Kirkko pitää tunnetusti kiinni kaikista saavuttamistaan asemista eikä luovu niistä vapaaehtoisesti. Yksi näistä on Suomen puolustusvoimat. Papit pitävät hartauksia ja paraateissa puheita. Yleisesti esim. sotilaspastoreiden olemassaoloa perustellaan heidän tarjoamillaan sielunhoidollisilla palveluilla. Luulenpa että heidän puoleensa käännytään hyvin harvoin, koska jokaisessa varuskunnassa toimii myös ammattipsykologeja. Mihin oikeasti esimerkiksi kenttäpiispaa tarvitaan?
Ev. lut. kirkon näkyvä läsnäolo armeijassa on väärin erityisesti uskonnottomia tai muihin uskontokuntiin kuuluvia varusmiehiä kohtaan, ja erityisesti edellisten määrä kasvaa koko ajan.
Kaiken kaikkiaan kirkon toiminta armeijan sisällä on kiusallinen jäänne itsenäisyyden alkuajoilta ja sotavuosilta. Nykyaikaan se ei enää istu, ja nyt kun armeijaa ollaan muutenkin uudistamassa myös tämä asia tulisi ottaa kriittiseen tarkasteluun.
Ev. lut. kirkon näkyvä läsnäolo armeijassa on väärin erityisesti uskonnottomia tai muihin uskontokuntiin kuuluvia varusmiehiä kohtaan, ja erityisesti edellisten määrä kasvaa koko ajan.
Kaiken kaikkiaan kirkon toiminta armeijan sisällä on kiusallinen jäänne itsenäisyyden alkuajoilta ja sotavuosilta. Nykyaikaan se ei enää istu, ja nyt kun armeijaa ollaan muutenkin uudistamassa myös tämä asia tulisi ottaa kriittiseen tarkasteluun.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Armeijassa kohtaavat sopuisasti kaikenlaiset yhteiskunnallisen indoktrinoinnin muodot.
Yksi osa armeijan nykyaikaistamista jo pelkästään tasa-arvon nimissä on, että se luopuu kaikesta virallisesta sidonnaisuudesta Suomen ev.lut. kirkkoon.
Uskonto on jokaisen yksilön (myös varusmiehen) henkilökohtainen asia eikä mikään kollektiivinen velvollisuus tai pakko.
On perustuslain 11 § kanssa ristiriidassa, kun Yleisessä palveluohjesäännössä sanotaan, että kaikkien kirkkoon kuuluvien tulisi "palveluvelvollisuutenaan" osallistua "kirkolliseen työhön" ja kenttähartauksiin. Aikuislukioissakin voi 18 vuotta täyttänyt valita uskonnon sijaan elämänkatsomustiedon. Ja kirkkoon kuuluminen ei velvoita enää kouljuissakaan osallistumaan koululaisjumalanaplveluksiin.
Uskonnottomien nöyryyttämistä on sellainen, että heidän pitäisi hakea vaapautusta kirkollisesta työstä. Miten ihmeessä uskonto voi olla normilähtökohta, josta ei-uskonnollistenkin pitää hakea "vapautusta"?! Eikä infotunnin nimenä saisi olla kirkollisen työn ensimmäinen, kaikille pakollinen oppitunti.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies tutkii tilannetta ja on vaatinut Pääesikunnalta lisäselvityksiä elämänkatsomustietoa sekä ns. negatiivista uskonnonvapautta koskevissa asioissa...
kyllä siellä oli kaikki ehtoolliset tarpeen sota-aikanakin. ei tartte tutkimusta tehdä. kun on kunnon pelko niin ylös ajatus käy.
Helppoa sanoa nyt, ettei kirkkoa tarvitse. Tosiasiassa harva itse kirkkoa mihinkään tarviseekaan, mutta sodan aikana ihmisille Jumala toi turvaa ja toivoa. Joten eiköhän se turva ja toivo ole hyvä pitää siellä missä krsiisi voi olla pahinta - nimittäin sodassa.
Nykyajan pullapojat eivät tuosta sodasta mitään ymmärrä, enkä ymmärrä minäkään. Mutta aika helvettiä se on mitä olen veteraanien suusta kuullut ja kaikki vähäinenkin toivon pilkahdus on hunajaa taistelukentällä.
Niin, kuinka moni varusmies oikeasti kaipaa jonkun sotilaspastorin läsnäoloa varuskunnassa? Sikäli kun he ylipäätään ovat läsnä. Itse en muista nähneeni sotilaspastoria 11 kuukauden palvelukseni aikana kuin muutaman kerran. Silloinkin hyvin kaukaa, pitkästyttävää kenttähartautta johtamassa.
Maastoharjoituksissa en nähnyt sotilaspastoreita koskaan... Taitavat tykätä siististä sisätyöstä.
Ei yksikään somalitaustainen varusmieskaverikaan juuri pappien perään kysellyt.
Omana varusmiesaikanani hennalassa sotilaspastori ensitöikseen haukkui meidät kaikki ettemme ole mitään. Tuntui ihmeelliseltä kirkkoon kuulumattomana saada osakseen jotain stalinistista ihmisen arvostelua ja polkemista. Olihan meillä sentään elämä miksi kirkonmiehen tuli kajota halveksien psyykeemme. No myöhemnmin tuonkin ymmärsi ettei heillä ollut muuta rakentavaa meille antaa kuin alistaa omaan järjestelmäänsä uskollisiksi alamaisiksi ja elättäjiksi.
Armeijan ja kirkon "liitto" on epäpyhä, kun ajatellaan esimerkiksi, että yksi käskyistä on "älä tapa". Kirkon pitäisi todellisuudessa vastustaa armeijan olemassaoloa ja puhua kaikkien varuskuntien lopettamisen puolesta.
No sotilaspapin tehtävä on vainajien kuljettaminen (kuljetuksen järjestäminen)
Hollannissa ja Belgissa on ei-uskonnollista pastoraalista henkilöstöä samassa suhteessa kun on uskonnottomia sotilaita (noin kolmannes siellä). Ja hollantilaisiahan on tainnut viime vuosina Afganistanissa saada surmansa jo yli 30 sotilasta... Ei ole järkeä siinä, että ev.lut. pappi hoitaisi muiden uskontojen tai uskonnottomien vainajien käsittelyä, jos vainajia alkaa esim. ulkomaan komennuksilla tulla... Paitsi että kyllä siellä ihan muut henkilöt kuin papit niitä ruumiita käsittelee... Papit vain ehkä lukevat loitsujaan. Ja omaisillehan usein kirjoittavat yksikön päälliköt..
Henkinen ja hengellinen tuki on kaksi eri asiaa. Vain harvat saavat parasta henkistä tukea nimenomaan hengellisen tuen kautta. Siksi armeijassa pitää olla tarjolla ei-uskonnollisa henkistä tukea. Eihän teologian opiskelu ja raamatun pänttääminen tee henkilöstä pätevää henkisen tuen antajaa...