taapero perhepedissä

Antakaa niiden lasta olla pedissänne, eivät ne siellä ikuisesti ole, se aika on lyhyt.
Ja kaiken lisäksi lastenne aika kotona päättyy jo heti, kun hakeutuvat ammattiopiskeluun, joten sitten on tyhjääkin tyhjempää.

Itse annoimme lasten tulla väliimme, eivät he siinä aina olleet, ja ennen kouluikää kyllä ovat jo omissa huoneissaan ihka varmasti.
Kouluiköinen on paljon kavereiden kanssa, sallikaa heidän olla myös kotonaan kavereiden kanssa. Teinistä pitää jo olla kiinni pitämässä ja seurata, missä joukoissa kulkee, jää jo paljonkin kahdenkeskistä aikaa.
Sitten onkin aika jo päästää ja sitten on aikaa toisilleenne jokaiseen vuorokauden aikaan.
Tuo aika lasten kanssa on niin arvokasta ja sitä jää oikein kaipaamaan. Teidän kaikkien kannattaisi uskoa, sillä niin asia on.
Kun koet lasten kanssa eläintarhakäynnit, ensimmäiset junamatkat, lentokonematkat, samalla koet itsekin niin paljon, että muutoin sitä et saa.

En antaisi päivääkään pois perheemme yhteisistä hetkistä lasten kanssa, se aika oli kaikkein ihaninta aikaa, vaikka olikin kiireistä ja paljon vaativaa.
Toivon hartaasti, että heille olisi jäänyt perhestä hyvä kuva ja osaisivat itse rakentaa oman perheen lapsille oikean yhteenkuuluvan perheen.

Ei kannata lähteä kilpailemaan eliitistä ja luxuksesta, kyllä tuo yhdessä olo on kaiken tämän yläpuolella.

Meillä perhepeti oli ahkerassa käytössä. Kaksi vanhinta lasta syntyivät peräjälkeen ja kipittivät hyvin usein yöllä meidän sänkyymme ja aamulla meitä oli neljä nukkumassa samassa sängyssä. Näin tapahtui melkein kouluikään saakka. Kuopus nukkui myös todella pitkään välissämme ja emme todellakaan raaskineet häntä omaan huoneeseensa ja sänkyyn laittaa vaan annoimme hänen nukkua turvallisesti välissämme.

Nyt nuo "perhepetiläiset" ovat nuoria aikuisia ja meillä on heihin hyvin lämpimät, läheiset ja luottavaiset välit. Läheisyys on aina ollut meille tärkeää ja luontevaa. En ole ikinä ymmärtänyt "lapsen opettamista omaan sänkyyn" ellei lapsi itse sitä halua. Miksei vanhemmat voi antaa läheisyyttä sitä kaipaavalle lapselle?

Eivät koskaan vanhempien vieressä, paitsi jos heräsivät alakouluikäisinä keskellä yötä nähtyään pahaa unta. Kyllä jokaisella pitää olla oma vuode ja siinä tilaa. Se on hyvän unen ja kasvun perusta - minusta. Painajaiset ovat tietysti poikkeus, mutta tuolloinkin menin joskus mieluummin lapsen sängynlaidalle lepäilemään ja häivyin, kun lapsi nukahti.

Meillä "vaan" yksi lapsi ja nukkuu sängyssämme edelleen,
juuri 7v. täyttänyt eskarilainen.
Eipä ole meitä vaivannut ja hyvin nukutaan!:)
Nytkin nukkuu siellä keskellä ja me mennään sitten perässä pehkuun.

Uskon että jossain kohtaa kouluiässä haluaa omaan sänkyyn.

Meillä esikoinen nukkui periaatteessa omassa sängyssä alusta asti, mutta käytännössä kyllä jossain vaiheessa joka yö tuli meidän väliin. Vielä viime syksynä ennen 4-vuotissynttäriään tuli joka yö meidän väliin aamuyöstä. Sitten yhtäkkiä lopetti, ja alkoi nukkumaan omassa sängyssään (omassa huoneessaan) ihan käskemättä. Eikä ole sen jälkeen meidän väliin tullut kertaakaan. Nyt meillä on pieni vauva, joka nukkuu meidän vieressä. Oma sänky on "sivuvaununa", mutta nukkuu mun kainalossa yleensä koko yön. Katotaan kun vähän kasvaa, niin aletaan pitämään oman sängyn puolella, mutta edelleen mun vieressä... Ehkä eka vuosi näin, ja sitten katsellaan jos siirtyisi isosiskon kanssa samaan huoneeseen. Ja saa tulla senkin jälkeen meidän väliin yöllä jos siltä tuntuu.

Ei ole mitään haittaa.
JOS asia ei vaikuta sinuun ja mieheesi mitenkään. Eli teidän täytyy olla yhtämieltä siitä, kuinka kauan lapsi vielä välissä nukkuu.
Eriasia jos vauva olisi vaikkapa 6kk ja mies haluaisi jo omaan sänkyyn laittaa vauvan, ei sinun tarvitse suostua, mutta puolivuotiaan kohdalla kehottaisin harkitsemään ainakin jos miehesi haluaisi jo kanssasi nukkua kahdestaan.

Omaa kokemusta ei ole, meillä tyttö 8kk ja siirtyi 7kk iässä omaan sänkyyn koska heräili niin mahdottoman usein öisin, että olin puolikuollut joka päivä, joten oli pakko saada muutosta asiaan. Nyt nukkuu omassa sängyssään meidän sängyn vieressä, ja herää 2 kertaa yöllä, jolloin otan syliin hetkeksi ja takaisin nukkumaan, toisella herätyskerralla otan viereen =)
Tällainen kompromissi meillä siis, että osa yöstä nukutaan miehen kanssa kahdestaan ja osa kolmistaan. Mies ei kyllä ole vaatinut tyttöä omaan sänkyyn, mutta oli samaa mieltä että nyt on kyllä parempi saada nukuttua pitempiä pätkiä kuin 30min-1h.