Eli mulla on BDD, ja se rajottaa mun elämää tosi paljon. En haluaisi kenenkään näkevän minua. Pidän itseäni maailman rumimpana ja huonoimpana ihmisenä. Haluaisin pitää maskia koko elämäni ajan. En halua käydä koulussa, se ahdistaa. Joskus olen iloinen, mutta sen jälkeen on taas tosi paha olo. Mä en oikeen tiedä mitä pitäisi tehdä. Mä tein beckin masennus testin, ja tulos oli 36. Mun ainoa lohtu elämässä on musiikki. Soitan kitaraa 4h päivässä, ja silloinkin ajattelen vain kuinka surkea soittaja olen. Haluan muusikoksi, se on ainoa unelmani. Mutta en usko itseeni...vihaan itseäni. Mulla on paljon univaikeuksia, nukun n.5-7h yössä. Herään yleensä 7:30, mutta en saa ikinä unta. Kun olen väsynyt, stressaan enemmän. Stressaan jopa nukkumisesta. Olen yksinäinen, vaikka minulla on kavereita. Kun katson peiliin, rupean itkemään... En vaan siedä itseäni. Voisiko joku auttaa minua? Ps. Olen tyttö
Ruma olo
buckethead_is_god
31394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voisitko alkaa puhua itsellesi seuraavin sanoin:
- Haluan tulla nähdyksi (se on jokaisen ihmisen perustarve!).
- Olen sitä mieltä, että olen yksi maailman mukiinmenevimmistä ja kaikin tavoin OK-ihmisistä; minä olen OK..
- Haluan saada rohkeutta, että voisin elää myös ilman mitään maskeja silloin tällöin; välillä minun on tärkeä rentoutua sillä tavoin.
- Haluan saada koulussa minulle parhaita mahdollisia tuloksia; on etuoikeus kun saa käydä koulua, näin elämästä saa enemmän irti.
- En tiedä, mitä pitäisi tehdä, mutta jospa lähden kysymään asiaa jostakin terveydenhuollon taholta, vaikka ekaksi terkkarilta, sillä omatekemäni masistesti oli aika huono ja haluan kertoa huoleni itsestäni.
- Iloitsen, että minulla on mm. musiikillisia lahjoja ja haluan panna parastani, että pääsen siihen suuntaan, musiikillisia asioita toteuttamaan.
- Minä kyllä lopulta rakastan itseäni, olenhan minä ja tällaisenaan rakastettava Luojan luoma erityislaatuinen olento, jollaista samaa ei maapallolla toista samanlaista käppäile.
- Haluan käyttää kaikenlaisia konsteja, että nukkuisin enemmän per yö ja myös voin kysellä nukkumisasioistani ammatti-ihmiseltä.
- Haluan opetella suhtautumaan elämään hiukan rennommin ja ajatella, että nyt on vain tämän päivän matka.
- Haluan kiittää jokaisesta kaverista, jonka tunnen, sillä ei ole itsestään selvää, että ihminen saa tuntea useampia ihmisiä kavereina. Ja kun en ole seurassa, voin ajatella, että Luojani minut näkee ja näin en ole koskaan yksin!
- Seuraavan kerran kun katson peilistä kasvojani ja olemustai, niin päätän hymyillä 'tälle vastaani tulevalle' ja sanoa ääneen Ok, minä olen oikeastaan aika mainio.
- Minä kyllä lopulta tarkemmin ajateltuna olen aikamoisen hyvin siedettävä ja sitä nyvää näkemystä itsestäni haluan painottaa, sillä kukaan toinen ihminen ei näissä sisäisissä mu-tu-tuntemuksissani ei todellakaan voi auttaa minua, vain minä itse olen elämäni ja asenteideni aktiivinen toimija.
Aivan loistavan hieno kirjoitus, tämä rohkaisee meitä ihan kaikkia!!!! Ei vitsi osaisinpa itsekin olla näin positiivinen!! Osaisinpa ottaa edes yhdestä "neuvoistasi vaarin". Halusta se on aika useastikin kiinni: Haluamme nähdä rumempina itsemme kuin oikeasti olemme. Olemme kauniita, ainutlaatuisia persoonia ihan jokainen!!! Ketään ei ole samanlaista kuin sinä tai minä.
Onkos sulla mitään hoitoa?
Hae sitä ja nimenomaan psykoterapiaa.
Soita vaan kitaraa, mutta varaudu siihen, jos ei siitä ura urkenekaan.
Olisikos ketään soittokavereita?
Oletko koulussa? Mene kouluterkkarille.