Olen tavannut yhden ihanan miehen. En tunne häntä melkein ollenkaan mutta silti tunteeni ovat liiankin vahvoja häntä kohtaan. En ole edes jutellut hänelle. En kestä tätä enää. Hän on töissä kaupassa ja käy siellä vain nähdäkseni hänet, kaupungin toisella puolella. En ole edes varma tunnistaako hän minua, olemme siis facebook-kavereita, mutta emme ole jutelleet sielläkään. Jos menen kaupassa hänen kassalleen, menen aivan hiljaiseksi, tuijotan vain lattiaan ja puren huultani, ystäväni sanoo että aina silloin hän hymyilee, mutta en oikeastaan usko sitä. Miehestä tämä on varmaan aivan naurettavaa. Tuskin hän minua edes ajattelee sillä minä olen 16 ja hän melkein jo 19. Kuinka voisin vain unohtaa hänet? En pysty enää pitämään häntä ajatuksieni ulkopuolella, mutta en uskalla myöskään jutella hänelle. En tiedä, tämä on aivan naurettavaa. Siis, auttakaa minua! KIITOS!
epätoivoinen
epätoivoinen
18519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuulostaa ihanalta ihastukselta, ei lainkaan naurettavaa. Sun täystys vaan pikkuisen nyt uskaltaa jutella hänelle, ihan mitä vaan siinä kaupassa ollessasi. Pyydä vaikka apua jossain pikku asiassa tms. Ei se ehkä muuten tajua että tykkäät siitä. Tsemppiä:)
Mikset laita facebookissa viestiä ja pyydä käymään jossain?
Miten voisin pyytää häneltä apua, kun luultavasti jalat katoaisivat altani? Ja viestin lähettäminen vaan tuntuu hieman oudolta, koska luulen ettei hän edes muista minua... en haluaisi nolata itseäni.
Voi olet hyvin nuori. Onko sinulla aikaisempia kokemuksia seurustelusta, kun olet noin ujo? Eihän siinä mitään menetäkään :)
Minulla ei ole kauheasti aiempaa kokemusta, mutta sen voin sanoa että näin vahvoja tunteita minulla ei ole ennen ollut.
varsinkaan näin tuntematonta ihmistä kohtaan.
Kokeile semmoista että sanot sille että mennään meille panemaan ja sit kun jätkä on pannut sua niin voit kysyä että alettaisko seurustella. Jos ei suostu niin tiedät että kyseessä onkin idiootti jonka perään ei kannata haaveilla.
toivoisin asiallisia neuvoja, kiitos!
No hei! se vanha konsti, kun et puheille uskalla ruveta, niin kotona mietit rauhassa
mitä haluat pojalle sanoa ja laitat asiat paperille.
Sitten keräät kaikki rohkeuden jämät ja tyrkkäät viestin pojalle kouraan, paniikissa
kompuroit karkuun ja jäät oottamaan reaktiota. Muistat toki laittaa viestiisi omat
yhteystietosi.
Siinä viestissä kerrot tietysti että sua ujostuttaa alkaa puheille mutta haluaisit
tutustua häneen paremmin. Kattele semmonen hetki kun ei ympärillä muita, niin
on helpompi toimia.
Harmittaa eniten jos ei edes yritä!
Hei, minulla on samanlainen tilanne kuin sinulla. Paitsi että olen mies ja ihastunut yhteen neitoseen paikallisessa kaupassa. Ja olen kyllä aika paljon sinua vanhempi. Mutta eipä kai ihastuminen ikää katso.
Jos kerran olette facebookissa kavereita niin kirjoita hänelle ihmeessä jotain. Ei nyt kuitenkaan varmaan kannata heti tunnustaa suurta rakkautta. Vaan aloittaa jutustelu hieman arkisimmista asioista.
Jos sinulla on hyvä ystävä jota voisit pyytää vaikka toimimaan jonkinlaisena puhemiehenä niin sehän olisi hyvä. Ennen se oli kovinkin yleistä.
Tietysti suora jutustelu olisi se varmin tapa. Vaikka se olisikin tosivaikeaa aluksi. Minulle se on aina ollut sitä, joten tiedän mistä kirjoitan.
Se mitä tunnet ja miten siihen reakoit ei todellakaan ole naurettavaa. Etkä ole tosiaankaan ainoa jolla on samankaltaisia ongelmia.
minulla ei taida olla rohkeutta jutella hänelle... toisaalta facebookissa voisin, mutta hän on siellä niin harvoin..
no voi he## pistä nyt sille sinne facebookkii viestiä, eihän sen tarttee olla siellä paikalla saahan se sen viestin muutenki, ja kerro et oot käyny ihastelee sitä kaupassa ja et ole uskaltanut sanoa mitää ku oot menny lukkoo ku tunteet on niin kuumat.
Et häviä siinä yhtään mitään, koska jos et tee avausta ni mitään ei koskaan tule tapahtumaan, ja jos teet avauksen ja se antaa pakit ni vollotat pari päivää ja elämä jatkuu sillä muutoksella, että seuraavan kerran kaikki on jo paljon paljon helpompaa.
Sit kun olen 20 vuotta vanhempi ni ymmärrät miten typerää tommonen pikkutytön ujous oli.
itsekkin laittaisisin jollekkin jos tuntisin jotain kohtaa tommosta, mutta olenkin jo paljon vanhempi ja noi ujoudet jäi sinne teini ikään.
ja sit jotain hauskaa tekstiä eikä mitää vuodatusta, tyyliin että "mä oon sitä mieltä että sun olis pitäny pyytää mua ulos jos aikoja sit koska tykkäät musta" tms.
lähetin hänelle viestin kännykällä ja sanoin olevani salainen ihailija. toivon että hän katsoi numerotiedustelusta kuka olen.
elikkä. hän oli siis nyt arvannut kuka olen ja alkoi itse tekstailemaan minulle:)
oon vieläki iha kikseis su takii :)) mite se pysty puhuu sul sillee ammattimaisesti muute kassal tänää :OO "nooin ole hyvä " :D jos se kerra tiesi sut?? :D
no älä:D:DD