Köyhien Guggenheim?

Elämme huomiotalouden aikaa. Se on tärkeätä, että näyttää komealta ja herättää huomiota. Taiteessakin julkisuus ja kuoret on tärkeämpiä kuin sisältö. Guggenheim sopii tähän konseptiin kuin nyrkki silmään.

Jonkun bisnes tämäkin tuleva monsteri on. Joku siitä hyötyy ja jonkun kustannuksella. Pieni eliitti hypettää hurmiossaan, miten tänne muka tulvii satoja tuhansia turisteja sitä pytinkiä pällistelemään. Toisarvoista on, mitä se tulee sisältämään. Jotain ylikansallista globaalia potaskaa kai. Siinä sitten muut jo nyt kituvat museomme saavat panna lapun luukulle, kun yhteiskunta lopulta joutuu maksamaan sen taiteen mäkkärin kustannukset. Voittoahan se ei tule tuottamaan, ja jos tuottaisikin, hyödystä ei tulisi senttiäkään Suomen valtiolle tai Helsingin kaupungille.

Jos on ihan pakko taas saada jokin hirveä hökötys pilaamaan maisemaa, annettakoon homma yksinomaan sponsoreiden vastuulle. Ei yhtään julkista rahaa siihen. Tämä innostus kuvastaa niin selvästi, miten kansa on kahtia jakautunut. Rikkailla on varaa revitellä, kun taas köyhälistö ja köyhtyvä keskiluokka haluaisi säilyttää kirjastot ja muut ihmisläheiset kulttuuripalvelut. Annetaan siis rikkaiden temmeltää omilla rahoillaan.