hyvä olo, sinua ajatellen, lämmöllä. Hetken herkistelen salaa hymyillen, haluaisin halata lujasti ja kuiskata.
Kaunis aamu,
3.141
26387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
haluaisit kuiskata hänelle?
Hys... Ne sanat on varattu vain hänelle.
Söin aamupuuroni kanssasi. Oli mukavaa katsella sinua silmiin. Ne värit eivät sopineet sinulle ja mietin, miten asioiden ollessa toisin, voisin joka aamu sitoa solmiosi, tsekata natsaavat sävyt ja antaa hymyäsi koko päivän valaisevan suukon poskellesi.
Lautanen tyhjeni, otin toisen kupillisen kahvia ja käänsin uuden sivun. Lehdestä edessäni ja elämästäni.
Korvani soivat ja kaula punottaa... kuiskaan ...sitä täälläkin toivotaan...
Olen liian täynnä tunnetta, energiaa - kunpa sitä voisi luovuttaa ja antaa tarvitseville, pullottaa pahan päivän varaksi.
Niin kuumottaa, että on paras käydä välillä pakkasenpuolella. viilentymässä
Ei se pakkanenkaan taida tätä tunnetta viilentää. Joku kytkentä nyt napsahtanut päälle, toisen ulottuvuuden yhteys kaukaiseen tähteen, joka säteilee talvesta ymmärtämättä. Lämmittää täällä lumisen metsän keskelläkin.
On tunne, hehku, sekä kirkkaus, ihon kaipaus siihen mitä se ei vielä tunne. Vuosisatainen arvoitus, joka murtuu auki. Kaikki minussa kuiskaa, kutsuu lähemmäksi, siveltimen jälkiä huulilla, iholla, hiuksiin sotkeentuneita kirjasimia. Puhu minulle kielellä, jonka parhaiten tunnet.
Ihanan suunnaton kaipaus ja rakkaus henkii kirjoituksestasi.
Toivottavasti pääset sen eräänä päivänä kaipauksen kohteesi kanssa kokemaan.
Tunne jonka tunnen, sen kirjoittaminen kirjaimilla on vain aavistusta kunka se palaa liekillä ja poltaa sisintä. Sinä siellä kaukana metsässä. Minä täällä pimeässä illassa? On se niin väärin kun en tunne sinun ihoa ja kieltä...
Syvään poltettuja merkkejä, nimikirjaimesi sieluni helmassa, nilkka, joka pysyy muilta kätkettynä. Valonkantaja. Sitä sanotaan, että jos jotain todella paljon haluaa, niin sen myös lopulta saavuttaa. On otettava joka aamu askel kohti, asetettava suunta, pidettävä kurssi. Pitkäkin matka alkaa aina yhdellä askeleella.
Uskaltaisitko...? Kerron sinulle ja toivon,
että suuri rakkaus jaksaa odottaa,
vaikka toinen lähestyy kuinka pienin askelin.
Rakkaus ei määrittele tapaa, se voi olla pieni
hipaisu, katse kiireen keskellä, suudelma, halaus
tai syvä läheisyys, jossa kaksi ihmistä
kohtaa kaikkein kauneimmalla ja
läheisimmällä tavalla.
Avaa hänelle sielusi. Se on ainoa majakka, jonka loisto jaksaa vetää toisen kotiin.
Olen avannut jo, avaathan sinäkin... Vain niin sielumme voi kohdata...
Sattuu, kun tuntuu niin epätodelliselle. Kerro miten tarina etenee.
Kerron kun voin sulkea hänet syliini. Voi myös olla ettei se tarina tule koskaan kerrotuksi, ettei hän koskaan halua kirjoittaa sitä loppuun. Olen avoin kirja, mutta sanat ovat hänen taskussaan, minun ovat vain välimerkit.
Sain.
Henkisellä tasolla. Kun on tunne, aistit, sydän hakkaa ja kiihtyy, niin ja mielikuvitus.
Tästä on hyvä jatkaa.
Tämä ketju lämmitti sydäntä ja aiheutti hyvän tunnelman. Haaveet putkahtivat pintaan ja toivat mielikuviini ihmiseni, joka on kotiutunut sisimpääni.
Kiidätän täältä lämpimiä tunteita - ja kuiskaan korvaasi jotain. .
Ei kaikki ole kuvitelmaa. Luota siihen. Uskalla hypätä. Tuntea. Huutaa sekä tanssia. Asettaa sydämesi vaakunaksesi ja värit palaavat takaisin maailmaan. Huomaat sittenkin osaavasi hengittää.
Niin paljon varjoja ympärillä, janoisia sydämiä, jotka kertyvät lämpöön. Tulen luoksesi viimeistään unessa, vedän sinut syvälle, syvälle sieluuni, käsivarteni satamanasi.
Haluaisin niin vajota kanssasi syvyyksiin...
Älä päästä irti, vaan pidä mut siellä. Jos me kietoudutaan yhteen, kuin jin ja jang. Voidaan matkata maailma ääriin, sinne, missä ei meitä vielä ole, eikä tästä hetkestä tietoakaan. Kun nukahdan, ole vastassa.
Onko aloittaja mies vai nainen?
En haluaisi rikkoa illuusiota, tätä mukavaa unta, mutta olen nainen. Pitkä ja tummatukkainen, toisille yhä nuori, nuorille jo vanha, kolme vuosikymmentä selättänyt.
Rakastan valkeita tyyniä, tuulisia talviaamuja. Rakastan hankeen katoavia askeleita. Rakastan sitä hetkeä kun sanat loppuvat, myrsky sydämessä asettuu ja ajatukset saavat vapautensa.
Kaukokaipuu on vaikea laji, kuten elämässä eteenpäin meneminenkin. Sitä ajattelee saavuttaneensa parin askeleen verran, mutta yksi katse palauttaakin sinut aina lähtöruutuun.
Vaikea, vaikea, päättymätön, vaiettu, hylätty rakkauteni. Veistät minusta juuri sellaisen kuin olen nyt.