Elämän merellä!
Lähde kanssani matkalle, matkalle sisimpääsi,
kohti suurta elämän merta.
Ajattele, että ruumiisi olisi laivasi,
mielesi purjeesi, sielusi ruorisi.
Anna minun olla hetken aikaa kartanlukijasi.
Tiedän kyllä, että osaat ohjata elämänlaivaasi vaikeissakin paikoissa.
Elämän valtameri opettaa sinulle kaiken tarpeellisen.
Ne kasvattavat, tekevät lujaksi, mutta samalla nöyräksi.
Mikä voisi olla parempaa, kuin olla oman elämänlaivansa kapteeni.
Saa ohjata ja seistä kannella selkä suorana vasten tuulta.
Välttäen vaaralliset piilevät karikot, koskipaikat, jyrkänteet, pyörteet ja myrskyt!
Katsella oman taivaanrannan horisonttiin, säällä kuin säällä.
Ottaessa tunteesta tuulen suunnan, lukea aisteilla ja nähdä sielun silmin.
Ohikiitavän pienen hetken tajuaa tavoittaneensa jotain ainutlaatuista.
Tietäen tämän olevan oikean tien, nauttien elämän merestä.
Lempeiden tuulten pyyhkiessä kasvoja.
Antaen sateen pestä kaiken pois sen, minkä on aika mennä.
Antaen auringon ja tuulten kuivata.
Matkalla kuitenkin tuntee joskus kuin olisi tuuliajolla, karikolla, karttakirja hukassa, merimerkit täysin tuntemattomia.
Rantoja ei näy ollenkaan, täysin aavalla ulapalla, sysimustassa yössä.
Ilman karttaa on kuitenkin kuljettava, uskallettava antaa tunteiden tuulten viedä kohti tuntematonta.
Mutta kuitenkin niin turvallista elämän merta.
Reitin vierellä houkutukset maanittelevat sanomaan kyllä.
Mutta ne ovat kuitenkin vain korvikkeita, säälittäviä sanoja, tyhjyyttä täynnä.
Lähdetään kuitenkin tälle uudelle elämän merelle rohkeasti, mutta harkiten.
Tunteella, mutta hätäilemättä.
Sellaista on elämä!
Lähde kanssani matkalle, matkalle sisimpääsi,
kohti suurta elämän merta.
Ajattele, että ruumiisi olisi laivasi,
mielesi purjeesi, sielusi ruorisi.
Anna minun olla hetken aikaa kartanlukijasi.
Tiedän kyllä, että osaat ohjata elämänlaivaasi vaikeissakin paikoissa.
Elämän valtameri opettaa sinulle kaiken tarpeellisen.
Ne kasvattavat, tekevät lujaksi, mutta samalla nöyräksi.
Mikä voisi olla parempaa, kuin olla oman elämänlaivansa kapteeni.
Saa ohjata ja seistä kannella selkä suorana vasten tuulta.
Välttäen vaaralliset piilevät karikot, koskipaikat, jyrkänteet, pyörteet ja myrskyt!
Katsella oman taivaanrannan horisonttiin, säällä kuin säällä.
Ottaessa tunteesta tuulen suunnan, lukea aisteilla ja nähdä sielun silmin.
Ohikiitavän pienen hetken tajuaa tavoittaneensa jotain ainutlaatuista.
Tietäen tämän olevan oikean tien, nauttien elämän merestä.
Lempeiden tuulten pyyhkiessä kasvoja.
Antaen sateen pestä kaiken pois sen, minkä on aika mennä.
Antaen auringon ja tuulten kuivata.
Matkalla kuitenkin tuntee joskus kuin olisi tuuliajolla, karikolla, karttakirja hukassa, merimerkit täysin tuntemattomia.
Rantoja ei näy ollenkaan, täysin aavalla ulapalla, sysimustassa yössä.
Ilman karttaa on kuitenkin kuljettava, uskallettava antaa tunteiden tuulten viedä kohti tuntematonta.
Mutta kuitenkin niin turvallista elämän merta.
Reitin vierellä houkutukset maanittelevat sanomaan kyllä.
Mutta ne ovat kuitenkin vain korvikkeita, säälittäviä sanoja, tyhjyyttä täynnä.
Lähdetään kuitenkin tälle uudelle elämän merelle rohkeasti, mutta harkiten.
Tunteella, mutta hätäilemättä.
Sellaista on elämä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.