auttakaa minuuuu:

Ok. Vastasin muistaakseni eilen vai olikse toissapäivänä yhteen ihan samanlaiseen viestiin... etpä taida olla ainoa joka on tässä tilanteessa.

Menin inttiin 2006 talvella ja pääsin puol vuotta myöhemmin pois. En seurustellut niihin aikoihin, joten eipä ollut tuota ongelmaa. Yleisesti oon sitä mieltä, että pelkkä varusmiespalvelus ei muuta miehiä mitenkään radikaalisti (ainakaan huonompaan suuntaan), en tiiä mistä tällainen käsitys on tullu, vissiin ihan tämmönen uus ilmiö tai keksintö tai mikälie.

Ok, on tietenkin paljon mahdollista että jos on siellä pidempään kuin puol vuotta, esim. vuoden tai kaks, ni kyl se varmaan osaltaan muokkaa ihmisen ajatusmaailmaa.

Et tee ittestäs pelleä sen takia, että itket poikaystävääs öisin. Päinvastoinhan se osoittaa, että välität hänestä tod. paljon.

Ehkä just sen takia, että olin vaan sen puol vuotta palveluksessa ni en muuttunu kovinkaan paljoa, ja se muutos mikä itsessäni tapahtui oli omasta mielestäni vain ja ainoastaan positiivinen. Mä en ymmärrä mitä tytöt oikein kelailee, et jätkistä tulis intissä tunteettomia tai kusipäisiä tai jotain? Ei tule.

Mun mielestä intissä oli hauskaa, mut sekin varmaan johtui siitä, ettei siellä missä mä kävin intin (eli tammisaaressa) juurikaan ollut simputusta tai muuta randomia paskaa niinku ehkä jossain muualla. Lisäks oli hyvä yhteishenki ja kannustavat kaverit. Kaipaan niitä aikoja useinkin.

Toisaalta on totta, että intti on niin fyysisesti kuin henkisestikin kuormittava. Varsinki alokasaikana monet jutut tuntu vaikeilta ja vastenmielisiltä. Mut kyl niihin juttuihin sit tulee rutiini jos vaan jaksaa painaa.

Jos sun poikaystäväs välittää susta puolikskaan yhtä paljon kuin sä siitä, niin se ei varmasti sua unohda, usko pois. Varmasti voitte intin jälkeen jatkaa yhtä onnellisina kuin ennenkin.

Oletko kertonut tuntemuksesi tälle pojalle? Kerroit ettet ole tavannut poikaa livenä tai edes puhunut seurustelusta, oletko varma että hän pitää sinustakin muunakin kuin kaverina? Haluan vain muistuttaa, että netissä keskustelu ja puhelimessa juttelu ei loppujen lopuksi anna koko kuvaa ihmisestä, millainen hän on oikeasti.

Kerro hänelle rohkeasti ihastumisestasi ja pelostasi hänen unohtavan sinut. Jos tunteet vaikuttavat olevan molemmin puolisia, voithan yrittää järjestää tapaamista etäisyyksistä ja armeijasta huolimatta. On hänelläkin viikonloppuvapaita. Lisäksi tuollainen nopea, ehkä päivänkin kohtaaminen saattaisi olla hyvä alku, kun ette ole tavanneet ennen.

En kyllä omassa poikaystävässäni huomannut mitään eroa armeijan aikana tai sen jälkeen.. Vähän oli kirosanat tarttunut ikävästi puheeseen. Tosiaan aloitimme seurustelun sinä aikana kun hän oli armeijassa.

Ja toi koko pelko on vaan sun päässäs, ei hän suo yks kaks unohda, vaikka armeijajutut saattavatkin ainakin alkuun pyöriä mielessä. :)

VAI NIIN.

Selvästikkin olet vemputtanut liikaa että et saa siitä enää kiksejä.

Itselläni lähti nyt poikaystävä armeijaan tammikuussa, kolme vuotta ollaan seurusteltu kohta...
Tosissaan viestiä eivät voi siellä olla koko ajan näpyttämässä. Itse saan tekstareihin vastauksia vain iltaisia. Poikaystäväni pääsee soittamaan vain iltalomilla. Jos haluat puhua hänen kanssaan puhelimessa soita hänelle yhdeksän aikaan illalla....

Intissä ei kovin paljoa tyttöjä näe joten etköhän sinä hänen mielessään pyöri.

itke vaan ihan rauhassa. Kyllä se mies joskus sulle löytyy:))