Pelkkä patja seuraavat 14v?

Se on ihan itsestäsi kiinni mitä elämällesi teet ja arvostatko itseäsi.Hae mistä, joka ei pelkää toisen lasta ja pystyy sen hyväksymään.

Jos et anna itsellesi lupaa rakastua ja heittäytyä suhteeseen, niin tuskin pidemmän päälle saat rakennettua molempia tyydyttävää tai oikeaa parisuhdetta. Ensin pitää olla itse onnellinen ja hyvä olo itsensä kanssa ennen kuin voi jakaa saman toisen kanssa. Tämän kerron siis nyt miehen näkökulmasta... Eli vaikea kuvitella ainakaan omalla kohdallani parisuhdetta, jossa ei olisi rakkautta tai minua ei päästettäisi osaksi toisen elämää. Mutta siis uusi suhde on täysin mahdollinen, mutta se ja sen onnistuminen riippuu täysin itsestäsi :)

jälleen kerran "ei etsitä itselle elättäjää eikä lapselle isää "
mutta kummasti se raha kelpaa just joo

kävipä sitten niin ...inhottavaa kun noin käy tost vaan :)
jessus sentään

"Olenko kuitenkin yh:na tuomittu olemaan pelkkä patja seuraavat 14v,jolloin lapsi on täysi-iläinen vai onko tuolla jossain joku mua varten?"

En oikein ymmärtänyt

Tiedän tunteen..Eron jälkeen on ollut pelko siitä että jääkin koko loppuelämäkseen yksin. Tosin ero oli niin raskas itselle että en ole siitä vieläkään päässyt yli, enkä edelleenkään voisi kuvitella olevani muiden kuin mieheni kanssa ja ajatus siitä etten voi istua vanhana ja muistella mieheni kanssa lastemme syntymää, tuntuu todella pahalta. Ehkä olen rakentanut identiteettini liiaksi perheeseen, en tiedä mutta tuntuu kuin elämältä olisi vedetty pohja eron jälkeen. Toki lapset ovat tärkein asia (tämä pitää aina tällä palstalla muistuttaa...) mutta tottakai aikuinen ihminen kaipaa läheisyyttä ja rakkautta. Yhdenillan jutuista ei kyllä varmastikkaan saa mitään irti paitsi huonon maineen, joten sinuna jättäisin ne kokonaan. Saatkohan edes seksuaalista tyydytystä niistä.. Itsellä ainakin rakkaus ja seksi kulkevat käsikädessä ja ainakaan nuorempana tapahtuneet yhden illan jutut eivät saaneet suuria suitsutuksia..
Itse niinkään en kaipaa sitä seksiä vaikka sekin toki kelpaisi vaan nimenomaan sitä arjen läheisyyttä ja jutustelua aikuisen ihmisen kanssa. Ystävät ovat nousseet eron jälkeen arvoon arvaamattomaan.
Itse olenajatellut asian niin että kun joskus alan olemaan valmis suhteeseen niin annan itselleni luvan ihastua..toki sitä on nytkin miehiä katsellut mutta askelia heitä kohti en ole pystynyt ottamaan.. ja eihän sitä tarvitse saman katon alle muuttaa, ainakin itse ajattelen näin ett' suhteen pitää olla todella varmalla pohjalla (vaikka kukas sitä tietää vaikka ero silloinkin tulisi) ennen kuin esittelen kumppania lapsille ja sen jälkeenkin vielä varmemmalla että ottaisin miehen asumaan kanssamme. Itsellä pitäisi olla hyvä taloudellinen varmuus jotta miehen ei tarvitsisi todellakaan osallistua lasten menoihin. Tietenkään kukaan ei ruokalaskuja erottele jos muuttaa toisen kanssa asumaan (tai ainakaan minä en siihen rupea) vaikka toisella lapsia olisikin, mutta että omien lasten harrastus ja muut kulut pystyy maksamaan itse, eikä tarvitse pyytää uudelta kumppanilta rahaa. Kaikki asiat pitäisi olla niin kunnossa ennenkuin uutta suhdetta aloittaisin, että saattaa minun osalta viedä vielä vuosia ennen kuin ketään vierelleni otan.

Kun elämä yhden kanssa ei onnistu, toivon totisesti, että enää ei sitten tule uusia.
Onhan täällä vaikka kuinka paljon vanhoja piikoja, eivät kä koskaan elä parisuhteessa. Nuoria ja kauniita, lukeneita ihan kivoja ihmisiä, tiedän itsekin hyvin monta.
Joten eiköhän eronneen kannattaisi paremmin jatkaa elämää sinkkuperheenä lasten kanssa ja solmia hyviä ystävyyssuhteita, joista saa siteen seuraa, joka ei oel jatkuvasti riesana, mutta silloin kun huvittaa löytyy puhekumppania.

Varmasti elämä niin on paljon parempaa, kuin ottamalla siihen uusikko, jonka lapsilauma käy vaikkpa joka toinen viikonloppu siinä mellastamassa.
Taloudellisesti on varmasti edullisempaa asustella vain omien lapsien kanssa, nähdä heidän kasvunsa ja olla mukana heidän elämässään.

Vastanneissa on todella katkeria ulkoruokintaan nostettuja miehiä.

Tuskin kykysi ihmissuhteeseen on huonontunut tai romuttunut, Mutta katsot ettet ole samantien samanlaisessa suhteessa, josta jo lähdit.

Joskus eräs työkaverini sanoi: Isäni oli alkoholisti mieheni on alkoholisti ja jos eroisin olisin pian naimisissa samanlaisen kanssa... Työkaverit ihmettelivät kun ei eroa juoposta joka pelotti perheen pakosalle...

Kelpaisi minulle, eli sellainen seurustelusuhde jossa ei paljoa muuta harrasteta kuin seksiä. En eroni jälkeen enää osaa elätellä sellaisia ruusuisia unelmia, että joku mies rakastuisi minuun, ja haluaisi elää minun ja lapseni kanssa. Tosin lapseni on jo niin vanha, että olisin yksin jo ehkä seitsemän vuoden kuluttua...

Joitakin yhden yön juttuja on ollut (erosin kolme vuotta sitten), mutta en pidä niistä ollenkaan. Ne vain laskevat itsetuntoani. Tiedän olevani yhä aika kaunis nainen, koska miehet katselevat sillä silmällä, mutta mitään ei oikeastaan tapahdu. Jotakin pientä flirttailua. Itse en koskaan voisi alkaa ehdottelemaan. Ainoat ehdotukset, mitä minulle on tullut julkisilla paikoilla, ovat joiltakin humalaisilta (alkoholisteilta!) ja kehitysvammaisilta. Ne eivät kyllä nosta itsetuntoa myöskään... että olisin samalla tasolla jonkun työtä vailla olevan alkoholistin tai henkisesti ja fyysisesti vajavaisen ihmisen kanssa :(15