Kuinka käsitetään ystävyys, ja onko sitä vielä olemassa

Tästä aloituksesta nyt sitten saisi mukavan ystävyydestä keskustelun, vaikka kuka on ollu iloinen saadessaan hertaisen herrasmiesovenavaajan raskasta kaupan ovea auki kiskoessaan.
Reipas, iloinen nuorimies tuon oven avasi ja iloisesti sanoi, että "moron", kun lähti eteenpäin.
Tämä voisi olla jokapäiväistä kanssakäymisen ystävyyttä.
Tulipa taas päiväni pelastettua.

" Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko, sillä se liittää ystävät yhteen niinkuin maamises pellolla lyhteet" luki minun vanhassa ystäväkirjassani, jollaisia ystävälle muitoja ennen nuorena toinen toisillemme koulussa kirjoittelimme.

Luokkakaverien kanssa solmittu ystävyys on monesti kestänyt koko elämän. Kirjekaveruutena on jatkunut pitkään monenkin nuoruusystävyys.
Kuinka paljon se onkaan antanut merkitystä ja voinut auttaa elämässäkin.
Onko enää nykyaikana kirjekaveruutta vai onko kaikki netissä?

Onko ystävyyt se, vai rakkautta syvää, kun aviomies koko olemisellaan hoitaa todella huonokuntoista vaimoaan, jonka kanssa on ollut aviossa jo 55 vuotta.

Eläinkin voi olla todellinen ystävä, sille voi kertoa huolensa, ilonsa, se antaa monesti turvallisuuden tunteen, eikä se koskaan petä.

Olen usein miettinyt minäkin ystävyyden olemusta.
Kouluaikana jouduin usein jättämään hyvin alkaneen ystäväsuhteen tyttökavereihini, ja muuttaessamme perheen kanssa toiselle paikkakunnalle, ystävyys jäi. Oli mahdotonta lapsen osatakaan sitä jatkaa.
Sitten isompana löytyi kirjekaveruus jatkoksi, mutta sekin usein tyrehtyi taas muutettaessa.
Nyt olen ajatellut, kuinka tuo ainainen ystävyyksien loppuminen olisi kasvattanut minut araksi, että en enää uskallakaan luoda ystävyyssuhdetta vaikka haluaisinkin.
Minä kuin pelkään edelleenkin niiden loppumista ja siksi tuntuu toivottomaltakin tämä yrittääkkään.