Eli mikä vartalon osa aiheuttaa eniten ahdistusta ja mistä läskiä saisi lähteä eniten? Entä mistä taas olette vartalossanne ylpeitä?
Itse vihaan eniten takapuoltani, reisiäni ja lantiotani... Pidän eniten sääristäni, rintakehästä (koska solisluut näkyvät) ja ranteistani.
Mitens teillä muilla?
Itse vihaan eniten takapuoltani, reisiäni ja lantiotani... Pidän eniten sääristäni, rintakehästä (koska solisluut näkyvät) ja ranteistani.
Mitens teillä muilla?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen 168 cm ja painan (tänä aamuna punnittu) 38,9 kg. Ja mulla on VALTAVA inhottava mammuttimainen maha!!! VIHAAN sitä niin, että välillä ajattelen ottaa leipäveitsen ja viiltää sen pois! ihan oikeesti, vihaan sitä NIIN!!
Välillä kun seison peilin edessä ja katson sivusta päin, näen miten se paisuu lisää mun silmien edessä! Se on pelottavaa ja itken ja huudan paniikissa ja epätoivossa ja teksi mieli tappaa itseni!
Ja terapeutti ja kaikki väittää ettei se ole iso, että kuvittelen! MUTTA KUN EN KUVITTELE!!!!!!! Miks kaikki valehtelee mulle!? Kai ne vaan haluaa että alan syödä ja lihoa lisää ja olla entistä valtavampi hirviö! Ennen kuolen!!!!!
Tää on niin epätoivoisen kauheaa etten pian enää jaksa! :-(
Usko pois, sinulla on kehonkuva häiriintynyt. Olen sinua vain 3 cm pidempi, 25 kg painavampi ja minulla on litteä maha. Usko mitä terapeuttisi sanoo, se auttaa parantumaan.
Kauheimmat kohdat on pallonaama, reidet, lantio, maha, allit käsien alla, takapuoli, alaselkä jossa on vielä ihraa (muiden mielestähän näitä ei oo).
Kivoimmat ohuet ranteet, rinta, sääret, yläselkä. Luisevimmat kohdat minussa.
kauheimmat kohdat: takapuoli, vatsa, reidet, käsivarret, rinnat, lantio ja kainalomakkarat..
sääristä jollain tavalla tykään..
En vihaa mitään itsessäni. Miksi vihaisin? On minullakin oikeus näyttää ihmiseltä. En enää tuhlaa nuoruusvuosiani kärsien ja sinnitellen rumana luurankona, joka ei ole ihmiselle normaali tila.
Vihaan kaikkea etenkin joonaa. Painoindeksini on myös aivan järkyttävän korkea 17. Olen yrittänyt kovasti pienentää mutta mahani on edelleen kamalan iso :((((
vihaan montaakin asiaa itsessäni, mutta yritän kovasti päästä negatiivisesta ajattelusta eroon voidakseni vain Nauttia elämästä. Pahimpina aikoinani vihasin koko kehoani ja naiseuttani, nykyään yritän hyväksyä ne, jopa pyrin naisellisuuteen, voidakseni joku päivä olla tarpeeksi terve ja kutsua itseäni oikeasti naiseksi, ehkä vielä äidiksikin... :)
Mussa on omat kauneusvirheeni, mutta mitä väliä? Miksi pitäisi vihata mitään itsessään, jos asiasta ei ole oikeasti haittaa itselleen eikä muille? Tajuan, että joku vihaa itsessään jotain luonteenpiirrettä, kuten mustasukkaisuutta, mutta jos vain opettelisi hyväksymään asian ja elämään sen kanssa parhaansa mukaan, elämä helpottuisi. Muutkin ihmiset pitävät enemmän itsensä kanssa sovussa olevista.
Jos vaan joka päivä hokee itselleen, että on rumarumaruma ja maha on läskiläskiläski, niin muuttuu sellaiseksi. Miksi siis tekisi sellaista?
Mahaa ja reisiä pääasiassa vihaan. Joskus ne osaa olla kivan näkösiä mutta yleensä aivan kauheita.
Solisluista ja ranteista taas tykkään, samoin ehkä lapaluista.
Kaikista eniten vihaan rintoja (65E...), ja sitten vaihtelevasti kädet, reidet ja takapuoli. Tuntuu kuin kyseiset ruumiinosat suurenisivat ja joskus taas hoikistuvat tai kiinteytyvät päivittäin paljonkin. Yhtenä päivänä saatan olla erittäin tyytyväinen reisiini, mutta seuraavana päivänä tilanne voi muuttua aivan päinvastaiseksi.
Rintoja..?! Siinä tapauksessa, että olet nainen, ole ylpeä rinnoistasi! Itselläni 75A... Todella, ja ympärysmitta siis silti 10 cm suurempi. Olen niin suunnattoman kateellinen naisille, joilla on luonnostaan suuret rinnat, tai edes HIEMAN suuremmat... :/
E-kuppi ei siis kyllä ole liian suuri, ja vielä tuolla ympärysmitalla sinullahan on aivan unelmarinnat, jos nyt näin voi sanoa :) Usko pois!
Ja kehonkuvan vaihtelusta, tuttu tunne... varmasti monelle muullekin täällä. Mitä sitten uskoa..?
Vihaan vartaloni läskiä, kaikkialla muualla paitsi rinnoissa sitä riittää, erityisesti valtavissa reisissäni. Painoindeksi väittää 16, mutta olen 200% varma siitä, että tämänkin painoisena olen LÄSKI. Ja silmäthän eivät valehtele, eiväthän...?
Kyllä se on tuo vatsan alue minullakin, mitä eniten inhoan. En halua aloittaa nälkäkuuria ja menettää muotojani, että saisin mahani pienenemään. En tiedä miten voi saada litteän mahan kadottamatta rintoja ja muodokasta takapuolta samalla :(
Ihan sama tilanne täällä! Painoindeksikin on sama.
" Tuntuu kuin kyseiset ruumiinosat suurenisivat ja joskus taas hoikistuvat tai kiinteytyvät päivittäin paljonkin. Yhtenä päivänä saatan olla erittäin tyytyväinen reisiini, mutta seuraavana päivänä tilanne voi muuttua aivan päinvastaiseksi. "
Sellaisia vääristymiä se anoreksia teettää. Syynä luultavasti alipaino tai aliravitsemus. Oletko tarkkaillut itseäsi nälkätilassa ja sen jälkeen kun olet syönyt? Syömisen jälkeen voit näyttää mielestäsi hoikemmalta, koska syömättömyys vahvistaa anorektista ajattelua. "Täysi olo" taas voi saada olon tuntumaan läskiltäkin ja nälkiintyneenä voi ajatella, että olenpa hoikka.Anoreksia kääntää kaiken päälaelleen.
Totuushan on se, että ei ole biologisesti mahdollista tuollaiset muutokset yhden päivän aikana. Anoreksian harhaa kaikki. SYÖKÄÄ.
Se on kyllä totta, että kun olen syönyt normaalia enemmän, näytänkin hoikemmalta kuin ennen syömistä, ja sitten jo syöty ruoka alkaa ahdistaa lihomisen pelon takia. Tuntuu vaan ihan mahdottomalta, että kaikki läskeys olisikin vain harhaa.
Eniten vihaan varmaan rintojani... Koska niitä ei ole. Kaikkiin muihin paikkoihin läski kuitenkin tarttuu, niinkun: kainoloihin(hyihyihyi kun vihaan niitä!) käsivarsiin jotka löllyvät ihan kuvottavasti ja sitten reidet ja polvet. Mä vaan vihaan mun polvia kun ne on niin luonnottoman isot ja läskin ympäröimät. Painoindeksi on 16,3 .
162cm/45kg ja vihaan mahamakkaraani yli kaiken... niin ja selluliittiä persauksissani!!! HYI H...VETTI! Parasta minussa on kapeat ranteeni ja selkä...
Itsessäni vihaan eniten tuota ylisuurta pallomahaani! Takapuoltani vihaan sekä reisiäni sekä leveitä kasvojani... Pidän taas ohkasista käsistäni ja hieman jaloistani polvistani alaspäin.
Vihaan ruumiinosaani välillä otsa - isovarvas. Vihaan myös luonnettani ja sitä, että olen syntynyt tähän paskamaailmaan.
vihaan ruoansulatuselimistöäni, joka on silloisen elämäntilanteen ja paskan itsetunnon lisäksi syy koko syömishäiriölle. jos mun maha olisi toiminut päivittäin tai oikeastaan naps just kuin haluan, en olisi alkanut pelleilemään ruoalla ja muulla.
ranteet, nilkat, jalkapöydät ja rinta on ainoat mistä tykkään, hyvinä päivinä. ja samalla vihaan, kun se luisevuus tekee hyvän päivän. reidet oon päästäny löysistymään, mutten niitä sen takia vihaa vaan itseäni, ja mahani on mulle kuin toinen olento/persoona/jollain tapaa irti musta, tavallaan se ei edes ole osa mua. se vain roikkuu mun mukana, on välillä näkymätön, turhan usein tiellä ja niin kipeä, että puolunessa nään miten joku vetelee liekinheittimellä pitkin suolistoa, pienestä saakka oon halunnut ko ruumiinosan pois musta.