Morjes! Olen 16v poika ja haluaisin tietää onko tälle "tilalleni" jotain nimeä ja että onko tämä mielestänne normaalia tämänikäiselle pojalle.
Voisin sanoa näin alkuun, etten mielestäni ole kauhean ujo. Ennemminkin luonnostaan vähän hiljainen.
Ei ole kauheasti kavereita mutta ainakin enemmän kuin viisi. Ja mielestäni tämä tilanne on täydellinen. En haluakkaan kymmenittäin kavereita mutten myöskään olla ihan kaveriton erakko sillä pidän ihmisistä.
Viihdyn ihan hyvin koulussa ja juttelen paljon luokkalaisilleni mutta sitten kun pääsen koulusta niin haluan viettää loppupäivän kotona. Lepäillen, läksyjä tehden, tv:tä katellen yms. Toki aina välillä koulupäivän jälkeen lähen jonnekin mutta harvoin, paitsi ehkä kesällä kun tulee kavereiden kanssa ajeltua mopolla.
Perjantaina aika usein lähden ulos, mutta la ja su haluan viettää usein kotona.
Vaikka pidänkin ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista niin vaan rajoitetusti. Joka päivä en jaksaisi mennä jonnekin. Pidän niistä perus "tylsistä koti-illoista".
Kavereita minulla voisi olla paljon enemmän, jos vaan haluaisin/jaksaisin pitää suhteita yllä. En halua esittää mitään muuta kun olen. Olen tälläisena paljon onnellisempi kuin että olisi kasoittain kavereita ja viettäisin joka päivän ulkona.
Mitäs olette tästä mieltä? Löytyykö kenties samanlaisia? Ja onko tälle jotain nimitystä?
Voisin sanoa näin alkuun, etten mielestäni ole kauhean ujo. Ennemminkin luonnostaan vähän hiljainen.
Ei ole kauheasti kavereita mutta ainakin enemmän kuin viisi. Ja mielestäni tämä tilanne on täydellinen. En haluakkaan kymmenittäin kavereita mutten myöskään olla ihan kaveriton erakko sillä pidän ihmisistä.
Viihdyn ihan hyvin koulussa ja juttelen paljon luokkalaisilleni mutta sitten kun pääsen koulusta niin haluan viettää loppupäivän kotona. Lepäillen, läksyjä tehden, tv:tä katellen yms. Toki aina välillä koulupäivän jälkeen lähen jonnekin mutta harvoin, paitsi ehkä kesällä kun tulee kavereiden kanssa ajeltua mopolla.
Perjantaina aika usein lähden ulos, mutta la ja su haluan viettää usein kotona.
Vaikka pidänkin ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista niin vaan rajoitetusti. Joka päivä en jaksaisi mennä jonnekin. Pidän niistä perus "tylsistä koti-illoista".
Kavereita minulla voisi olla paljon enemmän, jos vaan haluaisin/jaksaisin pitää suhteita yllä. En halua esittää mitään muuta kun olen. Olen tälläisena paljon onnellisempi kuin että olisi kasoittain kavereita ja viettäisin joka päivän ulkona.
Mitäs olette tästä mieltä? Löytyykö kenties samanlaisia? Ja onko tälle jotain nimitystä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa lähinnä introvertiltä luonteelta mielestäni. Ujous on enemmän sitä, että pelottaa olla muiden kanssa eikä osaa olla oma itsensä. Itsekseen viihtyminen ei välttämättä ole ujoutta. Kannattaa googlettaa tietoa introverttiydestä ja ujoudesta, englanniksi ainakin löytyy, jos vaan sitä kieltä ymmärtää :)
Katoin wikipediasta ja kyllä aika hyvin tue introverttiys kuvaa minua.
Ainoa kohta joka ei oikein sovi on tuo "hiljainen". Toki olen välillä hiljainen, eiklhän melkein kaikki ole mutta joskus tuntuu että puhun liikaakin. :P
Ei kyllä yhtään haittaa elämää, päinvastoin. Pidän itsestäni juuri tällaisena. :)
En tiedä onko introverttiys määritelty eri tavoin, mutta ainakin yksi määritelmä on sellainen, että introvertti saa "energiansa" yksinolosta ja asioiden miettimisestä. Ekstrovertti taas lataa akkunsa olemalla ihmisten seurassa ja yksinolo kuluttaa hänen energiaansa. Samoin introvertti uupuu enemmän ihmisten seurassa kuin yksin. Täällä sivuilla oli jokin persoonallisuustesti missä introverttiys oli yksi muuttuja, googlella löytää kun laittaa MBTI test. Siitä saa lisää itsetuntemusta (toivottavasti), jos sitä haluaa :) . Tuo hiljaisuus ei mielestäni sinänsä liity introverttiyteen.