Olen pahoillani siitä, että jossakin vaiheessa tulen vihaamaan sinua. Oikeastaan en nytkään enää tahtoisi aina nähdä sinua. Välillä taas tahdon ihan helvetisti, mutta heti seuraa paha olo. En osaa olla kaverisi, tai hyvänpäiväntuttusi, tai mikä vain. Tiedät, että pidän sinusta, ja minä tiedän, ettet sinä pidä minusta sillä tavalla kuin haluaisin. En osaa käsitellä tunteitani muulla tavalla, kuin alkamalla vihata. Totta kai se on lapsellista, mutta en ole koskaan väittänytkään, etten olisi vähän lapsellinen. Toisaalta minulle on vastikään sanottu, että olen kypsempi kuin monet ihmiset koko elinaikanaan tulevat olemaan. Kypsä minä ainakin olen. Olen kypsä kaikkeen. Tietenkään en kuvittele, että tällä tekstillä olisi vastaanottaja, joka tunnistaisi itsensä. Halusin vain tämän ulos systeemistäni. Olen pahoillani siitäkin.
Olen pahoillani
Anteeksi__
9615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen sitä ja olen tätä ja sitten jotain muuta.. koita päättää. Ei ole pakko nähdä ketään jos et halua. Aika auttaa varmasti vihaan ym.muuhun.
Miksi pitää päättää? Mitä pitää pitää päättää?
Älä ole liian ankara itselles. Näissä jutuissa liikutaan herkillä alueilla ja se tunnettu vuoristoratailmiö kuuluu asiaan. Jos toinen on loukannut tai kusettanut, anna kuulua. Sano, mikä sua rassaa ja sen jälkeen tiedät ainakin itse toiminees, niin kuin ihmisen tuliskin toimia - kait. Jos sillä on vähänkään sielua ja sydäntä, niin kyllä se sulle vastaa...
Että minäkin olen pahoillaini.
Kadun aiheuttamaani.
Voimia Sinulle ystäväni.
Et ollut sinä. Tavoitin hänet jo.
Miten meni, tapaaminen tai yhteydenotto? Utelen, koska tilanne ja tunteet kulkevat samaa uraa...
En voi sanoa että hyvin tai huonosti. Se meni. Asiat korjaantuvat omalla aikataulullaan.
Hyvä asenne. Mä toivon myös, että aika olisi puolellani. Olen esittänyt pyynnön, joka ei ole kohtuuton ja tähän asti olen saanut nähdä vain selän. En hae mitään lopullista niittiä tai kaiken sulkevaa selitystä, vaan puhdistusta, vapautumista, kokoavaa voimaa...jotain, mikä antaisi arvoa sille kauniille, mikä on ja mitä ei mitkään pinnalliset sotkut ja sähläykset voi tuhota. Tulisit puolitiehen vastaan. Tiedän että luet tän ja tunnistat.
Mä olen ainakin aika kyllästyny näihin lesboihin jotka etsii "aitoa" lesboa ja sitten eivät kuitenkaan osaa edes olla suhteessa niinkuin "normaalit" ihmiset.
Olen saanut tappouhkauksia, mun vierestä on joku lesbo lähteny litomaan kun ei uskaltanut menneisyytensä takia harrastaa seksiä jne jne... Kaikenlaista tulee vastaan ja kuitenkin aika avoimesti olen yrittänyt asioista puhua ja silti tulee kummallisia yllätyksiä vastaan...
Tuntuu että kamalan monikaan ei ole oikeesti sujut itsensä kanssa, vai tarttuuko muhun vaan ne omituiset tapaukset. Mulle on kuulema helppo puhua.