Heippa! Mun parhaimmalla ystävällä on syömishäiriö. Ollut jo monta vuotta. En kuitenkaan vieläkään osaa suhtautua siihen. Olen lukenut varmaankin tusinan verran kirjoja, sekä syömishäiriöisten omista kokemuksista sekä psykologiselta kantilta katsottuna. En kuitenkaan näe suhtautuvani oikein ystäväni häiriöön :( Välillä haluan vain kiljua ja raivota hänelle ja haluan vältellä kaikkea ruokaan liittyvää. Toisaalta taas yritän suhtautua ruokaan ja syömiseen mahdollisimman normaalisti, kuten kenen tahansa seurassa, kuitenkin tukien. Asumme nykyään eri paikkakunnilla ja soittelemme silloin tällöin. Kun juttelemme tai näemme, annan hänen kertoa sen hetkisestä tilanteestaan itse, jos hän haluaa. En siis oikeastaan kysele: ONKOS TULLUT SYÖTYÄ?
Joskus kun puhumme aiheesta, saatan kuitenkin töksäyttää jotain typerää. Nyt pelkäänkin, että hän välttelee puheluitani. Pelkään myös, että hän tuntee olevansa tilivelvollinen minulle. Kun kysyn häneltä mitä kuuluu, tulee heti ensimmäisenä raportti hänen terveydentilastaan. Se ei sinänsä minua haittaa laisinkaan, mutta haluaisin myös tietää mitä muuta hänelle kuuluu. Vai onko syömishäiriö oikeastikin koko elämä? Haluaisin vain suoda hänelle tauon aiheen jatkuvasta jankkauksesta. Puhua vaikka meikeistä ja leffoista.
Pyytäisinkin nyt voisiko joku auttaa minua. Mitä teen oikein ja mitä väärin? Saanko tuoda omia, ehkä kärkkäitäkin mielipiteitäni esille? Ne johtuvat luultavasti omasta surusta ja huolestani ystävääni kohtaan, mutta tiedän ettei se ole hänelle reilua. Tarkoitankin, että miltä tuntuu jos ihmiset ympärillä ovat ikään kuin varpaillaan, eikä kukaan sano mitä oikeasti ajattelee? Toivotteko että joku sanoisi mitä mielessä on vai että pitäisi vain suunsa kiinni, jos ei ole mitään kilttiä sanottavaa? Miten haluaisitte, että teihin suhtaudutaan? Miten haluaisitte ystävienne suhtautuvan esim yhdessä syömiseen? Tai kuulumisten kyselyyn? Onko mukavaa puhua välillä jostain muustakin? Vai onko syömishäiriössä niin paljon puhuttavaa, että sitä haluaisi vain käsitellä? Mitä minun pitäisi tehdä, jotta voisin tukea ystäväni parantumista kaikista parhaiten?
Kiitoksia jos jaksatte lukea ja jopa vastata :)
- anteeksi vielä teitittelyni, en keksinyt tähän hätään muutakaan :/
Miten suhtautua..?
4
274
Vastaukset
- Bul...
Hienoa että tahdot auttaa ystävääsi. Mikä ystävääsi mahtaa vaivata bulimia, anoreksia...? Kuinka kovasti ystäväsi itse haluaa parantua ja luulisitko, että hän haluaisi tukeutua sinuun paranemisprosessissaan? Mikäli ystäväsi ei pohjimmiltaan tahdo parantua on neuvoni turhia. Suosittelisin kysymään ihan avoimesti ystävältäsi millaista tukea hän sinulta haluaisi ja kertomaan kuinka kovasti tahdot auttaa, mutta et tiedä miten. Voisit koittaa antaa hänen ladella apusi "säännöt". Hän voi myös olla kovin hämmentynyt/ärsyyntynyt "ulkopuolisen tökeröistä ohjeista" (ethän loukkaannu). Minusta sinun ei kannata sanoa paljoa omia mielipiteitäsi ellei hän sitä kysy, sillä on aivan eri asia kokea syömishäiriö kuin lukea siitä. Jokainen on syömishäiriöinen eri syistä ja kokee asiat omalla tavallaan. Tärkeintä on kuunnella miltä hänestä tuntuu. Väistämättä saatat antaa hänelle kuvan, että hänen tuntemuksensa, ongemat ovat vääriä. Sinun täytyy koittaa niellä vain oma tuskasi/ huolesi ystävääsi kohtaan ( muuten voit tahtomattasi olla häntä kohtaan hyökkäävän oloinen tai hän voi kokea vain lisää voimattomuutta kun täytyisi sinun huolia hänestä vielä selvitellä, se voi tuntua hänestä liialta), mutta muistaa oikeissa tilanteissa näyttää että välität ja tahdot olla tukena, mutta ei hokien jatkuvasti. Ystäväsi voi myös kokea, että hän on vaivoinensa taakkana sinulle. Syömishäiriöinen ei mielestäni suinkaan tahdo joka kerta analysoida syömistään, sillä se voi tuoda vain lisää masennusta. Muista iloisista asioista puhuminen voi tuoda paljonkin uutta tarmoa parantumiseen ja kuunnella silloin kun hän tahtoo taakkaansa avata sinulle. Minusta sinun tulisi suhtautua aivan normaalisti ruokaan ja syömiseen. Koita muutenkin käyttäytyä normaalisti, ei ylihuolehtivan oloisesti.
- romuska
Kiitos vastauksestasi!
Ystävälläni on (mielestäni tai kuulemani perusteella) anoreksia, jossa on ehkä ortoreksisia piirteitä. Ortoreksiaksi hän ainakin muutama kuukausi sitten sairauttaan kuvasi, mutta mielestäni hän on ajatusmaailmaltaan hyvin anorektinen. Kertomansa perusteella hän haluaa kovasti parantua, mutta ei oikein osaa. Päässä on ns. "ääni", joka ei jätä rauhaan. Hän on myös sanonut, että minun kanssani on hyvin helppoa ja vapauttavaa puhua, sillä olemme olleet ystävät niin pitkään (n. 16 vuotta) ja tunnemme toisemme perin pohjin.
Olen yrittänytkin kysellä häneltä jotain ohjeita, että miten hän haluaisi minun olevan. Ja aina kun ajattelen asiaa omalle kohdalleni tai jos joku kysyisi minulta, miten tällaiseen tulisi suhtautua, antaisin kutakuinkin samanlaisen vastauksen kuin sinä.
Ongelmani on kuitenkin ehkä suuttumukseni. Minun on hyvin hankala kontrolloida sitä. Yritän parhaani mukaan pitää mölyt mahassani, mutta välillä tekee yksinkertaisesti mieli vain tempaista ystäväni todelliseen maailmaan jollain kommentilla. Tosin tiedän ettei se mitään auta. Hänelle tulisi ehkä vain pahempi olo. Minua myös ärsyttää oma ohjeiden jakeluni. RAAH! Pitää kai oppia vain kontrolloimaan omia sanojaan.
Hän ei ole edelleenkään vastannut puheluihini :( Haluaisin hyvin paljon jutella hänen kanssaan ja kysyä olenko tehnyt jotain väärin. Ehkä pitäisi kirjoittaa sähköpostia. Tai vaikka kirje? - Bul...
Joo, eipä ole helppoa pysyä tyynenä kun asiat vaan ei mene perille. Rautaisia hermoja tarvitaan...Varmasti hänelle tulee pahempi olo jos onnistut päästämään suuttumuksesi näkyville. Auttaisikohan sua yhtään, jos kokeilisit vaikka toisesta korvasta ulos tekniikkaa. Heti kun tunnet, että alkaa suututtamaan/ turhauttamaan, niin koitappa samalla alkaa vääntämään vaikka kauppalistaa tai vaikka viilaamaan kynsiä, eli ihan mitä vaan joka vaatii sinulta keskittymistä asiaan mitä nyt keksitkään tehdä. Kuitenkin niin, että olet kuulolla ja tiedät mitä ystäväsi puhuu. Itselläni ainakin toiminut hyvin tämä kikka. Eli ohjaa ajatuksesi muualle kuin sen ajatteluun, että miksi toi ei vaan tajuu.
Tiedän kuinka vaikeaa noita "ääniä" vastaan on taistella. Kirjoituksistasi saa sen käsityksen, että ystäväsi saa apua myös ihan ammattilaisilta. Itse olen todella epäileväinen monen ns. ammattilaisen avun hyödyistä. Ainakaan oman kokemukseni perusteella ja monen muunkin kokemuksia kuulleena tuntuu apu olevan usein vain pintapuolista, tai ns. ammattilasella on väärät metodit auttaa ja usein saa haukkuja vielä siihen päälle. Liian usein toitotetaan vain, että syö, älä syö tai yksinkertaisesti miksi et voi vaan olla oksentamatta jne. Ja olo vain pahenee, tai tilanne ei muutu miksikään. En nyt kuitenkaan tarkoita että ystäväsi pitäisi lempata tuo ammattiapu, vaan tarkoitus oli herätellä uusia ajatuksia. Eli onko ystäväsi ongelmien perimmäistä alkusyytä selvitetty. Minusta on helpompi kontroloida tuota ääntä, kun tietää mistä se oikeasti on lähtöisin ja puida mielessä niitä asioita mitkä tämän ongelmani on aiheuttanut ja alkaa huomata miksi tähän tilanteeseen oikein ajauduin. Turhan usein nuo ammattilaisetkin vaan keskittyvät puimaan syömishäiriön aikaisia tilanteita, kun omalla kohdallani ainakin juuri nuo ennen syömishäiriötä olleet asiat olivat ne mitä juuri pitää käsitellä ja yksi asia kun vei toiseen, niin nuoruuteen astihan siinä lopulta päädyttiinkin. Tämä siis vain omakohtainen kokemukseni. Tällä keinolla itse olen alkanut vaimentamaan tuota sisäistä ääntä, vaikka helppoahan se ei tietenkään ole. Eli onkohan ystäväsi kohdalla päästy puhumaan ikäänkuin oikeista syistä hänen tilanteeseensa? Ja voisikohan alkaa kontroloida tuota pahaa oloaan muullakin kuin ruualla. Itse ainakin koitan bulimiani kohdalla siirtää tuon oksentelun tuomaa kontrollintunnetta pois ruuan ympäriltä. Ja lupaavalta näyttää.
Voisihan varmaan tulevaisuudenkin suunnittelu auttaa. Lapsia, perhe tai vaikka lemmikki, tai mitä vaan mistä on vaikka joskus unelmoinut, hyvin pieniäkin asioita. Voisi auttaa ottamaan niskasta kiinni. Minun kohdallani ei ainakaan tämä auta, kaverit kun on dumpattu jo aikoja sitten ja erakkoelämää vietän ja sosiaaliset taidotkin on hukattu.
Ystävälläsi voi olla parhaillaan putki menossa ja ei kykene edes pahalta ololtaan sinulle vastaamaan. Jos näin on, itse ainakin sisimmässäni oikeasti toivoin, että joku tulisi ja nostaisi minut pois siitä helvetistä johon taas olin uppoutunut, vaikka aivan vastakkaista päälleppäin olisin näyttänytkin. Siksi suosittelisinkin ottamaan ystävääsi jollain tavalla yhteyttä. Mikäli tiedät, että hän postiansa availee, niin kirje voisi olla todella hyvä idea. Jos vielä saisit jotain ystävääsi piristävää/ liikkistä siihen raapustettua, niin varmasti olisi kannattavaa. - romuska
Nyt sain jopa yhteyden ystävääni! Saimme juteltua siitä, miksi hän ei ole vastannut puheiluihini ja sain sanottua, ettei minua tarvitse pelätä eikä minulle tarvitse kertoa viime viikon ruokalistaa, jos ei siltä tunnu. Luulen, että hän ymmärsi mitä tarkoitan, toivon nyt vain, että hän myös muistaisi sen. Aion kuitenkin jatkaa soittelua varmaankin kerran viikossa tai kahdessa, ja soitan niin pitkään, että hän vastaa ja ymmärtää että haluan _hänen_kanssaan enkä vain varmistaa miten hän on viimeaikoina syönyt. Elämässä on kuitenkin muutakin.
Hän saa tällä hetkellä apua psykologilta, lääkäriltä ja ravitsemusterapeutilta ja kuulostaa tyytyväiseltä ainakin psykologiin ja ravitsemusterapeuttiin. Kuulostaa siltä, että esim syömisen elvyttämistahti on hänelle hyvä ja hän saa itse päättää mitä syö. En kuitenkaan tiedä mitä psykologin kanssa on puhuttu, enkä ole viitsinyt kysyä, koska mielestäni se on niin henkilökohtainen asia. Hän saa kertoa itse, jos siltä tuntuu.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä tuosta, että syömishäiriötä hoidettaessa pitää keskittää huomio jonnekkin paaaaljon kauemmas kuin nykyhetkeen ja siihen syömiseen. Toivon ja uskon, että he käyvät psykologin kanssa tällaisia asioita läpi. Olen kuullut paljon kauhujuttuja huonoista psykologeista jotka sanovat vain että "Lupaathan nyt, että syöt." Eihän sairastunut voi sellaista luvata! Sehän on sama asia kuin sanoisi masentuneelle että piristyhän, nyt! Hirveintähän tällaisessa tilanteessa on se, että jos ihminen menee hakemaan apua ja odottaa saavansa sitä, ja vastaan tulee tuollainen "ammattilainen". Järkyttävää suorastaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242053Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1331957Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101811Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561479Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341395Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5321113Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50980Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115927Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse349899