Minulla on ihanan herttainen ja rauhallinen poika, joka on todella ujo ja hitaasti lämpenevä. Poika tykkää leikkiä rauhassa itsekseen. Tulee usein syliin ja halailee ja pussailee. Leikkikentällä, kerhoissa tai muualla jossa paljon väkeä ja muita lapsia hakeutuu äidin tai isin läheisyyteen ja tarkkailee muita hiljaa. Tai sitten leikkii syrjempänä itsekseen. Olemme kahdestaan kotona, enkä ole edes harkinnut töihin paluuta koska lapsi selvästi tarvitsee vanhempien huolenpitoa ja vierastaa ja ujostelee vieraita paikkoja ja ihmisiä.
Nyt minua on alkanut häiritä se kuinka muiden lasten vanhemmat katselevat minua säälien ja tuntuu kuin poikana olisi jotenkin huonompi heidän mielestään, kun ei ole samallainen rohkea ja reipas koheltaja kuin heidän lapsensa. Muut äidit rupattelevat keskenään ja lapset koheltavat keskenään menemään niin minun pikkuinen nyhjää kyljessä ja tahtoo syliin, siinä sitten äidit katselevat vaivihkaa säälien minua ja lastani. Ei oikein huvita käydä missään kerhoilemassa enää kun saan kuulla jopa arvostelua tai kehoituksia käydä useammin lapsen kanssa ihmisten ilmoilla, kun kyllähän sitä äidin kanssa nyhjätessä ei totu sosiaaliseksi. Onpa joku jopa kehuskellut kuinka lapsi on niin reipas kun on päiväkodissa tottunut ja oppinut olemaan pienestä asti. Tuntuu jopa että minä olen huono äiti kun ollaan kotona kaksin ja että tämän ikäinen kaipaa jo muita aktiviteetteja ja leikkejä kavereiden kanssa. Totta kyllä että hoidossa olevat lapset tuntuvat olevan reippaampia kuin kotona olevat, mutta miksi minun edes pitäisi pyrkiä siihen että pojan pitäisi jotenkin olla rohkea ja reipas? Miksi pienissä lapsissakin ihannoidaan jo tällaisia piirteitä? Miksi ylipäätään 2-vuotiaan pitäisi olla oma-aloitteinen ja sosiaalinen? Onko ujoudessa muka jotain pahaa? Minua ei haittaa yhtään että poika on omanlaisensa enkä häntä muuksi koita tai halua muuttaa.Ärsyttää vaan toisten suhtautuminen ja tuntuu pahalta kun joku väheksyy poikaani ujouden taki.
Ujo 2-vuotias
24
2302
Vastaukset
- 14+15
moi!
ootpas sä törmänny ärsyttäviin ihmisiin... kamalaa kun ei lapsi saisi olla lapsi jos hän tarvii enemmän äitiä/isää kuin joku toinen kokee ympäristö sen pahaksi! Eiköhän sinunkin lapsesi ajallaan opi olemaan itsenäisempi, sitten kun on siihen valmis. Hän on kuitenkin hyvänen aika vasta kaksi vuotias!! itelläni on yksi vuotias tyttö ja voi kun olisi ihanaa jos hän joskus kaipaisi enemmän sylihetkiä ja halailua, hän ei vierasta ketään ja kerhossa painelee leikkimään yksin tai touhuaa muiden kanssa jos tuon ikisen puuhat vielä kunnolla edes leikkiä on mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan. Itseäni himean jopa pelottaa tulevaisuus jos hän ei opi varomaan ketään vaan menee aina luottavaisin mielein kaikkien syliin ja luokse. kaikilla meillä siis on murheemme ja huolemme, mutta musta on raivostuttavaa toi vertailu ja ne ilkeät katsset ja kommentit!! onneksi samassa kerhossa käy myös sellaisia ihmisiä joiden kanssa voi puhua kaikenlaisesta ilman että siihen tulee mukaan se kilpailu ja moitinta..
paljon voimia ja tsemppiä - säilä70
minun tyttö kohta kaksi vuotias, oli päiväkodissa 11 kk ikäisestä 1,5 vuotiaaksi ja jäätiin kotiin kun vauva tuli. oli todella reipas ja omaaloitteinen. nyt hänestä on tullut samanlainen hissukka nysvää äidin kyljessä jo ollaan kylässä tai muualla, ei edes halua leikkiä muiden lasten kanssa. ihmetyttää. hoidossa kuitenkin tykkäsi kun oli muita lapsia ja sai temmeltää. vähän minuakin katotaaan kylissä pitkään kun roikkuu vaan lahkeessa, mietin että mitäs kun kohta lähtee uudestaan hoitoon mithän siitä tulee.
- Niisku-10
Kuulostaa siltä, että ihan kuin olisit kirjoittanut minun pojastani. Minäkin luulin aluksi, että poikani on jotenkin "epänormaali". Muistan myös elävästi muiden äitien katseet, kun poikani halusi katsoa, kun muut lapset touhisivat ympärillä.
Nyt poika on 15-vuotias. On käyty päiväkodit, ala-aste ja nyt on siis yläste menossa. Päiväkodissakin hoitajat toitottivat sitä, että poika haluaa vain touhuta yksikseen ja tutkii pitkiä aikoja mitä kummallisimpia asioita. Kouluun lähtö minua jännitti varmaan ennemmän kuin poikaa. Päiväkoti vaati soveltuustestit pojalle, koska ei kuulemma ollut ollenkaan vielä koulukypsä. Kävimme testeissä ja perheneuvola kysyi, että miksi poika on lähetetty tänne. Sanoin, että päiväkoti vaati tätä. Neuvolatäti nauroi ja sanoi, että teillä on äärimmäisen lahjakas poika ja on varmasti täysin kypsä kouluun.
Sain ala-asteen opettajalta pelkkää positiivista palautetta pojan työskentelystä koulussa ja erityisesti ryhmässä. Ujous alkoi pikkuhiljaa kadota ja sosiaalisuus tuli tilalle.
Nyt on siis yläaste menossa ja pojan keskiarvo on 9.0. Poika esiintyy mielellään ja käyttäytyy erinomaisesti. Pelkoni on ollut siis täysin turhaa. Anna siis poikasi olla juuri oma itsensä. Miksi hänen pitäisi olla jotakin muuta? Hänestäkin kehittyy aikanaan varmasti hieno nuorimies. Tsemppiä sinulle! - semmoinenäiti
Heippa! Ole vaan onnellinen tilanteesta, onneksi olkoon teillä on hyvä kiintymyssuhde! Älä anna toisten suhtautumisen masentaa sinua. Lapsesi itsenäistyy aikanaan ja onhan hän vielä pieni. On täysin normaalia, että 2-vuotiaalla on eroahdistusta/vierastusta/ujoutta. Tämä on merkki siitä, että hän on kiintynyt sinuun turvallisesti ja hän kehittyy normaalisti. Jotkut lapset toki lakkaavat vierastamasta/ujostelemasta hieman aikaisemmin kuin toiset, tässä asiassa on paljon vaihtelua, koska lapset ovat erilaisia luonteeltaan.
Ääriesimerkkinä olen minä esikoiseni kanssa (2-v hänkin), jolla on turvaton ja puutteellinen kiintymyssuhde minuun. Hän ei ole liiemmin vierastanut ketään(toisinaan yllättävissä tilanteissa). Ei kaipaa minua, kun vieras hoitaa(isovanhemmat,perhetyöntekijä tms.) On välinpitämätön kun palaan ja hyvästejä ei joskus jätä ollenkaan, jos lähtee mieluisen hoitajan matkaan(yleensä isovanhempi) Huomaan kuinka muut naurahtavat vaivaantuneena kun lapseni ei sano "heihei" äidille tai äidin luo palatessa kiukkuaa kovasti. Saan joka kerta kuulla siitä kuinka on outoa, että lapseni niin reippaasti lähtee hoitajan mukaan tai tutustuu usiin ihmisiin niin innoissaan. Minä äitinä en ikimaailmasssa herätä hänessä niin innokkaita reaktioita kuin muut ihmiset. Minulle hän kiukkuaa ja uhmaa, mutta muille on kuin enkeli. Syliin häntä on vaikea saada ja kosketusta kammoaa myös ja puistoissa tms. hänelle on aivan sama olenko siellä vai en. Siitä minulle nousee pala kurkkuun ja tekisin mitä vaan jos minulla olisi sama tilanne kuin sinulla.
Eli älä ole turhaan pahoillasi, olet hyvä äiti ja teillä on hyvä suhde, muut voisivat painua kuuseen mielipiteineen... - nauttikaa suhteestan
Noin 3 vuotiaaksi asti äidin kaveriseura riittää vallan mainiosti. kunhan nyt ette ihan erakoidu neljän seuran sisälle. alle 3v ei saa hylätä hoitoon, jotta "sosiaalistuisi"
- loopopoipi
Mä oon sitä mieltä että lapset oppii esimerkistä ja noin pienen täytyy antaa olla ihan sellainen kun on. Jos ei itsekään harrasta kauheasti tuntemattomien kanssa jutustelua niin turha odottaa sitä pieneltä lapseltaan. Jos haluaa lapsensa ottavan enemmän kontaktia niin täytyy sitä myös itse tehdä.
Eikä kaikkien lapsien tarvitse koheltaa päättömästi. Tässä on ainakin yksi vanhempi joka ei karsasta jos jonkun lapsi erottuu ryhmästä. - hurrrrjaaaa
Hepsan!
Minulla tytär kohta 15 vuotta ja on aina ollut ujo, tarkkaillut kaikki tilanteet rauhassa, ei ole rynninyt "ekana" mihinkään, ei ole ryysännyt leikkeihin heti mukaan jne. Aivan kuten sinun poikasi nyt. Ei tuo itseään esiin, vaan on oma rauhallinen, päättäväinen ja oman tiensä kulkija =)
Älä ole huolissasi, ei kaikkien lasten tarvitse olla samanlaisia =)
Äsken tytär kertoi saaneensa koulunsa parhaimmat pisteet metsätietovisassa ja vaatimattomasti senkin kertoi. Ylpeähän minä olen siitä, ja kerroinkin sen hänelle, mutta tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että minä, äitinä olen läsnä aina kun hän tarvitsee, kuitenkaan tuppautumatta sekaan joka asiaan.
Tyttäreni on ujo ja thats it. Hyvä näin =)
Tosin joskus joillakin saattaa kummeksuttaa ujous ja joillakin taas yli-innokkuus. Kummassakin hyvät ja huonot puolet. Tsemppiä poikasi kanssa ja jatka samaa rataa ja nk. lisäävän sosiaalisuuden vuoksi ei tarvitse mennä päiväkotiin yms. Älä välitä muitten äitien tuijotuksista, vaan ole lapsestasi ylpeä sellaisena kuin hän on. Nuorin tyttäreni 3.5 vuotias meni nyt vasta osaksi päiväkotiin, muuten ollut mummoloissa tarvittaessa hoidossa ja nyt niille kummeksijoille, isovanhemmat ovat itse näin halunneet.
Hyvää päivänjatkoa kaikille ja kevättä odotellessa =) - ikuisestiujo
Sellaista vaan, että ujous on luonteenpiirre eikä vika mikä tulisi tai edes voisi korjata. Sosiaalisuus ja ujous eivät ole mitään vastakohtia - ujokin voi olla erittäin sosiaalinen. Ujous tarkoittaa sitä, että uusiin asioihin suhtaudutaan varautuneesti eikä rynnätä suinpäin tilanteisiin.
Nykyajan yhteiskunnassa ihannoidaan - jenkkityyliin - päällepäsmäreitä, tilanteisiin heittäytyjiä ja koheltajia, vaikka näillä ei mitään erityistä annettavaa olisikaan.
Ujona henkilönä voin vain todeta, että pahinta mitä voi tehdä, on "pakottaa" lapsi pois ujoudesta. Esim. " Menes nyt leikkimään muiden lasten kanssa, äläkä vaan nyhjää siinä." Ujo lapsi on usein älykäs ja kyllä lukee rivien välistä, että hänen luonnettaan ei hyväksytä. Kunpa vaan opettajat, päiväkodin tyypit ynnä muut edes yrittäisivät ymmärtää, niin moni syrjäytyminen ja masennus vältettäisiin. - iikku
Aivan mielettömän kivoja kommentteja! Itsekin painin osittain samanlaisten tunteiden kanssa. Tyttö 1v 9 kk on tomera ja temperamenttinen kotona, mutta vierastaa muita lapsia, etenkin oman ikäisiään. Ristiriitaisen omasta tilanteestani tekee se, että vaikka olen itse melko sosiaalinen muuten, niin en haluaisi/jaksaisi ravata perhekerhoissa sosiaalistamassa" lastani. Osaksi sen takia, että "pelkään" tytön raivoavan siellä uhmaansa ja karsastavan muita lapsia ja toiseksi sen takia, että itsekin jännitän vieraita ihmisiä.
Olen ollut lapsena samanlainen ujo piimä kuin tyttökin nyt, mutta päässyt vuosien myötä siitä aika hyvin yli. Nyt vaan lapsen kanssa olen jäänyt aika lailla kotiin. Käytiin muskarissa puolisen vuotta, mutta loppui just siihen tytön raivoamiseen kotiin lähtiessä, en enää jaksanut pukea hysteeristä lasta.
No menipä tämä vuodattamiseksi ja vähän sivuraiteille. Kommenttina sinulle: Ei kannata olla huolissaan, aiemmista kommenteista tulikin jo ilmi tärkeimmät pointit, joita itsekin olen miettinyt. On normaalia, että pieni lapsi leikkii yksinään, kyllä ne muksut ehtii vielä vuosia leikkimään keskenäänkin ja muutenkin sosiaalistumaan. Ja yritän itsekin olla murehtimatta, jos en halua jauhaa mammajuttuja perhekerhoissa muiden arvostelevien katseiden alla (jotenkin jäänyt parista paikasta myös sellainen kuva, että katsotaan vähän nenänvartta pitkin ja ollaan aika kuppikuntaista porukkaa.. Harmi...) Joka tapauksessa, mukavaa kevättä! - Äiti vm-74
Täällä kirjoittelee myös 1v 9kk ikäisen tytön äiti jolla on samanlaisia kokemuksia kuin aloittajalla. Kotona lapseni on iloinen, pirteä vipeltäjä, mutta vieraiden lasten ja aikuisten seurassa vierastaa ja ujostelee. Tosin ei ujostele silloin niin paljon jos nuo vieraat ihmiset älyäisivät olla tuijottamatta vaan antaisivat aikaa lapsen tutustua heihin (esim leikin varjolla). Yleensä tuolloin lapsikin rohkaistuu ja alkaa olemaan oma vapautunut itsensä- sellainen kun on tutussa seurassa. Olemme käyneet tytön kanssa puoli vuotta muskarissa ja siellä hän myös vierastaa ainakin alkutunnista muita lapsia, mutta lopussa sitten jo meneekin paremmin. Muskarissa olen kyllä huomannut muiden lasten vanhempien osalta ihmetteleviä ihmeitä kun lapsi ei esim. uskalla hakea muskariopen kädestä soittimia vaan istuu paikallaan (kaikki muut hakevat soittimensa). Yritän kuitenkin olla välittämättä näistä ilmeistä (välillä säälivistäkin hoh hoijaa :) sillä tiedän itse millainen lapseni on- hän tarvitsee vain vähän enemmäin aikaa tutustuakseen uusiin ihmisiin. Niin ja kuten erään tutun psykiatriystäväni kanssa keskustelin asiasta niin hänkin totesi että ujous eli ole sairaus vaan se on osa ihmistä ja siitä ei pidä mitenkään yritää "parantaa". Rohkaista tietysti lasta ja olla tukena ja turvana- kyllä ne lapset siitä sitten aikanaan rohkaistuvat kun ympäristö vain on lasta tukeva ja kannustava. Annetaan kaikkien kukkien kukkia :)
- ;D
Olet onnekas! Rauhalliset pojat (tai ylipäänsä lapset) alkavat olla katoava luonnonvara nyky-Suomessa! Älä välitä muiden sanomisista.
- ...
En usko että kukaan väheksyy poikaasi ujouden takia, vaan juuri se sääliminen voisi olla oikempi termi.
Ensinnäkin meillä kaikilla on varmasti kokemuksia siitä miltä tuntuu olla ujo (ainakin joissain tilanteissa varmasti kaikki olemme olleet). Ja omien kokemusten kautta peilaamme sitä miltä toisestakin saattaa tuntua ja arkuus ei ole sellainen haluttava tunne suuremman osan ihmisten mielestä, siksi syntyy todella sääli nähdä lapsikin tilanteessa, vaikkei lapsi varmasti koe tilannetta samoin kuin itse on omissa kokemuksissaan tuntenut.
Itsellä siis on reipas kaksivuotias ja siltä pohjalta voin kertoa miksi juuri minussa ujous herättää sääliä lasta kohtaan. Oma lapseni on kasvanut menevässä ja äänekkäässä ympäristössä, siksi hänestä on kasvanut menevä ja äänekäs, koska se on ainut keino saada tässä lähiyhteisössä tarpeensa kuulluksi. Esimerkiksi jos vedän harrasteryhmää ja lapsi on mukana, hän touhuilee omiaan ja napostelee vieraiden paikalla olijoiden tarjoamia herkkuja. Hänelle tulee jano ja toki hän äänekkääseen tapaansa tulee minulle kertomaan tarpeestaan. Mutta koska vedän ryhmää en pysty irtoamaan hakemaan juotavaa, joten ainut mahdollisuus lapsen saada juotavaa on mennä kehoituksestani pyytämään sitä joltakin toiselta henkilöltä. Ja jos lapsi ei kykenisi siihen hän jäisi janoiseksi, tälläinen varsin normaali fyysinen tarve jäisi tyydyttämättä. Ja tämän takia itse säälin lasta joka ei kykene vaatia tarpeitaan vaikka ujouden takia täytettäviksi, vaikka se merkitsee suunsa avaamista suhteellisen vieraille ihmisille.
On totta, että kaikki eivät elä samanlaista elämää, eli joillekin riittää se, että lapsi osaa vaatia vaatimuksensa omalta mammaltaan. Mutta koska minulla ei ole kokemuksia taas sellaisesta elämästä, minulle tulee auttamatta sellainen tunne kun näen ujoja lapsia, että ressukalta jää omat tarpeet tyydyttämättä, koska ei niitä osaa tuoda julki. Se ei ole halveksuntaa, vaan se on vilpitöntä pahoillaan oloa lapsen puolesta. Olet varmasti sinäkin huomannut, että ne vieraat äidit yrittävät kovasti rohkaista poikaasi, ei suinkaan osoita halveksuntaa hänen vetäytyvyyttään kohtaan, vaan yrittävät saada irtoamaan lapsesta jotain tarpeiden ilmaisua "tykkäätkö enemmän laatikon sinisestä vai punaisesta lapiosta, kumman tahtoisit?" -tyylillä. Meillä ainakin lapselta vain yksinkertaisesti jäisi lapio saamatta jos hän ei itse kertoisi selväksi sitä että tahtoo yleensäkin lapion, koska minulla itselläni on niin paljon tekeillä koko ajan muutakin... On ihailtavaa,e ttä kykenet keskittymään niin täydellisesti lapsen kanssa läsnäoloon, että teille riittää,e ttä lapsi kertoo tarpeensa teille tutuille ihmisilleen, kykenet täyttämäänv armasti kaikki lapsen tarpeet, eikä hän jää paitsi mistään, kun vain uskaltaa avata suunsa teille. Itse en pysty samanlaiseen läsnäoloon, joten lapseltani vaaditaan omatoimisuutta ja reippautta tuoda tarpeitaan julki.
Niin ja oli varmaan huono ilmaisu, etten kykene samanlaiseen läsnäoloon, kun kyse on kuitenkin vain siitä, etten halua olla vain äiti, vaan pidän aktiivisesti yllä kaikkia muitekin rooleja elämässäni, vaikka lapsi on mukana lähes kaikessa mitä teen. En ole idyllsitä äitityyppiä, joka lemmestä huokailee kun lapsi pieraisee, vaan kiinnyn lapseen enemmän yhdessä tekemisen kautta, sillä että teemme yhdessä asioita, joista minäkin nautin ihmisenä, en aina vain äitinä.- ujohkonäitimyös
Voi että. Miksi ihmeessä olet saanut päähäsi olla vilpittömästi pahoillaan kun lapsi on ujo?Minä en ymmärrä tuollaisia duracel pupu äitejä jotka eivät osaa antaa lapselle huomiota ilman, että tätä huutaa ja päsmäröi suuna päänä. Sitäpaitsi jos lapsi on kotona miksi ihmeessä pitäisi mennä vieraalle tädille kiljumaan, että janottaa? Kaikki 2-vuotiaat eivät osaa edes puhua, mutta sinun mielestä lapsen kuuluu aina itse ilmaista tarpeensa selkeästí ja kuuluvasti tai muuten on sinun mielestäsi säälittävä ja raasuparka? Ei minun lapselta ainakaan jää tarpeet tyydyttämättä siksi että on ujon puoleinen. Minua säälittää lapset jotka viedään jo vuoden vanhana vieraille hoitoon ja pienten pitäisi jo olla omatoimisia ja reippaita. Hohhoh.Kyllä oman äidin kuuluu huolehtia, että lapsi saa juodakseen ja syödäkseen sun muut tarpeensa tyydytetytyksi eikä hiekkalaatikon tätien.
- olipa kamala
kirjoitus..Enemmän kyllä säälittää lapsi kenen pitää huudella vierailta ihmisiltä juotavaa ja lapioita kun oman äidin rahkeet ei riitä.
- ...
ujohkonäitimyös kirjoitti:
Voi että. Miksi ihmeessä olet saanut päähäsi olla vilpittömästi pahoillaan kun lapsi on ujo?Minä en ymmärrä tuollaisia duracel pupu äitejä jotka eivät osaa antaa lapselle huomiota ilman, että tätä huutaa ja päsmäröi suuna päänä. Sitäpaitsi jos lapsi on kotona miksi ihmeessä pitäisi mennä vieraalle tädille kiljumaan, että janottaa? Kaikki 2-vuotiaat eivät osaa edes puhua, mutta sinun mielestä lapsen kuuluu aina itse ilmaista tarpeensa selkeästí ja kuuluvasti tai muuten on sinun mielestäsi säälittävä ja raasuparka? Ei minun lapselta ainakaan jää tarpeet tyydyttämättä siksi että on ujon puoleinen. Minua säälittää lapset jotka viedään jo vuoden vanhana vieraille hoitoon ja pienten pitäisi jo olla omatoimisia ja reippaita. Hohhoh.Kyllä oman äidin kuuluu huolehtia, että lapsi saa juodakseen ja syödäkseen sun muut tarpeensa tyydytetytyksi eikä hiekkalaatikon tätien.
"Miksi ihmeessä olet saanut päähäsi olla vilpittömästi pahoillaan kun lapsi on ujo?"
Mielestäni aika pitkän viestin juuri siitä kirjoitin.
"Minä en ymmärrä tuollaisia duracel pupu äitejä jotka eivät osaa antaa lapselle huomiota ilman, että tätä huutaa ja päsmäröi suuna päänä."
Sinänsä sinun ymmärrykselläsi mitään teekään, mutta ok, kerroit, sen sain.
" Sitäpaitsi jos lapsi on kotona miksi ihmeessä pitäisi mennä vieraalle tädille kiljumaan, että janottaa? "
itsekin huolestuisin, jos meillä kotona olisi vieraita tätejä...
" Kaikki 2-vuotiaat eivät osaa edes puhua, mutta sinun mielestä lapsen kuuluu aina itse ilmaista tarpeensa selkeästí ja kuuluvasti tai muuten on sinun mielestäsi säälittävä ja raasuparka?"
Niin, juuri siksi ne säälittää, että ne eivät ilmaise tarpeitaan. Sulkeutuneisuudella ja puhetaidolla harvemmin on yhteyttä. Oma lapseni ainakin sai tahtonsa läpi jo ennenkuin osasi puhua,s e vaatii vain sitä,e ttä lähtee esittämään tahtoaan.
" Ei minun lapselta ainakaan jää tarpeet tyydyttämättä siksi että on ujon puoleinen"
minun lapseltani jäisi ja kuten aloitajallekin kerroin, juuri siksi säälin, koska ei ole muunlaisia kokemuksia, kuin vains e,e ttä lapsi jää ilman jos ei saa asiaansa tuotua julki. Uskon kyllä, että jotkut ovat täydellisemmin läsnä lapsensa arjessa, enkä todella usko,e ttä keneltäkään laspelta jää tarpeet tyydyttämättä,s e on vain oma kuvitelma lapsesta tuon oman kokemuksen perusteella. Hoidan erityislapsia ja täytyy sanoa,e ttä kyllä ne vilkkaat ja äänekkäät saavat enemmän huomiota. Tokit öissä on eriasia kuin kotona; jokainen äiti kuitenkin huomioi omaa lastaan, oli hän kumpaa tahansa.
" Minua säälittää lapset jotka viedään jo vuoden vanhana vieraille hoitoon ja pienten pitäisi jo olla omatoimisia ja reippaita."
Hyv'ä. Osaatko antaa perustelun miksi näin on? Eli millainen tunne sinulle tulee kun näet reippaan omatoimisen lapsen, miksi säälit häntä? Tuophon hoitopuoleen ei tarvitse niin paljon kiinnittää huomuiota, koska jos lapsi on reipas ja omatoiminen, se ei tarkoita, että hän olisi vierailla hoidossa, kuten omanikaan ole...
"Kyllä oman äidin kuuluu huolehtia, että lapsi saa juodakseen ja syödäkseen sun muut tarpeensa tyydytetytyksi eikä hiekkalaatikon tätien"
onko siis todella ihailtava ominaisuus lapsessa, että hän ksetää janonsa tai nälkänsä, jos se oma äiti ei kykene sillä hetkellä syystä tai tosiesta, sitäkö tarkoitit? Lapsi vain kärsii puutteestaan hiljaa tai on hyvä sietämään näitä puutostilojaan? Otetaan esimerkki; oma äitim ei arvaa,e ttä lapsella on jano ja keskustelee vilkkaasti vieraisilla talon emännän kanssa. lapsella on jano, mutta hän vierastaa talon emäntää, eikä uskalla avata suutaan ja äiti siis ei arvaa,e ttä lasta janottaa. Jääkö lapsi janoiseksi? Jos jää niin mitä ihailtavaa tässä on? Sitten situtaan autossa, kun ollaan lähdössä kotiin kahdestaan ja lapsi sanoo; "minua janottaa" ja äiti tiuskahtaa; "olisit sanonut sisällä, nyt on myöhäistä." - Kai nyt
... kirjoitti:
"Miksi ihmeessä olet saanut päähäsi olla vilpittömästi pahoillaan kun lapsi on ujo?"
Mielestäni aika pitkän viestin juuri siitä kirjoitin.
"Minä en ymmärrä tuollaisia duracel pupu äitejä jotka eivät osaa antaa lapselle huomiota ilman, että tätä huutaa ja päsmäröi suuna päänä."
Sinänsä sinun ymmärrykselläsi mitään teekään, mutta ok, kerroit, sen sain.
" Sitäpaitsi jos lapsi on kotona miksi ihmeessä pitäisi mennä vieraalle tädille kiljumaan, että janottaa? "
itsekin huolestuisin, jos meillä kotona olisi vieraita tätejä...
" Kaikki 2-vuotiaat eivät osaa edes puhua, mutta sinun mielestä lapsen kuuluu aina itse ilmaista tarpeensa selkeästí ja kuuluvasti tai muuten on sinun mielestäsi säälittävä ja raasuparka?"
Niin, juuri siksi ne säälittää, että ne eivät ilmaise tarpeitaan. Sulkeutuneisuudella ja puhetaidolla harvemmin on yhteyttä. Oma lapseni ainakin sai tahtonsa läpi jo ennenkuin osasi puhua,s e vaatii vain sitä,e ttä lähtee esittämään tahtoaan.
" Ei minun lapselta ainakaan jää tarpeet tyydyttämättä siksi että on ujon puoleinen"
minun lapseltani jäisi ja kuten aloitajallekin kerroin, juuri siksi säälin, koska ei ole muunlaisia kokemuksia, kuin vains e,e ttä lapsi jää ilman jos ei saa asiaansa tuotua julki. Uskon kyllä, että jotkut ovat täydellisemmin läsnä lapsensa arjessa, enkä todella usko,e ttä keneltäkään laspelta jää tarpeet tyydyttämättä,s e on vain oma kuvitelma lapsesta tuon oman kokemuksen perusteella. Hoidan erityislapsia ja täytyy sanoa,e ttä kyllä ne vilkkaat ja äänekkäät saavat enemmän huomiota. Tokit öissä on eriasia kuin kotona; jokainen äiti kuitenkin huomioi omaa lastaan, oli hän kumpaa tahansa.
" Minua säälittää lapset jotka viedään jo vuoden vanhana vieraille hoitoon ja pienten pitäisi jo olla omatoimisia ja reippaita."
Hyv'ä. Osaatko antaa perustelun miksi näin on? Eli millainen tunne sinulle tulee kun näet reippaan omatoimisen lapsen, miksi säälit häntä? Tuophon hoitopuoleen ei tarvitse niin paljon kiinnittää huomuiota, koska jos lapsi on reipas ja omatoiminen, se ei tarkoita, että hän olisi vierailla hoidossa, kuten omanikaan ole...
"Kyllä oman äidin kuuluu huolehtia, että lapsi saa juodakseen ja syödäkseen sun muut tarpeensa tyydytetytyksi eikä hiekkalaatikon tätien"
onko siis todella ihailtava ominaisuus lapsessa, että hän ksetää janonsa tai nälkänsä, jos se oma äiti ei kykene sillä hetkellä syystä tai tosiesta, sitäkö tarkoitit? Lapsi vain kärsii puutteestaan hiljaa tai on hyvä sietämään näitä puutostilojaan? Otetaan esimerkki; oma äitim ei arvaa,e ttä lapsella on jano ja keskustelee vilkkaasti vieraisilla talon emännän kanssa. lapsella on jano, mutta hän vierastaa talon emäntää, eikä uskalla avata suutaan ja äiti siis ei arvaa,e ttä lasta janottaa. Jääkö lapsi janoiseksi? Jos jää niin mitä ihailtavaa tässä on? Sitten situtaan autossa, kun ollaan lähdössä kotiin kahdestaan ja lapsi sanoo; "minua janottaa" ja äiti tiuskahtaa; "olisit sanonut sisällä, nyt on myöhäistä."hyvä ihminen tajuat että ujous on luonteenpiirre siinä missä sosiaalisuuskin.Kumpaakaan ominaisuutta ei tule sääliä.Säälittävää sen sijaan on se että toisista ihmisistä kaikkien kaiketi pitäisi olla samanlaisia jo lapsena,kaikki erilaisuus "säälittää" ja näin kasvatetaan ymmärtämättömiä ihmisen alkuja.
- 6+4+000+989+0
... kirjoitti:
"Miksi ihmeessä olet saanut päähäsi olla vilpittömästi pahoillaan kun lapsi on ujo?"
Mielestäni aika pitkän viestin juuri siitä kirjoitin.
"Minä en ymmärrä tuollaisia duracel pupu äitejä jotka eivät osaa antaa lapselle huomiota ilman, että tätä huutaa ja päsmäröi suuna päänä."
Sinänsä sinun ymmärrykselläsi mitään teekään, mutta ok, kerroit, sen sain.
" Sitäpaitsi jos lapsi on kotona miksi ihmeessä pitäisi mennä vieraalle tädille kiljumaan, että janottaa? "
itsekin huolestuisin, jos meillä kotona olisi vieraita tätejä...
" Kaikki 2-vuotiaat eivät osaa edes puhua, mutta sinun mielestä lapsen kuuluu aina itse ilmaista tarpeensa selkeästí ja kuuluvasti tai muuten on sinun mielestäsi säälittävä ja raasuparka?"
Niin, juuri siksi ne säälittää, että ne eivät ilmaise tarpeitaan. Sulkeutuneisuudella ja puhetaidolla harvemmin on yhteyttä. Oma lapseni ainakin sai tahtonsa läpi jo ennenkuin osasi puhua,s e vaatii vain sitä,e ttä lähtee esittämään tahtoaan.
" Ei minun lapselta ainakaan jää tarpeet tyydyttämättä siksi että on ujon puoleinen"
minun lapseltani jäisi ja kuten aloitajallekin kerroin, juuri siksi säälin, koska ei ole muunlaisia kokemuksia, kuin vains e,e ttä lapsi jää ilman jos ei saa asiaansa tuotua julki. Uskon kyllä, että jotkut ovat täydellisemmin läsnä lapsensa arjessa, enkä todella usko,e ttä keneltäkään laspelta jää tarpeet tyydyttämättä,s e on vain oma kuvitelma lapsesta tuon oman kokemuksen perusteella. Hoidan erityislapsia ja täytyy sanoa,e ttä kyllä ne vilkkaat ja äänekkäät saavat enemmän huomiota. Tokit öissä on eriasia kuin kotona; jokainen äiti kuitenkin huomioi omaa lastaan, oli hän kumpaa tahansa.
" Minua säälittää lapset jotka viedään jo vuoden vanhana vieraille hoitoon ja pienten pitäisi jo olla omatoimisia ja reippaita."
Hyv'ä. Osaatko antaa perustelun miksi näin on? Eli millainen tunne sinulle tulee kun näet reippaan omatoimisen lapsen, miksi säälit häntä? Tuophon hoitopuoleen ei tarvitse niin paljon kiinnittää huomuiota, koska jos lapsi on reipas ja omatoiminen, se ei tarkoita, että hän olisi vierailla hoidossa, kuten omanikaan ole...
"Kyllä oman äidin kuuluu huolehtia, että lapsi saa juodakseen ja syödäkseen sun muut tarpeensa tyydytetytyksi eikä hiekkalaatikon tätien"
onko siis todella ihailtava ominaisuus lapsessa, että hän ksetää janonsa tai nälkänsä, jos se oma äiti ei kykene sillä hetkellä syystä tai tosiesta, sitäkö tarkoitit? Lapsi vain kärsii puutteestaan hiljaa tai on hyvä sietämään näitä puutostilojaan? Otetaan esimerkki; oma äitim ei arvaa,e ttä lapsella on jano ja keskustelee vilkkaasti vieraisilla talon emännän kanssa. lapsella on jano, mutta hän vierastaa talon emäntää, eikä uskalla avata suutaan ja äiti siis ei arvaa,e ttä lasta janottaa. Jääkö lapsi janoiseksi? Jos jää niin mitä ihailtavaa tässä on? Sitten situtaan autossa, kun ollaan lähdössä kotiin kahdestaan ja lapsi sanoo; "minua janottaa" ja äiti tiuskahtaa; "olisit sanonut sisällä, nyt on myöhäistä."Minä en nyt ihan tarkalleen saa kyllä kiinni mikä tässä mättää, mutta jotain sussa on kyllä pielessä. Todella outoa tekstiä. Suvaitsematonta ja epäkypsää jos aikuinen ihminen ei tajua, että lapset ovat eriluontoisia. Ujous ei ole poiskitkettävä piirre, eikä sinun tule sääliä ujoja ihmisiä tai lapsia. Raukka olet sinä itse kun et tällaista tajua. Miten kummassa sinulla ei riitä rahkeet oman lapsen tarpeiden huomioimiseen? Ei ujo lapsi jää mistään sen kummemmin paitsi, kuin sinunkaan lapsesi (joka onkin ehkä se joka jää vaille jotain,nimittäin oman äidin huomiota). Aika absurdi väite. Huvittaa myös tuo, että tunnut kuvittelevan,ettei ujo lapsi saa sanaa suustaan edes omalle äidilleen. Sinullakin voisi olla ujo lapsi halusit sitä tai et. Tekisit kauheaa psyykkistä hallaa lapsellesi tuputtamalla ja pakottamalla muiden seuraan ja rohkeaksi. Onneksi suurinosa äideistä on tarpeeksi sensitiivisiä ja kasvattavat lapsensa TÄLLE parhaalla mahdollisella tavalla, eikä kuten ITSELLE parhaiten sopii. Sinua ja lastasi käy kyllä enemmän sääliksi,sori.
- ...
Kai nyt kirjoitti:
hyvä ihminen tajuat että ujous on luonteenpiirre siinä missä sosiaalisuuskin.Kumpaakaan ominaisuutta ei tule sääliä.Säälittävää sen sijaan on se että toisista ihmisistä kaikkien kaiketi pitäisi olla samanlaisia jo lapsena,kaikki erilaisuus "säälittää" ja näin kasvatetaan ymmärtämättömiä ihmisen alkuja.
Tiedän ujouden oelvan luonteenpiirre. Koska aloittajalla oli kuva, että ihmiset halvekusvat hänen lastaan ujouden takia, pyrin selittämään hänelle, miksi jotkut ihmiset, kuten itse, säälimme lasta ujouden takia.
Ja koska edellinen vastaaja kertoi säälivänsä lastani sen takia, että hän on reipas ja omatoiminen, kysyin häneltä perusteluja. En siksi, että hänen pitäisi vaihtaa omia tuntemuksiaan,v aan siksi,e ttä minua toki kiinnsotaa, miksi joku säälii lastani.
Säälin ujoja ihmisiä juuri sen takia, koska itsellänikin on kokemuksia siitä miten on jäänyt paitsi jostain kivasta, kuten esim tanssimisesta ala-asteen discossa, koska olen ollut tilanteessa ujo. Kokemus ei ollut mieltä ylentävä, joten siksi säälin ja pyrin rohkaisemaan myös vieraita lapsia pois tästä tunteesta. - ...
6+4+000+989+0 kirjoitti:
Minä en nyt ihan tarkalleen saa kyllä kiinni mikä tässä mättää, mutta jotain sussa on kyllä pielessä. Todella outoa tekstiä. Suvaitsematonta ja epäkypsää jos aikuinen ihminen ei tajua, että lapset ovat eriluontoisia. Ujous ei ole poiskitkettävä piirre, eikä sinun tule sääliä ujoja ihmisiä tai lapsia. Raukka olet sinä itse kun et tällaista tajua. Miten kummassa sinulla ei riitä rahkeet oman lapsen tarpeiden huomioimiseen? Ei ujo lapsi jää mistään sen kummemmin paitsi, kuin sinunkaan lapsesi (joka onkin ehkä se joka jää vaille jotain,nimittäin oman äidin huomiota). Aika absurdi väite. Huvittaa myös tuo, että tunnut kuvittelevan,ettei ujo lapsi saa sanaa suustaan edes omalle äidilleen. Sinullakin voisi olla ujo lapsi halusit sitä tai et. Tekisit kauheaa psyykkistä hallaa lapsellesi tuputtamalla ja pakottamalla muiden seuraan ja rohkeaksi. Onneksi suurinosa äideistä on tarpeeksi sensitiivisiä ja kasvattavat lapsensa TÄLLE parhaalla mahdollisella tavalla, eikä kuten ITSELLE parhaiten sopii. Sinua ja lastasi käy kyllä enemmän sääliksi,sori.
Mikä saa sinut kuvittelemaan,e tten tajua ihmsiten olevan eriluonteisia? Se ei silti tee suhtautmistani ihmisiine riarvoiseksi, vaan mielestäni jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus saada tarpeensa julki, oli ne luonteeltaan millaisia tahansa.
"Ujous ei ole poiskitkettävä piirre, eikä sinun tule sääliä ujoja ihmisiä tai lapsia."
Outo ajatus. Suhtautuisinko niihin siis kuten mihin tahansa reippaaseen ihmiseen? Eli oelttaisin,e ttä ilman erityistä huomiota saa kyllä suunsa auki. Ei, kyllä aina kun tekee hommia lastenkin parissa, pitää huomioida yksilölliset tarpeet, joku tarvitsee enemmän rohkaisua, toinen enemmän toppuuttelua...
"Miten kummassa sinulla ei riitä rahkeet oman lapsen tarpeiden huomioimiseen?"
???
Noin, kerroin siis aloittajalle jo miksi säälin ujoja lapsia, koska aloittaja luuli ihmsiten halveksuvan lastaan, siksi halusin oikaista näkemystään, kertomalla miksi esim minä säälin ujoja lapsia. Olet nyt muutamaan otteeseen ekrtonut,e ttä sinä säälit minun lastani. Ok, ei se mitään, toki saat tuntea niinkuin haluat. Kuitenkin haluaisin kuulla perustelun sille miksi säälit lastani, näin en saisi esimerkiksi sellaista väärää kuvaa suhtautumsiestasi lapseeeni, että halveksuisit häntä (kuten siis aloittajalle oli käynyt). Jotain vastauksisstasi olen yrittänyt ekrätä: Säälit lastani, koska hänen äitinsä ei elä vain häntä varten. Säälit lastani, koska hänen äitinsä ei tyydytä hänen tarpeitaan, vaan joutuu avaamaan suunsa myös vieraammille. Säälit lastani koska sinusta tuntuu että hän jää vaille äidin huomiota. Oliko muita? Nuo on juuri sellaisia joita minä tiedän vain sinun tunteeksesi, aivan kuten minulla on tietty tunne kun näen ujon lapsen (jota siis olen selittänyt), eli itse tiedän asioiden olevan toisellalailla. Minua ei haittaa sinun tunteesi, mutta minusta on mukava tietää miksi lapseni näkeminen herättää sääliä. Älä siis pyytele tunteitasi anteeksi... - ...
... kirjoitti:
Mikä saa sinut kuvittelemaan,e tten tajua ihmsiten olevan eriluonteisia? Se ei silti tee suhtautmistani ihmisiine riarvoiseksi, vaan mielestäni jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus saada tarpeensa julki, oli ne luonteeltaan millaisia tahansa.
"Ujous ei ole poiskitkettävä piirre, eikä sinun tule sääliä ujoja ihmisiä tai lapsia."
Outo ajatus. Suhtautuisinko niihin siis kuten mihin tahansa reippaaseen ihmiseen? Eli oelttaisin,e ttä ilman erityistä huomiota saa kyllä suunsa auki. Ei, kyllä aina kun tekee hommia lastenkin parissa, pitää huomioida yksilölliset tarpeet, joku tarvitsee enemmän rohkaisua, toinen enemmän toppuuttelua...
"Miten kummassa sinulla ei riitä rahkeet oman lapsen tarpeiden huomioimiseen?"
???
Noin, kerroin siis aloittajalle jo miksi säälin ujoja lapsia, koska aloittaja luuli ihmsiten halveksuvan lastaan, siksi halusin oikaista näkemystään, kertomalla miksi esim minä säälin ujoja lapsia. Olet nyt muutamaan otteeseen ekrtonut,e ttä sinä säälit minun lastani. Ok, ei se mitään, toki saat tuntea niinkuin haluat. Kuitenkin haluaisin kuulla perustelun sille miksi säälit lastani, näin en saisi esimerkiksi sellaista väärää kuvaa suhtautumsiestasi lapseeeni, että halveksuisit häntä (kuten siis aloittajalle oli käynyt). Jotain vastauksisstasi olen yrittänyt ekrätä: Säälit lastani, koska hänen äitinsä ei elä vain häntä varten. Säälit lastani, koska hänen äitinsä ei tyydytä hänen tarpeitaan, vaan joutuu avaamaan suunsa myös vieraammille. Säälit lastani koska sinusta tuntuu että hän jää vaille äidin huomiota. Oliko muita? Nuo on juuri sellaisia joita minä tiedän vain sinun tunteeksesi, aivan kuten minulla on tietty tunne kun näen ujon lapsen (jota siis olen selittänyt), eli itse tiedän asioiden olevan toisellalailla. Minua ei haittaa sinun tunteesi, mutta minusta on mukava tietää miksi lapseni näkeminen herättää sääliä. Älä siis pyytele tunteitasi anteeksi...Oho...
"Miten kummassa sinulla ei riitä rahkeet oman lapsen tarpeiden huomioimiseen?"-lainauksen jälkeen oli vastaukseni: ??? (kolme kysymysmerkkiä, eli ihmettelin mistä tälläinen...) Mutta oli näemmä johonkin hävinnyt... - rauhallinen äiti
... kirjoitti:
"Miksi ihmeessä olet saanut päähäsi olla vilpittömästi pahoillaan kun lapsi on ujo?"
Mielestäni aika pitkän viestin juuri siitä kirjoitin.
"Minä en ymmärrä tuollaisia duracel pupu äitejä jotka eivät osaa antaa lapselle huomiota ilman, että tätä huutaa ja päsmäröi suuna päänä."
Sinänsä sinun ymmärrykselläsi mitään teekään, mutta ok, kerroit, sen sain.
" Sitäpaitsi jos lapsi on kotona miksi ihmeessä pitäisi mennä vieraalle tädille kiljumaan, että janottaa? "
itsekin huolestuisin, jos meillä kotona olisi vieraita tätejä...
" Kaikki 2-vuotiaat eivät osaa edes puhua, mutta sinun mielestä lapsen kuuluu aina itse ilmaista tarpeensa selkeästí ja kuuluvasti tai muuten on sinun mielestäsi säälittävä ja raasuparka?"
Niin, juuri siksi ne säälittää, että ne eivät ilmaise tarpeitaan. Sulkeutuneisuudella ja puhetaidolla harvemmin on yhteyttä. Oma lapseni ainakin sai tahtonsa läpi jo ennenkuin osasi puhua,s e vaatii vain sitä,e ttä lähtee esittämään tahtoaan.
" Ei minun lapselta ainakaan jää tarpeet tyydyttämättä siksi että on ujon puoleinen"
minun lapseltani jäisi ja kuten aloitajallekin kerroin, juuri siksi säälin, koska ei ole muunlaisia kokemuksia, kuin vains e,e ttä lapsi jää ilman jos ei saa asiaansa tuotua julki. Uskon kyllä, että jotkut ovat täydellisemmin läsnä lapsensa arjessa, enkä todella usko,e ttä keneltäkään laspelta jää tarpeet tyydyttämättä,s e on vain oma kuvitelma lapsesta tuon oman kokemuksen perusteella. Hoidan erityislapsia ja täytyy sanoa,e ttä kyllä ne vilkkaat ja äänekkäät saavat enemmän huomiota. Tokit öissä on eriasia kuin kotona; jokainen äiti kuitenkin huomioi omaa lastaan, oli hän kumpaa tahansa.
" Minua säälittää lapset jotka viedään jo vuoden vanhana vieraille hoitoon ja pienten pitäisi jo olla omatoimisia ja reippaita."
Hyv'ä. Osaatko antaa perustelun miksi näin on? Eli millainen tunne sinulle tulee kun näet reippaan omatoimisen lapsen, miksi säälit häntä? Tuophon hoitopuoleen ei tarvitse niin paljon kiinnittää huomuiota, koska jos lapsi on reipas ja omatoiminen, se ei tarkoita, että hän olisi vierailla hoidossa, kuten omanikaan ole...
"Kyllä oman äidin kuuluu huolehtia, että lapsi saa juodakseen ja syödäkseen sun muut tarpeensa tyydytetytyksi eikä hiekkalaatikon tätien"
onko siis todella ihailtava ominaisuus lapsessa, että hän ksetää janonsa tai nälkänsä, jos se oma äiti ei kykene sillä hetkellä syystä tai tosiesta, sitäkö tarkoitit? Lapsi vain kärsii puutteestaan hiljaa tai on hyvä sietämään näitä puutostilojaan? Otetaan esimerkki; oma äitim ei arvaa,e ttä lapsella on jano ja keskustelee vilkkaasti vieraisilla talon emännän kanssa. lapsella on jano, mutta hän vierastaa talon emäntää, eikä uskalla avata suutaan ja äiti siis ei arvaa,e ttä lasta janottaa. Jääkö lapsi janoiseksi? Jos jää niin mitä ihailtavaa tässä on? Sitten situtaan autossa, kun ollaan lähdössä kotiin kahdestaan ja lapsi sanoo; "minua janottaa" ja äiti tiuskahtaa; "olisit sanonut sisällä, nyt on myöhäistä."Ei tulisi mieleenkään "tiuskahtaa" lapselle vain siksi, että tällä sattuu olemaan jano.
Kuulostat ihan omalta äidiltäni. Perusluonteeni ei kelvannut hänelle koskaan ja "hauskoja" juttuja ujoudestani ja harkitsevuudestani saan kuulla vieläkin. Minuun on syvälle iskostunut tunne, että olen jollain tavoin viallinen ja vääränlainen. Sellaistako toivot lapsellesi?
Kyllä se kuuluu äitiyteen, että sopeutuu lapsen luonteeseen ja koettaa toimia siten, mikä on lapsen kehitystä edistävää. Jos lapsi tarvitsee syliä, rauhallisuutta ja turvallisuutta suhtautuakseen rennosti ulkomaailmaan, äidin tulee tarjota syliä, rauhallisuutta ja turvallisuutta, vaikka äiti itse omasta mielestään olisi maailman tehokkain ja "reippain" duracell -pupu. Äitiys näet vaatii välillä uhrauksia ja näihin uhrauksiin lasketaan se, ettei voi vain itseään ajatellen mennä ja porhaltaa pätemässä pitkin kyliä ...
- Maailmaan mahtuu
Minullakin on ujo 2-vuotias poika, jota tuijotetaan, kun haluaa yleensä vain nyhjätä sylissäni. Monet erehtyvätkin pitämään häntä jotenkin tyhmempänä kuin onkaan, sillä ei vastaa kysyttäessä. Olemme viikottain rampanneet monissa kerhoissa ja leikkikentillä, joten ei voi olla kyse seuran puuttumisesta. Itse hölisen kenelle tahansa ummet lammet ja olen sosiaalinen ja reipas, mutta tadaa enpä ole aina ollut. Olin lapsena ja nuorenakin aivan yhtä ujo, ehkä ujompikin kuin poikani on. Taipumus on varmaan vahvasti geneettinen? Onneksi huolissaan ei tarvitse olla, sillä tuttujen lasten ja aikuisten kanssa poika on reipas ja neuvolassa hänen on todettu olevan välkky. Lisäksi hän haluaa kerhoihin ja harrastuksiin, vaikka sanookin aina etukäteen kotona että pelottaa ja haluaa olla äidin sylissä. Olkoon siis hän sylissä. Hän on ihana! Harmi, että nykyään ainoa oikea tapa toimia on olla yltiösosiaalinen.
- meit on erilaisia
Annahan hänen rauhassa omaan tahtiin rohkaistua olemaan muiden kanssa. Tuon ikäinen oikeesti tarvii vielä ne vanhemmat siihen näkö/ kuuloetäisyydelle turvaksi. Äläkä välitä muiden sanomisista/ tekemisistä. Minä kans hoitelen aika ujoa ja hitaastilämpiävää 2 ja puolivuotiasta tyttöä kotona :) Tyttöni on muuten aina ollut sellanen tosi harkitsevainen; et tekee asioita sit ku ne varmasti osaa. lähti kävelemään vasta kun hallitsi sen hyvin ja alkoi puhumaan kun se sujui hyvin jne. Ja sitä ennen vaan aina tarkkaavaisesti katseli ja otti mallia. Meitä on eriluonteisia ja eri tavalla oppivia.
- itsekin
Minä olin samanlainen ujo tytteli pienenä. Nukuin äidin vieressä 13 vuotiaaksi asti aina kun niin sallittiin. Nykyään AMK-insinööriopiskelija ja menevimmästä päästä. Puhkesin kukkaan vasta lukion ekalla luokalla. Kiusaajat on koettu ja myöhemmin niille näytetty millainen mimmi tästä sitten kasvoikin, nykyään kateellisia selvästi mitä ennen en osannut huomata.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1801915Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en501836Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351568Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1371363Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411314Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41174Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481152Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa101121Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on101099Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31098