orvokit kukkii, toivottavasti Sinäkin :-)
Minun mielestäni teidän tai sinun velvollisuus ei ole ottaa koiraa hoitoon kotiisi, vaikka miehesi lasten äidillä vakava sairaus onkin todettu ja edessä hoidot ja sairaalareissut ja koiraKIN hoitoa tarvitsee.
On luonnollista, että lapset tulevat teille = isänsä luo äidin hoitojen ajaksi, mutta että koira!!???
On olemassa koirahoitoloita. Maksaa tietysti, kalliiksi tulee. Mutta miksi hankkia koira tai lemmikkieläin ylipäätänsä, jos ei ole varaa ylläpitää tätä elukkaa?
Minusta yhtä kaikki sinun ja teidän perheenne velvollisuus ei ole ottaa hoitoon kenenkään lemmikkiä, ellet itse niin halua.
Entäs päivällä, kun kaikki olette töissä ja poissa kotoa - miten koira sillä välillä pärjää ja missä kunnossa talo on koiran jäljiltä - paikkahan on koiralle kuitenkin uusi ja outo yms. Eikä eläin ymmärrä - vaikka ihmiset aina väittääkin että koira ymmärtää niin ei ymmärrä enempää kuin koiran aivot ymmärtää ja se on aika vähän se.
Vaistot jyllää.
Minullakin on ollut lemmikkieläimiä aiemmin. Kissa, marsu, koira. Enää en ole mitään näistä.
Tyttärelläni on lemmikkieläimiä ja olen ilmoittanut, etten ota hänen elukoita meille hoitoon kun hän reissaa ja menee sinne sun tänne. Sanoin, että kun itse elukat hankit, itse niistä myös huolehdit ja minä en kissaa kotiini ota. Marsun voin ottaa, jos tiukka paikka tulee, koska elukka on häkissä - joskin sotkee silti kovasti heinineen yms.
Mielestäni koiraa ei todellakaan tarvitse ottaa lasten kanssa, koska sehän on ihan eri asia. Vaikka se olisi lapsille hankittu, niin hankkija on kuitenkin lapsen äiti.
Vaikka sairaus on ikävä asia, niin toivottavasti lemmikkiasian pystyy muulla tavalla hoitamaan. Eri asia olisi tietenkin, jos myöntymistä tapahtuisi molempiin suuntiin tarvittaessa, mutta niin ilmeisesti ei ole? Sen olen itse huomannut, että myöntymistä odotetaan kyllä uusperheeltä, mutta ex-puolisolla ei ole siihen mitään tarvetta. :(
No jopas on... Kiikuttaisikohan akvaarionkin mukanaan??? Kyllä se koira kuuluu siihen huusholliin mihin se on hankittukin. Eikä asiasta mielestäni tarvitse sen enempää harmaita hiuksia päähänsä saada. Toivottavasti lasten isä on kanssasi samaa mieltä. Meillä on itsellämme kissa, joka on hankittu "kaikkien" yhteiseksi lemmikiksi. Ja lapsille on ihan selvää, ettei kissaa välillä kiikuteta kenenkään etän tai lähin luokse viikonlopuksikaan. Eli minusta teidän pitäisi nyt selvittää lasten äidin kanssa juttu. Sieltä se kiikastaa.
Kiitos kaikille kommenteista. Nyt asiat ovat menneet siihen pisteeseen että ex-vaimo on luopunut koirasta. Joten minun kannaltani tuli "onnellinen" loppu asialle.