exminiä

Hautajaisissahan ei oikeastaan millään muulla järjestyksellä ole väliä kuin lähiomaiset ikäjärjestyksessä. Sen jälkeen muut osallistujat pyrkivät viemään tervehdyksensä sitä mukaa kuin ovat olleet suhteessa vainajaan, vaikkakin vielä löytyy todella jäykkiä marssijärjestyksiä ja esim,. rakkain ystävä saattaa olla viimeisenä ollen kuitenkin vainajan eläessä hänelle tärkein ihmissuhde.

Koska exäsi haluaa yhteiset lapsenne hänen kanssaan samaan aikaan olisi maalaisjärjellä ajatellen sinullakin sama vuoro, koska anoppisi on elänyt sen ajan kun sinä ja exäsi muodostitte vielä perheen.Kun exäsi on laskenut oman seppeleensä voit sinä laskea sen jälkeen. Arkun ympärille voi myös ryhmittäytyä niin, että olette ns, eri seuruetta. Asiastahan voi reilusti sopia exäsi ja hänen veljensä kanssa. Toinen ratkaisu on sitten sekin, että miehesi menee yksin ja sinä seuraavaksi lastesi kanssa. Jollain lailla on kovin omituista jättää sinut roikkumaan tilanteessa, jossa tärkeää on nimenomaan anoppisi kunnioittaminen kuin kiemurrella exien ja nyxien seassa.

On myös hautajaisia, joissa kaikki lapsenlapset ovat yhdessä isoäidin arkun ympärillä sitten kun aikuiset ovat käyneet laskemassa kukkatervehdyksensä. Sellaista mallia on käytetty, jos suvussa on useampia eroperheitä. Teidän tapauksessa olisi mukavaa, jos exäsi ei ryhtyisi niin tunteellisesti omimaan yhteisiä lapsianne kun sinäkin olet ollut hyvin merkittävässä asemassa lapsia tehdessä.Eikö exäsi pitäisi miettiä, miten anoppisi olisi halunnut?

Tästä samankaltasesta tilanteesta meinas tulla "sota" kirkossa. Mun ex-mieheni kuoli ja anopin kanssa ei oltu kovin hääppösisssä väleissä. Hautajaisissa olin tottakai meidän lasten kanssa. Toinen lapsista halusi laskea itse oman seppleen ja toinen mun kanssa. Eka meni anoppi, sitten toinen lapsi, sitten minä toisen lapsen kanssa.
Anoppi suhisi etupenkissä kun kalkkarokäärme, pudisti päätään ja heristi sormea. En siis oisi saanut olla siinä koska en ole vihitty vaimo. Muita asia ei tuntunut haittaavan. Ei me nyt sitten takasikkaan käännytty. Muistotilaisuudessa anoppi sit sanoi että mun ois pitänyt mennä viimesimpien joukossa, vaikka oman äitini kanssa joka oli myös siellä.

En siis tiiä mikä on tässä oikea tapa sinun kohdalla, ajattelisin näin että ensin mies uusi vaimo lapset , sitten veli, sitten sinä. Kysäsehhän ex mieheltäsi tätä vielä....

Jos ette ole keskenänne riidoissa niin menkää arkulle samaan aikaan mutta laskette omat kukkalaitteet. Näin tulee kaikille selväksi että olette nykyisin kaksi ruokakuntaa mutta edesmennyt anoppisi on sinun (mahdollisesti) ainoa anoppisi.

Jos kovin riitaiset välit, niin sitten erikseen, järjestyksestä voin todeta että viisaampi antaa periksi, jos ei ole täyttä selvyyttä järjestyksestä. Ei siihenkään kannata suhtautua kuolemanvakavasti.

Ja sitten mietitte miten istutte kahvitilaisuudessa?

kiitos kaikille neuvoista. neuvot mielessäni menin hautajaisiin mutta mikään ei sitten mennytkään kuten kuvittelin. heti alussa exäni ilmoitti, että minä lasken kukkani sitten viimeiseksi. no eihän siinä kappelissa viitsi alkaa riitelemään, joten tein kuten käskettiin. exäni uusi nainen tunki itsensä mukaan lasteni ja exäni vierelle kukkavihkoa laskemaan ja sekös sai muut vieraan haukkomaan henkeään. minut myös sillä hän ei edes tuntenut anoppiani. haudalle mentäessä tämä nainen marssi ensimmäisenä arkun perässä. että näin.

muistotilaisuudessa onneksi järkyttyneet lapseni ( eivät tienneet että exän uusi nainen edes tulee hautajaisiin) ja exän veli perheineen pyysivät minut pöytäänsä. exäni ja hänen uusi naisensa joutuivat menemään muiden sukulaisten pöytään.

olipahan kokemus tämäkin. exälläni ei tunnu enää olevan omaa tahtoa vaan tämä ystävätär tuntuu päättävän kaikesta ja haluaa olla esillä joka paikassa. valokuviinkin hän tunki tysensä aina eturiviin.

sitä vain jäin miettimään, että miksi? ei edes tuntenut anoppiani ollenkaan ja ja exän kanssa seurustellut vasta puolisen vuotta. eikö ihmisillä ole enää minkäänlaisia käytöstapoja?