Ikäero

siis aivan kauheaa!!! miten voi tehdä lapset noin peräkkäin...siis toinen lapsi jää heitteille!!! siis aivan kauheaa!!!

No älä välitä ed, kommentista , mikä lie ...

Meillä oli ikäero 2v ja oikein hyvin meni , silloin kun vauva nukkuu , vaan paljon huomiota isommalle, eikä häntä pidä sanoa isoksi , pienihän hän on vielä pitkän aikaa . mieluummin sanot , äidin ja isän pienet ..
Isompaa voi ottaa hoitoon mukaan , antamaan vaippaa ja katsomaan kylvetystä .
Tuo ikäero on oikein hyvä , ovat sitten parin vuoden päästä jo leikkitovereina keskenään .
Älä mainitse mitään kateudesta tms , negatiivisesta , varmaankin ainoan lapsen paikan menetys voi jotenkin näkyä , mutta kaikki on luonnollista.

Hyvin se menee.. meillä on ikäero vuosi ja kymmenen kuukautta lapsilla..ihan ne normaalit mustasukkaisuudet, jotka menevät ohi, nyt vanhempi kolmen ja nuorempi vuosi ja kolme kuukautta ja leikkivät yhdessä hyvin. Nuorempi ottaa vanhemmasta mallia koko ajan, eli edistyy kaikessa vähän nopeammin. Jos itse vaan jaksaa niin ei ongelmia..

Meillä lapsilla ikäeroa 1,5 vuotta ja lapset ovat nyt 1v3kk ja 2v9kk ikäiset. Jälkikäteen ajateltuna minusta jos haluaa "helpon ikäeron", niin ikäeroa olisi oltava 3-3,5 vuotta. Mielestäni ainakin tämä meidän 1,5 vuoden ikäero oli aivan liian pieni seuraavista syistä johtuen:

- esikoinen oli vielä täysin vauva: vaipoissa, puettava, osin myös syötettävä ja heräili vielä öisin kun kuopus syntyi. Meillä onneksi mies auttoi paljon.
- Kuitenkin ekat 6kk oli ehkä jopa helppoja, koska kuopus oli vauvana "helppo" (ei koliikkia tms.) kun lapsilla oli sama rytmi ja nukkuivat päiväunet 2-3h yhtä aikaan. Ilman niitä olisin varmaan seonnut unenpuutteesta.

-Rankinta oli kun kuopus oli 6kk-1v2kk ja esikoinen 2v, kun kuopus nukku enää vähän päivällä ja esikoinen ei aina edes nukkunut päikkäreitä, kuopus heräili paljon öisin ja konttasi, liikkui ja kiipeili joka paikkaan. Samaan aikaan esikoisella oli pahin uhma ja kuivaksi opettelu menossa. Yritä siinä sitten korjata pissoja lattialta kun samaan aikaan kuopus tekee tuhojaan ja kiipesi joka paikkaan. Pahin mustasukkaisuuskin ajoittui tälle aikakaudelle. Meidän parisuhde meni tosi huonosti tällöin, kun ei ikinä ollut yhteistä tai omaa aikaa.

-Lapset rupesivat leikkimään rinnatusten kun kuopus täytti 9kk. Nykyisin he kylläkin tappelevat vähintään yhtä paljon kuin leikkivät, joten ei ole sen helpompaa, vaikka heistä on "seuraa" toisilleen. Nyt kun lapset ovat 1 ja 2-vuotiaat, niin sotkun määrä on 4-kertaistunut siitä, mitä se oli yhden kanssa ja kotitöiden määrä senkun kasvaa. On ollut pakko tottua kaaokseen, vaikka en siedä kaaosta hyvin. Hermot on ollut liian kireällä ja on tullut välillä huudettua lapsille. Koen, että esikoisen olisi pitänyt saada enemmän äidin huomiota. Toisaalta, nyt esikoinen sai olla tosi pitkään kotihoidossa. Harmittaa myös, kun kuopuksen vauva-aika meni niin sumussa, ettinut ehtinyt / tajunnut edes nauttia siitä. Kuopus ei vauvana saanut juuri yksilöllistä huomiota eikä ollut leppoisaa vauva-aikaa lenkkeilyineen kun eihän 2-vuotias jaksa enää istua tuntia rattaissa ja kun imetinkin usein niin, että samalla syötin, hoidin esikoista tms. Ehkä mun mielipide muuttuu ikäerosta kun lapset hieman kasvavat :-)