Hei!
Viisivuotialla pojallani on luultavasti Asperger. Varasin ajan psykologille ja aion puhua hänen kanssa asiasta. Diagnoosiin liittyvät "oireet" täyttyvät.
Olen etsinyt netistä kovasti tietoa. Ajattelin kuitenkin vielä kirjoittaa tänne ja saada ehkä ihan kokemukseen perustuvaa tietoa.
Minkä ikäisenä lapsenne diagnosoitiin ja miten?
Olisiko ehkä jotakin mitä minun tulisi ottaa huomioon, minkä itse olet ehkä jälkeenpäin tajunnut/tekisit toisin, vaikka toki jokainen Asperger on yksilö.
Muuttiko diagnoosi teidän elämää jotenkin?
Oletteko saaneet tukea/hyviä ohjeita? Mistä?
Vaikka poikani luultavasti onkin Aspergersyndooman omaava niin tällä hetkellä ainoa "ongelma" on päiväkodissa sosiaalinen kanssakäynti. Poikani viihtyy vain omissa oloissaan ja tekee joka päivä tiettyä samaa asiaa. Oudoksi häntä on kutsuttu ja jonkin verran nimitelty. Tähän tietenkin puututtiin heti, vaikka nimittely on samaa mitä muutkin lapset ovat saaneet kokea tältä vähän vilkkaammalta pojalta.
Jännittää miten mahdollisesti asioihin tulee muutosta diagnoosin jälkeen...
Viisivuotialla pojallani on luultavasti Asperger. Varasin ajan psykologille ja aion puhua hänen kanssa asiasta. Diagnoosiin liittyvät "oireet" täyttyvät.
Olen etsinyt netistä kovasti tietoa. Ajattelin kuitenkin vielä kirjoittaa tänne ja saada ehkä ihan kokemukseen perustuvaa tietoa.
Minkä ikäisenä lapsenne diagnosoitiin ja miten?
Olisiko ehkä jotakin mitä minun tulisi ottaa huomioon, minkä itse olet ehkä jälkeenpäin tajunnut/tekisit toisin, vaikka toki jokainen Asperger on yksilö.
Muuttiko diagnoosi teidän elämää jotenkin?
Oletteko saaneet tukea/hyviä ohjeita? Mistä?
Vaikka poikani luultavasti onkin Aspergersyndooman omaava niin tällä hetkellä ainoa "ongelma" on päiväkodissa sosiaalinen kanssakäynti. Poikani viihtyy vain omissa oloissaan ja tekee joka päivä tiettyä samaa asiaa. Oudoksi häntä on kutsuttu ja jonkin verran nimitelty. Tähän tietenkin puututtiin heti, vaikka nimittely on samaa mitä muutkin lapset ovat saaneet kokea tältä vähän vilkkaammalta pojalta.
Jännittää miten mahdollisesti asioihin tulee muutosta diagnoosin jälkeen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Katso tuonne autismi-osioon, As on osa autisminkirjoa.
Kuten sanoit, kaikki ovat erilaisia.
Oma as-poikani on jo aikuinen, eläkkeellä, mutta pystyy asumaan yksin ja hoitaa kaikki asiansa moitteettomasti. Autoilee ja harrastaa keilailua, käy vieraisilla perheenjäsenten luona itse halutessaan.
Diagnoosista on se ilo, että yhteiskunnan tukeen on edes teoriassa oikeus. Jos oikein hyvä tuuri käy, voi tarvitessaan saada jopa kouluavustajan ja toimintaterapeutin. Opetussuunnitelma voidaan tehdä pojan tarpeita vastaavaksi ja jatkokoulutukseen pääsee tarvittaessa erityishaulla.
Hyvät neuvot: As on ominaisuus lapsessasi, ei yhtä kuin hänen persoonansa. Hyväksy hänen erilaisuutensa ja puhu siitä avoimesti kaikkien kanssa, levitä tietoa kaikille, jotka vähänkään jaksaa kuunnella - vältytte paljolta syrjinnältä. Auta, kun apua tarvitaan, ota itse apua vastaan. Älä kuitenkaan kuvittele, että kamalasti auttamalla hän "paranee".