Oikiksen pääsykokeeseen lukemisesta

Terve! Mä ainakin dokasin joka armas viikonloppu siitä saakka kun kirjat tuli kauppoihin siihen asti kun oli pääsykokeet tai no vikana viikonloppuna en ollu missään hillumassa. Lukulomaa oli kaks viikkoo ja loput ajasta olin kokopäivätöissä. Kerkesin käydä valmennuskurssillakin. Kirjoista luin kolmet kuuteen kertaan ja yhden viisi kertaa. Lisäksi oon tosi hidas lukemaan. Eli täytyy vaan suunitella ajakäyttö. Viikolla luetaan ja lauantai päivänä. Lauantai iltana hillutaan ja sunnuntaina podetaan kankkusta. Mielestäni valmistautumiseni oli miltei riittävää ainakin sen perusteella miten omasta mielestäni kokeessa vastasin.

Mun piti lukea kaksi kuukautta täyspäiväisesti, mutta sitten tulin kipeeks, olin kaksi viikkoa täysin out ja lukemista oli sit vaan kuusi viikkoa. On hiinä ja hiinä, riittääkö. Ite en oo tyytyväinen suoritukseeni. Koe oli vaikea, joten olisko onnea mukana.

Itse luin kahden kuukauden ajan seuraavasti (ota huomioon valmennuskurssit, jonne suosittelen menoa): kuusi päivää viikossa, kahdeksan tuntia päivässä. Sunnuntai oli vapaa, samoin illat. Aikaisin aamulla ylös, että voi iltaisin tehdä jotain aivan muuta. Suosittelen paljon liikuntaa ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Taisin yhtenä vkl juoda (=nollaus), mutta muuten en suosittele! Eli muista lukea kunnolla se aika jonka luet ja muun ajan rentoudu. Itsekuri ennen kaikkea. Urakka on vaativa eivätkä ovet aukea ilmaiseksi. Pääsin sisään 1. kerralla, joten omat keinoni tepsivät kohdallani loistavasti. Ai niin, itseluottamusta hommaan, monet pääsevät sisään ensiyrittämällä!

Itse en vielä tiedä olenko päässyt roin oikikseen. Luin n. 7h 3kk ajan viitenä päivänä viikossa. Tuntuu vähän siltä että ois pitänyt lukea se 8 tai 9 niin sisäänpääsy ois varmaa. Koen olevani keskinkertainen oppija. Jos aikoo lukea vähemmän, ei minun mielestäni kannata edes yrittää jos ei ole mikään erityisen hyvä omaksumaan asioita. Tämä on sitten vain minun henk.koht. mielipide. Oppijoita on monenlaisia, mutta karkeasti voisi sanoa että kyllä se pyrkiminen on melkoista askeesia ja lukea täytyy ihan sairaasti jos aikoo varmana päästä sisään.

Hei!

Luin vuosi sitten kirjoitusten jälkeen n. 35 h/viikko pääsykokeisiin asti. Olin motivoitunut, mutta en ollut valmis luopumaan kaikesta muusta elämästä. Koe meni mielestäni hyvin, mutta jäin kahden pisteen päähän. Tänä vuonna kiristin tahtia paljon, pidin välillä hauskaa ja otin taas loppukirin, mutta koe yllätti aika kovasti! Nyt sormet ristissä toivon parasta, mutta pelkään pahinta!

Ja muistakaa; oppiminen on yksilöllistä, tärkeää ei ole määrä vaan laatu! Totuus kuitenkin on että lähes jokaisen opiskelupaikan eteen on tehtävä pirusti töitä!