Voe Imuva

Ol juhannusuatto ja olin yksinnää mökillä kahtelemassa mennoo perintteisesti kossun ja hookoo blöön voemalla. Ilta olikkii pitkästä aekkoo harvinaesen hyvä näen juhannuksena, ylleesähä se o vettä satana tai ompa suattana tulla ränteehi.

No kuitennii nyt ol hyvä keli paestatella auringossa ihan ilikosillaan iliman rihman kiertämöö. Alako olla ilta joten tulettii piti tehhä juhannuksen kunnijaksi ranttaan, ihan tavalline nuotijo, kun ei tuota ennee kehanna ruveta kokkoo kassoommaan.

Saanakkii alako jo olla valammiina, joten uattelin käävä rommaattamassa kunnon löölyt ja ropsutella hijet pinttaan kunnolla koevuvastalla ja sen jäläkkeen mollautin ihteni laeturilta järvveen. Uiskentelin siinä laeturin piässä, eihän sitä etemmä kehanna mennä tiijä vaekka olis ruvenna suonella vetämmään ja vajonna muikkujen kaveriksi.

Siinä porskutellessa notteerasin soutelijan, joka huoppaili laeturiani kohti. Ei näkynnä muuta ku vuallee hulumukka tukka ja käjet jotka vatkasi venettä etiäpäin. Nousin vedestä laeturin nokkaan istummaan mulukku roekkuen veessä. Onhan tällä vehkeelläni mittoo sen verta palajo, että kyllä siitä riittää. Siinä se kangistus alako tulemmaan mukavasti ku uallot vatkasi elintä veessä ja alako hormmoonit hyrreemmään ja onhan siitähhii ollu puhetta että juhannuksena pitäsi olla halut aika kovat.

No kuitennii tuo vene kopsahti tuohon laeturiin ja huoppoojana oli ihan mahottoman sievä emäntä tai mikskä ne herrat niitä sannoo? Ee ollu piijalla palajoo vuattetta hällää pieällä, vaen hentonen kesämekko peitteli suloja ja maetokannut oli melekoset een ollu enne tuommossii nähny ja varsi oli ku pleipoin kansikuva tytöillä. Siinä se istu venneessään levitellen jalakojaan niin että kanvervikko pölisi jalako välissä.

Tyttönen sano että ol koko päevän vilikkuillu tuolta vastarannalta "touhujani" ja oli ajatellu tulla käämmään kylässä kun yksinnää oli hiännii juhannusta viettämässä. Kierräätin tytön venneen laieturriin kiinni ja pyysin käämmään laeturin puolelle. Avitin neittoo venneestä ja huomasin miten hää mollotti mulukkuani. Tokasin että suapi sitä koskkeeki jos mieli tekköö... Voe helevettilääni sen ku kerkesi sannoo ni siihen se tarrasi kiinni ku vierraat residentin kätteen ihtenäässyys päevällisillä.

Vuan kylläpä tuntu hyvältä ku neito rumputii käellään elintäni niin että esinahka sauhusi. Ja sitten kun se imasi kalun suuhusa ni se se vasta teki guttoo, eehän siinä meenanna henkkee keretä vetämmään en minä eekä tämä piika. Miulta piäsi semmonen karjasu, että naapuri rannoelta loppu menot siihen paekkaan. Luulivat varmmaan että tuasko se Hermanni vettää ponttikkoo ruakana niin ku oon joskus aiemminnii tehnynnä, nyttenhä se on laetonta.

Mulukku kasvo tuossa käsittelyssä mahottomiin mittoloihin, vähäsen sammaan tappaan kuin nuorempana kokkeillessa lypsykonetta. Mäkäräinennii kerkesi purasemmaan terskan piästä sekkiin vielä lisäsi turvotusta entisestään ni uattelin että on mulla semmonen vehje että oksat poes.

Räpläsin emänteehi pikkasen jotta piäsisi häännii paremmille viiliksille. Pillu ol ku märkäpesusieni ja liukas ku matikka. Eehän siinä aatana ku alakoo naemmaan siinä laeturilla vosuva. Onneksi ronttonen ol märkä ei muuten oes tämä mulukkuni uponna tuohon mättään kolloon. Vaen tuntu ihan mahottoman hyvälle jahka saen varren upotettuu tuohon kommoon sisälle. Siinä kieriskeltiin suarooja asennossa ja otettiin takkoopäen, olin mie alla, yllä ja vaekka miten päen. Piijan kannut ne vatkasi rynkytyksen tahtiin ronttonen litisi ja lätisi vatkatessa.

Aekasa jäläkkeen sitä saen minnää sen orkasmin, emäntähä tuo olikkii suoannu jo useemman, sen näki jo silimistäkkii kun ne pullisteli sammaan tappaan ku vasikalla ku sitä sorvattiin. Kutina oli ihan mahoton kun lasti lähti tankkien perukoelta liikkeelle. Valakosta spermoo ruiskahteli emättimmeen ja mahhoo myöten rinnoelle ja vähä sinne ja tänne. Toene vuan haakko ilimmoo siinä laeturilla ku ahven joka olisi onkella narrattu ja nakattu rantahiekkaan räpistelemään. Kun henki piäsi tassaantummaan ni neito vetäsi hammen piällen ja sano tulevasa näinä pyhinä viel saanommaan, siihe tokasi että kyllä kääpi minulle. Nostalsin piijan venneeseen, irrotin kääven ja pukkasin venneen vesille. Sinne se souteli toeselle rannalle, miun vejelen kossua ja katelleen auringon laskuva, joka sekkiin on vajaa näen juhannuksen aekkaan.