Olen pitänyt itseäni henkisesti terveenä ja vahvana ihmisenä, enkä oikein tiennyt mikä oli kun alkoi kassoilla maksaessa ostoksia, tai yleisillä paikoilla tärisemään, sekä hengitys pamppaileen rinnassa, että käsien hikoilu.
Sitten aloin näkemään todentuntuisia painajaisia, joissa sain taistella hengestäni, vielä tässä vaiheessa ei tullut mieleen mennä lääkäriin, mutta monen selittämättömän mutkan takaa minulle ehdotettiin lääkärille menoa.
En muuten olisi mennyt hoitoon, mutta pelästyin kerran pahasti yöllistä kohtausta, mihin kuului, huippaus, sydämen tykytys, varjot silmänurkissa yms.
En oikein tiennyt mitä ajatella ku annettiin diagnoosi, no lääkäri ja terapeutti vaihtu ja nyt sanotaan, et entinen diagnoosi oli väärä, ja ny on uudet lääkkeet.
Tilanteen tekee ikäväksi se, et jos olenkin vaan kuvitellut kaiken ja kun kohtauksia tulee, nii kuvittelee ne.
Kaikki sanoo et olen ulospäin suuntautuva, sosiaalinen yms.
Ikävää vain on se, et en tiedä mitä olen, koska en luota ja pelkään muitten satuttavan minua henkisesti, tämän takia tuntuu paremmalta välillä esittää sosiaalista yms.
Kaikesta ikävämmältä kuulostaa se et ollaan ehdotettu menoa vähäks aikaa hullujen huoneelle.
Tää on patti tilanne ku ei oo enää varma ittestään mikä on, ku kuitenkin muistaa olleensa joskus varma ja sujut oman ittensä kanssa, sekä ollu paljo kosijoita ovella, plus paljon hyviä ystäviä. Ny vaan kaikki on valunu käsistä, enkä mä oikein tiedä mitä muuta sanoa ku, ei ole enää mukava olla tän puristavan kivun kans rinnassa, mikä aiheuttaa jatkuvan tärinän.
Sitten aloin näkemään todentuntuisia painajaisia, joissa sain taistella hengestäni, vielä tässä vaiheessa ei tullut mieleen mennä lääkäriin, mutta monen selittämättömän mutkan takaa minulle ehdotettiin lääkärille menoa.
En muuten olisi mennyt hoitoon, mutta pelästyin kerran pahasti yöllistä kohtausta, mihin kuului, huippaus, sydämen tykytys, varjot silmänurkissa yms.
En oikein tiennyt mitä ajatella ku annettiin diagnoosi, no lääkäri ja terapeutti vaihtu ja nyt sanotaan, et entinen diagnoosi oli väärä, ja ny on uudet lääkkeet.
Tilanteen tekee ikäväksi se, et jos olenkin vaan kuvitellut kaiken ja kun kohtauksia tulee, nii kuvittelee ne.
Kaikki sanoo et olen ulospäin suuntautuva, sosiaalinen yms.
Ikävää vain on se, et en tiedä mitä olen, koska en luota ja pelkään muitten satuttavan minua henkisesti, tämän takia tuntuu paremmalta välillä esittää sosiaalista yms.
Kaikesta ikävämmältä kuulostaa se et ollaan ehdotettu menoa vähäks aikaa hullujen huoneelle.
Tää on patti tilanne ku ei oo enää varma ittestään mikä on, ku kuitenkin muistaa olleensa joskus varma ja sujut oman ittensä kanssa, sekä ollu paljo kosijoita ovella, plus paljon hyviä ystäviä. Ny vaan kaikki on valunu käsistä, enkä mä oikein tiedä mitä muuta sanoa ku, ei ole enää mukava olla tän puristavan kivun kans rinnassa, mikä aiheuttaa jatkuvan tärinän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
soita paikalliseen mielenterveystoimistoon ja varaa aika jutteluun.