Millainen olit lapsena? Näkyikö asperger-oireisto päällepäin heti syntymästä vai ilmenikö vasta parinkolmen vuoden iässä ja jos niin miten? Tunnistatko aikuisena yhä samat piirteet itsessäsi ja miten ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämääsi?
Miten puhdas asperger voidaan diagnosoida mahdollisimman varhain erotusdiagnostisesti verrattuna esim. assi-adhd -yhdistelmiin?
Miten puhdas asperger voidaan diagnosoida mahdollisimman varhain erotusdiagnostisesti verrattuna esim. assi-adhd -yhdistelmiin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä sopiiko vastata, sillä minulla olisi luultavimmin nykykriteerein diagnosoitu lapsena (mikäli minut olisi diagnosoitu tuolloin) autismi (HFA), sillä minulla oli selkeä puheen viivästymä (ts. ei puhetta ennen kolmea ikävuotta) ja muuta autistista käytöstä.
Olin kuitenkin äärimmäisen rauhallinen ja vähän vaativa lapsi, joten en sinällään herättänyt erityistä huolta vanhemmissa. Sukulaistädit tosin kehottelivat äitiä viemään minut lääkäriin, sillä muun muassa ääntelin kummasti (vocal stimming). Minut havaittiin muista lapsista "erilaiseksi" ja sellaisena lapsena minua muut (yhä) luonnehtivat, mutten oikein tiedä, mitä siitä silloin ajateltiin.
Minussa "oireet" näkyivät jo aivan vauvaikäisenä, joten taantumaa ei ollut. Olin jo varhain sylissä jäykkä - kädet suorina ja nyrkissä. Katsekontaktikin puuttui yleensä jo tuolloin. Itkin vähän ja myöhemminkin olin tosiaan huomattavan rauhallinen. Viihdyin omissa oloissani enkä yleensä hakeutunut seuraan vaan viihdyin hyvin lelujen parissa tai tuntikaupalla hiekkalaatikolla. En juurikaan hymyillyt (nykyisin olen hyvinkin hymyileväinen) ja katse on lapsuusvalokuvissakin usein sellainen etäinen - olin jotenkin "vähän irrallinen" ja sellaiseksi itseni tavallaan myös tunsin. Teeskenneltyjä ilmeitä ja eleitä en osannut ollenkaan. Esimerkiksi kuvissa opin hymyilemään vasta noin viisivuotiaana/kuusivuotiaana. Sitä ennen irvistin vain alahampaat paljastaen. Ruoan suhteen olin valikoiva ja saatoin helposti oksentaa ruoan sen mausta tai rakenteesta johtuen. Pelkäsin kaikkea uutta ja kaikin puolin olin arka, etenkin kun olen motorisesti vähän kömpelön ja hapuilevan puoleinen. Varvaskävelin ja istuin kummassa asennossa, kunnes lääkäri käski äidin opettaa minut istumaan toisin.
Tunnistan piirteet itsessäni yhä. Oikeastaan aikuisuudessa eri asioista tulee vaikeita. Lapsena maailma tuntui todella hämmentävältä ja ihmiset kummilta ja etäisiltä. Nykyään maailma on ymmärrettävämpi, mutta sosiaaliset ongelmat korostuneempia lapsuuden leikkimaailman ja automaattisten sisarkaverien muututtua aikuisuuden sosiaaliseksi peliksi.
Tästä aiheesta voisi jutella enemmänkin mutten halua kirjoittaa tänne noista,tahtoisiko joku tulla jatkamaan keskustelua tuonne aspergerinfoon kanssani http://aspergerinfo.foorumi.org/index.php? Foorumi näkyy olevan perustettu juuri vertaistukea ja omakohtaisten kokemusten vaihtoa varten.