Olet etääntymässä elämästäni jo hyvän matkaa. Mutta ennenkuin olet pelkkä kuvajainen muistoissani, haluan sanoa sinulle yhden asian- tulen aina rakastamaan sinua. Näin kävi meille. Tunteistasi en koskaan päässyt varmuuteen. Se oli ehkä ratkaiseva virhe, mutta omistani en koskaan epäröinyt.
Olet rakastettava nainen ja ihminen. Tulet aina saamaan rakkautta osaksesi.
Jää hyvästi, pitkätukkainen ihastukseni.
Olet rakastettava nainen ja ihminen. Tulet aina saamaan rakkautta osaksesi.
Jää hyvästi, pitkätukkainen ihastukseni.
Vastaukset 31
Vanhimmat
En suostu menemään pois.
Tulen aina rakastamaan sinun pitkiä hiuksiasi
Voi sinua kissanpoikaa, taskuun sinut pitäisi laittaa ja viedä kotiin... Hemmetti, mitenkähän tätä elämää pitäisi elää, kun aina käy niin että ne rakastavat ihmiset sanovat hyvästi, ja niistä pahasti sanovista ei vaan pääse mitenkään eroon. :-/
Miksi ihmeessä kissanpoika sanoo hyvästit pitkätukkaiselleen? Ihan turhaan!
Kyllä tuollaisen ottais milloin vain, pitkätukkainenkin - voin vakuuttaa tässä sen puolesta, senkun kysyt siltä sen tunteista niin siinähän näät!
Tukan pituudesta en tiedä, mutta vaikuttais olevan ap ristiriitatilanteessa itsensä kanssa.
Miten niin? Aika selvältähän tuo kai vaikutti: kiitti-mulle-riitti ja ei-voittoa-kiitos-osallistumisesta.
Otsikossa rakkaani, aikoo rakastaa mutta hyvästi. Luin vain kuten siinä oli kirjoitettu.
Ei siinä ole ristiriitaa. Toinen ei ole välittänyt, muttei ole sanonut sitä suoraan vaan pysynyt kaverina.
Onko se parempi kuitenkin löysässä hirressä kuin siinä varsinaisessa? Sori tämä hirtehinen huumori, tuli vain mieleen..
Riippuu ihmisestä, kummassa tykkää roikkua ;)
Jotkut preferoi ikuista toivoa, always look on the bright side of life
Toiset preferoivat hetkellistä giljotiinia, joiden jälkeen voi jonain päivänä oikeasti kohdata uuden ihmisen ilman entisten pilvilinnojen varjoja.
Mä en aio edes toivoa entisen pilivlinnan varjojen poistumista saatika sitten yrittää pyövelöidä sitä. Tosiasioita ei kannata yrittää unohtaa tai olla olematta huomaavinaan vaan katsoa ne tunnustaen tämän päivän tilanne, pysähtyä ja sitten mennä eteenpäin kun sen aika eteen annetaan.
Hyvä sanoa kun vilkuilen yhtenään sitä varjoa...
Ei mitään väkisin, muttei silloin uutta suhdettakaan.
...joo-o, miehet... Minullekin ovat puhuneet kauniita vain ne miehet, jotka ovat jättämässä minua. Kiva kun yrittävät lohduttaa, kai, on vaan vähän katkeraa, kun ne ainoat ihmiset, jotka ovat muka huomanneet miten ihana (?) olen, ovat samalla aina päättäneet sittenkin haluta ihan jotain muuta... Minulla oli joskus vanhempi mies työkaverina, ja hän sanoi minua kerran aamutähdekseen, muutama viikko ennen kuin jäi eläkkeelle - se on positiivisin mieskokemukseni tähän mennessä.
ehkä kannattaisi alkaa osoittamaan niitä tunteita miehillekin. ei voi vaan vaatia.
Jotakin tuli mieleen eilen illalla, ja nyt, kun luin tämän, laitanpa tänne. Tuskin liittyy tuohon mitenkään, mutta jotain samaa.
Toivottavasti hän tietää, mitä oikeasti tapahtui. Oli kyse omasta epävarmuudestani, negatiivisista ajatuksistani
ja surullisista mietteistäni. Epäröin, kuten aiemmin. Varmastihan sitä voi tietää vain omat ajatuksensa, mutta silti päättelin, luulin ja oletin.
En osannut ikinä ajatella meitä kahta kavereina enkä edes pystyisi siihen. Jos ei ikinä olisi ollut mitään tunteita, enpä tiedä sitten... Hyvästejä tähän ei kannata kirjoittaa, kun kerran kuitenkin näkee vielä.
Mikset päässyt selvyyteen hänen tunteistaan? Vastasiko hän epäselvästi, jätti avoimeksi, väisti, valitsi toisen? Vai oliko sittenkin ujo pitkätukkainen? Miten näytit omat tunteesi hänelle?
Kauniita ajatuksia...En unohda niitä meidän tapaamisia..vaikka kovasti olen yrittänyt. Olet ainutlaatuinen ihminen. Kun olen lukenut sinun kirjoituksia...tulee niin tuttu tunne, olenko oikeassa?:)...sait ihmeellisen tunteen aikaan sisälläni..en tule unohtamaan sinua..
voi hyvä jumala miten suloinen olet viimeinen kissanpoikani :) ja tämä ei sitten varmasti ollut yllättävä kommentti
Miksi et saa saavuttamatonta?
helkatti, taas tuli huono omatunto yhen nuoren miehen takia... ei pitäis lukea näitä.
Jos olisit minun rakkaani, sanoisin, että on ihan turha riipustella mitään hyvästelyviestejä, jos ei aio lakata rakastamasta. Enkä tiedä, voiko sellaista vain päättää, en ole ainakaan toistaiseksi onnistunut.. Olet ensimmäinen ajatukseni aamulla ja viimeinen illalla, eikä mikään määrä "viimeisiä" tunnustuksia, järkeilyä, itsepetosta tai toiveajattelua sitä miksikään muuta.
Tämmöistä tää elämä on. En edes halua lakata rakastamasta. Tavallaan kun tunnen ikävää, tiedän että olen elossa.
Rehellisyys maan perii, ja nimimerkin takaa sitä voi harjoittaa turvallisesti. :) Ehkä vielä jonakin päivänä itsekin ymmärrän, mihin näitä tyhjiä tunnustuksia tarvitaan.
Tuleen saa jäädä makaamaan, jos niin valitsee. Parempi ehkä sekin kuin mennä tekosuhteeseen huokailemaan entisten pilvilinnojen perään.
Niinpä, kaiketi sitä sitten jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyy siihen rähmälläänoloon, kerää itsensä ja keksii jotain muuta joutavaa, mihin tuhlata joutoaikansa ja -energiansa.
Niinpä, kaiketi sitä sitten jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyy siihen rähmälläänoloon, kerää itsensä ja keksii jotain muuta joutavaa, mihin tuhlata aikansa ja energiansa.
Totta. Suksi luistaa taas kun erkaantuu päättäväisesti tapahtuneesta- epärealistinen rakkaus on kuin pyörisi suuren pyörteen laitamilla. Joskus sen on vain loputtava suuntaan taikka toiseen.
Muistoksi hänelle, rakkaalle, tämä seuraava kappale:
http://www.youtube.com/watch?v=4SqXaxM_Cwk
Hyvä kissanpoika, sano minulle mikä on "epärealistinen rakkaus"?
ps.
Pitikö sun käyttää pitoa vai luistoa noihin mainitsemiisi suksiin :)
Kuulostat tutulta kissanpoika. Jos olet hän, joka voisit olla, valitsit itse tiesi joka erkaantui minusta. Teit sen monta kertaa. Enää en voisi antaa anteeksi.
Ei kukaan etäänny ilman syytä,sinulle tunteesi oli selvät,mutta oliko ne toiselle osapuolelle.Miksei ihmiset voi puhua suoraan toisilleen,vaan arvuuttelevat asioita?