Olen ollut kohta 3 vuotta kotiäitinä ja ensi syksynä joudun pakon edestä takaisin töihin (työtilaisuutta tarjottiin ja jos en nyt mene, menetän entisen työni, joka ei siis ollut vakituinen), nuorimmainen on vasta 1v9kk ja esikoinen 3,5 vuotta kun menisivät hoitoon. Olisin niin halunnut olla vielä vuoden (että nuorinkin on 3) kotona, mutta mies on täysin sitä vastaan ja alkaa olla jo taloudellisesti tiukkaa. Lapset olisivat tosin vain osa-aikaisesti hoidossa 20h/vko ja mummo hoitaa yhden päivän viikossa lapsiamme, mutta silti ahdistaa aivan suunnattomasti! En kestä ajatusta, että joku muu hoitaa niitä ja että itse en voisi olla läsnä :-(. Kokeeko lapset, että hylkään heidät? Onko kaikilla äideillä sama juttu vai miten musta tuntuu, että mun mies ei ymmärrä mua yhtään? Olisin ikiikiikionnellinen jos vaan mitenkään voisin hoitaa lapset itse ainakin vielä vuoden. Vaikka lapset viihtyiskin hoidossa, niin silti harmittaisi kun en itse voisi hoitaa niitä ja jakaa ihania hetkiä päivän aikana! Tosin en kyllä haluaisi laittaa esikoistakaan hoitoon, vaikka hänkin tulee jo 3 kohta :-). Hain hoitopaikkaa perhepäivähoidosta lapsille. Miten ihmeessä pystyn kylmettämään itseni ja viemään lapset hoitoon?? Ajatus lasten hoitoon viemisestä vie välillä yöuneni ja mahakin oireilee :-(
en halua lapsiani hoitoon
reyergt
9246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ainakin olet hyvä äiti, joka välittää lapsistaan, hiukan ylireagoit tuota hoitoon viemistä. Perhepäivähoito on hyvä valinta, toivottavasti saat hyvän hoitopaikan.
Itse olen läheltä seurannut äitejä, jotka vievät lapsia toisten hoidettavaksi, koska eivät "jaksa" olla ja tehdä lastensa kanssa mitään.
Relaa vähän, ettei pelkosi tartu lapsiisi. Suurin osa pph:sta luotettavia, joiden luona mahdollisuus syliinkin paremmin, kuin suurissa päiväkotiryhmissä.
Jos et ota nyt tätä työtilaisuutta vastaan, tulet takuuvarmasti katumaan asiaa myöhemmin. Teillä kun on vielä tilanne, että mummo hoitaisi yhden päivän ja hoitopäiviä olisi vähemmän kun täydet! Vuoden päästä tilanne tulisi joka tapauksessa eteen, joten... Et ole mitenkään huono äiti vaikka lapset hoitoon vietkin, tosin täällä saat varmasti monia vastauksia että lapset ovat vain kerran pieniä ja sinun pitää ne hoitaa itse kun olet kerran heidät hommannutkin. Blaa blaa, jokaisella on oma elämäntilanne ja jokaisen elämään kuuluu muutakin kuin lapset. Toki teet niin kuin itse parhaaksi näet, mutta kannattaa miettiä nyt hiukan kauaskatseisemminkin, varsinkin tässä työtilanteessa... Ymmärrän miestäsi täysin!
Kukapa ei haluaisi kotona lasten kanssa köllötellä, mutta elämä ei nyt vaan mene niin. Arvosta, että olet saanut kotiäitinä olla näikin kauan. Myös minä ymmärrän miestäsi.
Kyllä minäkin ymmärrän miestäni, kun hän miettii enemmän noita taloudellisia seikkoja, itseäni kun enemmän ohjaa ne äidinvaistot vielä tässä vaiheessa :-). Toki sama tilanne olisi edessä vuoden päästä, mutta sitten nuorinkin olisi jo lähes 3v ja paljon vanhempi ja varmempi hoitoon kuin nyt alle 2-vuotiaana (ei vielä edes puhu saati ole kuiva) ja varmasti itsekin kokisin asian paremmin jos nuorin olisi vuoden vanhempi. Mutta koska siis en uskalla luopua työstä (oli kuitenkin ihan ok palkka ja työ ja koulutusta vastaava), niin olen jo ilmoittanut meneväni töihin elokuussa. En kyllä minkään laiskottelun vuoksi ole ollut kotona (kun on 1- ja 2-vuotiaat), mies jopa uskoo, että mun arki hieman helpottuu kun menen osa-aikaisesti töihin. Ehkä kaikki meneekin hyvin, toivottavasti!
VAI NIIN
Jaa, että kotona oikeen "köllötellään" niiden lasten kanssa? Ja hah ja hoh. Meillä tämä arki on kaikkea muuta, kun köllöttelyä puolitoistavuotiaan kanssa. Siinä on sellainen napoleon työnantajana, että oksat pois. Meillä äiti on töissä, minä koti-isänä. Ja meillä ei yksikään lapsi mene päiväkotiin ennen kuin ovat vähintään kolmevuotiaita. Tiukkuudessa ja niukkuudessa eletään, mutta onneksi meillä ei ole minkäänlaista lainaa. Ruokaa, katto, vaatteet ja rutkasti rakkautta ja perheaikaa. Siinä meidän perheen toimintamalli. Muut tehköön kuinka parhaaksi näkevät.
Koen juuri näin ja siksi jatkoin hoitaen omieni lisäksi myös kahta muuta lasta. Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta tähän, viikonloput ja lomat onneksi :). Sympatiat sinulle!
En veisi lapsiani hoitoon noin pieninä, jos veisin ollenkaan. Kadut loppuelmäsi, jos et vietä lastesi kanssa sitä aikaa jolloin he ovat pieniä. He vieraantuvat sinusta ja sen jälkeen he ovat haastavia hoidettavia sinulle, kun et enää kuulu niin tiiviisti heidän maailmaansa. Mutta se on sitä irtautumista, pakolla irtautumista, jonka kuuluisi luonnostaan tapahtua vähän myöhemmin.
Asiassa on kyllä mielestäni toinenkin puoli: jos nyt jään vielä pidemmäksi aikaa kotiin, niin joutuisin heittämään yliopistotasoisen koulutukseni ja työni hukkaan, jota varten opiskelin monta, monta vuotta. Mistä tiedät, etten tule katumaan sitä päätöstä myöhemmin? Alallani on erittäin vaikea työllistyä ja mikäli myöhemmin, pääsisinkin vielä oman alan töihin, niin tuskin voisin aloittaa uudessa työpaikassa osa-aikaisena (harva meidän alan työnantaja suostuu siihen). Lisäksi taloutemme menisi aivan kuralle, nyt jo eletään viimeisillä säästöillä. Nyt olen tullut siihen päätökseen, että tämä kompromissiratkaisu vaikuttaisi parhaimmalta meidän perheelle. Teen kuitenkin lyhennettyä työviikkoa ja lapset ovat hoidossa vain 12 päivää/kk.