masennusta?

Ikävä kuulla mutta vielä ikävämpää on lukea että alkoholi ja DIABETES ovat sekoittaneet faijasi pään. Ihan kuin diabeetikoissa olisi jotain henkisesti vialla.

T: eräs diabeetikko

Minulla on sanat lähes kateissa, niin pahalta tuntuu isäsi kohtelu sinua kohtaan, kuin myös kotisi ilmapiiri. Kirjoituksesi mukaan sinä saatat olla ainoa tasapainoinen ihminen perheessäsi.

Äidin ja isän työttömyys voi koetella tosi raskaalla kädellä heidän mielenterveyttä, jossa unohdetaan se, että lapsi tai lapset eivät ole syyllisiä siihen. Jos isä on agressiivinen, äiti alistuu siihen, ja teitä uhreja on siten useampikin. Tosi vaikea ja ikävä ilmapiiri. On täysin harkitsematonta puhua lapselle, että ei ole rahaa ruokaan, mutta Alkon tuotteisiin käytännössä on. Ei ole lapsen asia huolehtia ruokarahaa, se on vanhempien tehtävä. Käy kuitenkin niin, että vanhemmat eivät muista vanhemmuuden vastuuta, ja siten tavallaan siirretään huolia kohtuuttomasti lasten kannettavaksi, vaikka niin ei todellisuudessa tarkoiteta.

En jaksa ymmärtää isän asennetta sinun aikuistumistasi kohtaan. Minusta se on sairasta, hän ei tahtoisi tavallaan luovuttaa sinun lapsuuttasi. Miksi isä on niin ajattelematon, että hän arvostelee lapsensa vartaloa, kehitystä, se ei ole tervettä. Oma tyttäreni on sairastunut anoreksiaan yli 10 vuotta sitten, silti hänelle ei missään vaiheessa sanottu hänen lievästä pyöreydestään sanaakaan. Ehkä sanottiin koulussa, en tiedä, mutta nuorelle pitäisi olla erittäin harkitseva sanoissaan. Nuoret on herkkiä ja haavoittuvia, ja paineita tulee kodin ulkopuoleltakin helpolla, joten ei sitä taakkaa tarvitse kotona enää lisätä.

Onko sinulla isovanhempia, voisitko puhua heille, tai vallan muuttaa sinne, jos se koulunkäyntiä ajatellen olisi mahdollista? Entä tätisi, jos keskustelisit hänen kanssa ja voisit muuttaa hänen luokseen. Koulun kuraattorin tehtävä on myös kuunnella sinua ja neuvoa, miten pääsisit vaikeasta tilasta tasapainoisempaan elämään.

Jos et saa nukuttua, on hyvin luonnollista, että ongelma paisuu ja tilanne tulee kestämättömäksi, näet painajaisia. Luonnollinen uni on ehdoton asia, mitä jokainen tarvitsee. Tämän tiedän vaikeaa uniongelmaa kärsineenä, huonosti nukkuneena asiat suoranaisesti vyöryvät päälle, eikä niissä näe juuri mitään hyvää. En tiedä, miten helpolla nukahtamislääkkeitä annetaan nuorille, mutta se olisi yksi apu univaikeuksiisi.

Empatian taito tai ominaisuus puuttuu hyvin monelta, mutta jokaisella pitää olla oikeus purkautua ja tulla kuulluksi, niin myös sinulla. Älä välitä, jos joku ajattelee, että etsit vain huomiota tai sääliä, he eivät tiedosta, mikä on sinun sisin tuskasi.

No, suosittelen ottamaan sukulaisiisi yhteyttä ensin, tunnustelemaan ja keskustelemaan heidän kanssa, miten saisit rauhallisen olotilan ja elämästäsi sivuraiteelle ikävät asiat kotona. Äiti voisi olla siinä mukana, jos itse koet sen hyväksi.

Niin ja tuo, diabetes ja alkoholi ei tiettävästi ole pelkästään yhdessä mikään luonnetta muuttava ongelma, siihen riittää pelkästään alkoholi. Monen käytös muuttuu täysin juovuksissa, ja siksi mm lapset välttelevät esim. vanhempiaan, koska juopunut ihminen ei ole luotettava ja uskottava, ei myöskään turvallinen, koska hän ei ole omaitsensä.

Kirjoita tänne, miltä tuntuu. Itse käyn harvemmin näitä lukemassa, mutta yritän terästäytyä tässäkin.

Kaikkea hyvää, valoisampaa, turvallisempaa ja huolista vapauttavaa kevään odotusta sinulle nuori! Rakkaudella "Santra"

Olen itse parikymppinen tyttö. Olen kokenut aivan saman mitä sinä. Molemmat vanhempani ovat juoneet. Minua on haukuttu niin monet kerrat aivan muksusta asti että jossain vaiheessa minulle vain riitti. Olin silloin noin sinun ikäisesi tai vähän nuorempi. Ajan myötä minulle kasvoi tietynlainen kuori, mikä on ollut suojaksi. Ketään ulkopuolinen ei vieläkään tiedä eikä tiennyt silloinkaan että meijän perheellä olisi muka ongelmia. Joskus ystäväni tuli meille juuri silloin kun veljelläni ja isälläni oli järjetön riita menossa, ja ohessa isä haukkui minua. Minä olin niin tottunut siihen, koska kuulen sitä joka ikinen päivä joten hoputin vaan kaveriani että noniin lähdetään jo. kaverini vuorostaan oli aivan shokissa ja sanoi minulle että jos hän asuisi meillä niin hän olisi karannut jo aikoja sitten. Silloin huomasin sen että kaikkeen turtuu. Niin monet yöt kun olenkin itkenyt ja koittanut estää vanhempieni riitoja ja kaatanut viinat lavuaarista alas. Valvonut niin kauan kunnes äiti pääsee ehjänä petille. Jäänyt viereiseen huoneeseen odottamaan että hän myös jää nukkumaan. Muuten hän saattaa nousta ylös, kaatua ja mitä vaan voi sattua. Tämänlaiset asiat ovat mielettömän raskaita nuorilla lapsilla. Toisalta olen pettynyt että en ole saanut sellaista lapsuutta mitä haluaisin. Mutta myös ajattelin, ajattelen ehkä vieläkin samanlain mitä sinäkin että, monella muulla on pahemmin asiat. Johtuen siitä mitä vanhempani minulle aina sanoivat. Mutta muista käydä koulut loppuun! Itse keskeytin kaksi ammattitutkintoa. Vanhempani sanoivat että se on minun asiani mitä teen. Loppupeleissä niinhän se onkin. Mutta sinun ikäisenä, vielä niin kokemattomana elämästä, olisin todella kaivannut vanhempaa joka olisi pakotanut minut kouluun ja sanonut että sinä jatkat opiskeluita. Menet sinne lukioon. Mutta ei. Nyt olen onneksi jo toista vuotta kolmannessa ammattikoulussa. Uskon siihen että kyllä asiat pikkuhiljaa hyväksi muuttuvat. Olen vasta parin viimisen vuoden aikana oppinut avautumaan ihmisille. Muutos ei tapahdu hetkessä. Ehjyys tulee vuosien varrella. Toivon sinulle tosiaankin jaksamista, koska tiedän kuinka rankkaa lapsella on kotona. Jos elää samanlaisessa ympäristössä missä me olemme eläneet.

Jaksamisia sinne!