Vauvahaluja vanhempana, mies ei vaan innostu

Sinä olet jo maannut tarpeeksi, mene töihin vaihteeksi!

Neljänkympin kriisi se on eikä mikään vauvakuume. Ukolle suosittelen vasektomiaa ja vähän äkkiä.

Kuulostaa tutulta :) Meillä on 4 lasta ja viimeisen jälkeen mulle tehtiin sterilisaatio. 3 viikkoa synnytyksen jälkeen pärräsin, että mitäs jos haluttaiskin vielä ;) (tää on sinällään käsittämätöntä, koska aikanaan luulin haluavani elää lapsettomana LOL) No minulla on ajoittain ollut kovia, liki sietämättömiä alavatsa kipuja ja nyt menkät on myöhässä 7 vrk... Ehkäpä aikuisten oikeesti en ole raskaana (mutta pikkuinen osa minusta salaa toivoo) , mutta mies ei halua enempää lapsia... Asiasta ei edes voi keskustella hypoteettisesti... Saas nähdä kuin ka tässä käy ;)

Hoitoon vain!

Lapsenteko pitäisi saada luvanvaraiseksi. Johonkin on ahneenkin ja laiskan raja vedettävä!

Ehkä nyt pitäis vaan hyväksyä se, että olet nelikymppinen ja sun vauvaikä alkaa olla jo ohi. En sano, että se olisi biologisesti mahdotonta, mutta kyllähän se alkaa olla jo haastavaa. Ja mieti nyt, että teillä on jo yhteensä viisi lasta huollettavana. Kyllä niissä vielä hommaa riittää vaikka isoja jo alkavat olla. Murrosikä alkaa kohta kolkuttaa ovella useemmalla samaan aikaan ja kyllä siinä vaiheessa tarvitaan vielä vanhempien tukea, joskus aika paljonkin. Ehkä ei olisikaan kovin hyvä idea, että kotona on vauva ja neljä kiukuttelevaa murkkua. Nauti siitä, mitä teillä nyt on: hiljalleen aikuistuvia lapsia ja yhä enemmän aikaa parisuhteellenne. Edessä on ensimmäiset rakastumiset ja sydänsurut, bileet ja kotiintuloaikojen uhmaamiset. Usko pois, kyllä teillä on varmasti kädet täynnä työtä tuonkin pesueen kanssa. Pitäkää nyt vaan mahdollisimman hyvää huolta niistä lapsista, jotka teillä jo on. Voipi olla, ettei mene kuin kymmenisen vuotta, kun on jo niitä lapsenlapsiakin.

Meillä olisi jotain yhteistä." ???? Onhan teillä toinen toisenne ja uusperhe.....

Mun vanhemmat sai minut kun äiti oli 20. Kuopuksensa saivat sitten, kun äiti oli 40. Syynä oli se, että äiti halusi vielä yhden (on meitä siinä välissä muitakin). Jos rehellisiä ollaan, kyllä varmasti ovat kumpikin mielessään miettineet useampaankin kertaan, että mitähän helvettiä tuli tehtyä.

Nyt kun tuosta on jo kymmenen vuotta ja äitikin on jo 50, tilanne näyttäytyykin aivan eri valossa kuin silloin nelikymppisenä. On kohta esimurrosiässä kiukutteleva kuopus ja itsellä voimat vähenemään päin. Tilanne on selkeästi erilainen kuin silloin kun me muut sisarukset oltiin pieniä. Meillä oli ihan eri säännöt kuin kuopuksella, joka ainoana asuu kotona vanhempien kanssa. Äiti lellii pienokaistaan eikä jostain syystä pysty kieltämään häneltä mitään. Kuopus on kauhea riiviö ja kohtelee vanhempiakin yliolkaisesti. Ei olisi onnistunut jos olisi syntynyt 10 vuotta aiemmin saman sarjan jatkoksi kuin me muut! Karhunpalvelus lapsellekin, hänestä pitäisi kuitenkin kasvaa vastuuntuntoinen ja tasapainoinen aikuinen.

Rakentakaa se "jokin yhteinen" elämäänne jotenkin muuten ja nauttikaa siitä laatuajasta, jota teille on luvassa ruuhkavuosien jälkeen. Pieni vauva ei yhdistä nuorempiakaan pareja, miten se teitä yhdistäisi, jos miehesi ei varsinkaan halua? Katso totuutta realistisesti silmiin. Et sinä ilmeisesti oikeasti halua lasta, vaan haluat huomiota ja perhetilanteenne sille tolalle, että sinulla olisi taas ydinperhe ja miehesi lapsia ei olisikaan kuvioissa. Haluaisit vauvan kautta ikään kuin työntää heitä jo pesän laitamille ja pikkuhiljaa pois pesästä. Älä yritä lasta tuommoisen tilanteen välikappaleeksi, ei se ole reilua lapsellekaan.

Siis lapsia viisi... sinulla 2 (11v ja 13v) ja miehellä 3 (11v, 12v, 13v ja 7v) Miten minun matikalla tästä saa yhteensä lapsia kuusi? Suosittelisin ennemminkin suhteen lopettamista, jos tunnet tosiaankin vihaa puolisosi lapsiin ja teillä ei ole mitään yhteistä. Oi voi voi....

Ihan normaaliltahan tuo vaikuttaa, jos haluaa vielä yhteisen lapsen. Meillä oli vastaava tilanne muutama vuosi sitten, saman verran lapsia kuin teillä ja vauvakuume 40-vuotiaana. Tosin miehen lapset asuvat äitinsä luona ja vierailevat meillä harvakseen. Yhteinen lapsi oli meidän molempien haave ja koska olimme molemmat valmiita siihen, jätimme ehkäisyn pois ja 42-vuotiaana saimme ihanan, terveen pojan. Raskaus ei poikennut aikaisemmista mitenkään, en ollut sen väsyneempi odotusaikana enkä lapsen synnyttyä kuin reiluna parikymppisenä saatuani aikaisemmat lapset. Kaikki on sujunut hyvin, en tunne olevani ns, vanha äiti, vaan äiti muiden joukossa. Mielestäni olen nyt kypsempi ja tasapainoisempi äitinä kuin ennen, ikä tuo rauhallisuutta, kärsivällisyyttä ja kokemusta.