Miksi minä en vain jaksa seurustella?
Etenkin kun pojukamu ärsyttävästi kysyi että petänkö minä häntä vaikka näin ei ole..
Hän luulee että sellainen mahdollisuus on olemassa koska jotkut tutut pojat, hänen pari kaveria(kin), ovat kiinnostuneet minusta nytkin vaikka seurustelen..minkä minä voin sille? En kiellä ettenkö olisi ajatellut jotakuta toista, niitä menneitä, mutta en ketään noista.
Nykyinen on ensimmäinen vakituinen poikakaverini, voisiko tämä ahdistus johtua siitä? Rakastin vapauttani. En ole enää tehnyt niitä juttuja joita tein ennen tätä koska en ole yksinkertaisesti ehtinyt.
Ja välillä toivonkin etten olisi koskaan alkanutkaan hänen kanssaan..varsinkin kun eräs keväällä tapaamani poika (yhden illan juttu, kiitos minun) oli tavannut pari päivää sitten yhden kaverini ja kysynyt häneltä että tunteeko se kaverini minua? Rupesin nyyhkyttämään kuultuani tästä, hän ei ole siis unohtanut minua.
Hän oli pyytänyt minua kanssaan joskus kahville että voitaisiin tutustua paremmin..mutta nyt minua kaduttaa..miksi jätinkään sen siihen..? Syksyllä minulla on tilaisuus tavata hänet uudestaan mutta enhän voi koska.. .. höh. Miksen siis pettäisi poikaystävääni kun ei hän näytä minuun muutenkaan luottavan! Olen niin surullinen!
Etenkin kun pojukamu ärsyttävästi kysyi että petänkö minä häntä vaikka näin ei ole..
Hän luulee että sellainen mahdollisuus on olemassa koska jotkut tutut pojat, hänen pari kaveria(kin), ovat kiinnostuneet minusta nytkin vaikka seurustelen..minkä minä voin sille? En kiellä ettenkö olisi ajatellut jotakuta toista, niitä menneitä, mutta en ketään noista.
Nykyinen on ensimmäinen vakituinen poikakaverini, voisiko tämä ahdistus johtua siitä? Rakastin vapauttani. En ole enää tehnyt niitä juttuja joita tein ennen tätä koska en ole yksinkertaisesti ehtinyt.
Ja välillä toivonkin etten olisi koskaan alkanutkaan hänen kanssaan..varsinkin kun eräs keväällä tapaamani poika (yhden illan juttu, kiitos minun) oli tavannut pari päivää sitten yhden kaverini ja kysynyt häneltä että tunteeko se kaverini minua? Rupesin nyyhkyttämään kuultuani tästä, hän ei ole siis unohtanut minua.
Hän oli pyytänyt minua kanssaan joskus kahville että voitaisiin tutustua paremmin..mutta nyt minua kaduttaa..miksi jätinkään sen siihen..? Syksyllä minulla on tilaisuus tavata hänet uudestaan mutta enhän voi koska.. .. höh. Miksen siis pettäisi poikaystävääni kun ei hän näytä minuun muutenkaan luottavan! Olen niin surullinen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tekstistäsi päätellet et rakasta poikaystävääsi. Seurustelu vaatii muutakin kuin vain "halun seurustella". Täytyy tuntea rakkautta, kiihkoa, halua jne. sitä toista osapuolta kohtaan. Koska näin ei tapauksessasi ilmiselvästikään ole, on todellakin paras erota ja etsiä Se Oikea.
täytyy toki rakastaa, mut se ei saa olla pelkkä tunne, vaan myös halu rakastaa ja seurustella ja jatkaa. tietty rakkaus on se lähtökohta, mut jos ei myös tahdo rakastaa, ni ei koko hommasta voi tulla mitään.. tää johtuu siitä, et ei aina voi rakastaa toista, mut jos tahtoo rakastaa, ni sit vaan yrittää jatkaa ja homma etenee.
vihkikaavassakin sanotaan: tahdotko rakastaa, eikä rakastatko... :)
Ei elämää kannata liian vakavasti ottaa eli , jätä se poikakaverisi vaan ja jatka elämääsi ja hauskanpitoa! Mä tein niin aikanaan eikä kaduta!
"Miksen siis pettäisi poikaystävääni kun ei hän näytä minuun muutenkaan luottavan!"
Siinä se taisi tullakin. Jos ajattelet noin, et todellakaan kuuluu nykyiseen suhteeseesi. Teet väärin toista osapuolta kohtaan. Ehkä tosiaan kannattaisi kasvaa aikuiseksi ja alkaa vasta sitten uudestaan miettiä seurustelua, jos seurustelu nyt kerran tuntuu siltä, että olet jotain menettänyt sen myötä. Hohhoijaa...