Kuinka jaksatte työssä

Tuskin nyt ihan kuolleet kirjoittavat... Mitä yleisesti pidät työstäsi? Voitko vaikuttaa työasioihisi? Ja sänkyynkaatuminen ei auta...
Itse en mene suoraan työstä kotiin, vaan jätän työasiat matkalle. Kotona aion tänäänkin mennä ensin pesulle, kirjastosta kotiin päästyä.

Sitten pikkisen siistin kotona,raaviskelen lemmikkiä siinä sivussa, juttelen kamun kans puhelimessa Jotain Ihan Muuta kuin työasioita...
Hoidan pyykit, syön.
Lähden yöjalkaisiin tota...noin... oman ukon luo. Ja minua muuten nukuttaa... Sitten.

Kokkaan hoidankoiraa siivoanukolle saunon hiihdän neulon tiskaanja... kaikkea tavallista, keppijumpan tai uimahallinkin.
Kirjoitan, palaan kotiini, nukun yhden "oman" yön. Ja taashan sitten on Maanantai, minä olen kuin Karvinen, muikea.
Olen yksityisellä sekalaisissa siivoustöissä. Kirjavaa arkea...

Joskus on hetkiä, kun tulee väsymys. silloin palautuu mieleen onneksi, miksi tätä tekee. Se kun on palveluala, tämä. Ihmisillehän noita paikkoja putsataan.

Mä teen "vaan" 6-7 h työpäiviä (tosin usein kyllä 6 pvä viikossa..). Mulla menee työmatkaan noin tunti, eli saan töitten jälkeen heti huilahdettua julkisissa.

No problems, vitamiineja naamaan ja lenkit vielä työpäivän päätteeksi, että pysyy kunnossa :))

Mikäs siivoustyössä rasittaa? Askeleet! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Vie mennessäs, tuo tullessas, tee ollessas.

Eihän tätä jaksakkaan, pakko jotain vaan tehdä.

Teen 4,5 h per päivä, siivoustyötä. Ihan vaan vanhuksille ja sairaille, on raskasta ja olen ihan puhki kyllä töitten jälkeen. Joka paikka kipeytyy, lisäksi vielä kytätään kuin pientä lasta että miten teet työsi. Ei ole valituksia tullut, silti ei työnantajan puolelta kyllä kiitosta tule.
Ei paljoa kiinnosta tehdä koko hommaa kun tietää ettei pidetä minään. Taukojakaan ei voi aina pitää..koko päivä vaan putkeen tehdään.

Teen vain 4,5 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. En jaksaisi tehdä yhtään pidempää päivää. Ei työ niinkään fyysisesti rasita, henkisesti sitäkin enemmän. Moppaus on pahinta, se ottaa itselläni hartioihin ja tuottaa inhottavaa oloa.

Nautin vapaalla olosta. Viihdyn mainiosti yksin kotona ennenkuin muu kotiväki tulee kotiin. Siivoan kotona rauhalliseen tahtiin ja fiilistellen. Venyttelen ja jumppaan ja ulkoilen. Nukun riittävästi.

Jos kovasti jään säälittelemään ja voivottelemaan työn raskautta, aiheuttaa se enemmän väsymystä ja mielialan laskua. Silloin helposti haluaa vain kaatua puolikuolleena sänkyyn.

Jos pärjäät taloudellisesti, kannattaa sinun vähentää työtunteja ja olla armollinen itsellesi. Turhaan uuvutat itsesi, jos vähemmälläkin pärjää.

Minulla on osa-aikatyö,4-7 tuntia/pv,harvemmin kylläkään tuo seitsemän tuntia, joten eipä duunit aina paljoa rasita, mutta loma-aikoina työt kyl lisääntyy, koska tehään silloin toistemme paikkoja, samoin jos joku jää saikulle.

Jaksamista saan ihanasta miesystävästäni, naisystävistäni, lapsistani,rakkaasta lapsenlapsestani ja liikunnasta sekä raittiista ilmasta,jota tulee jo työn puolesta, koska fillaroin kesät, talvet. Lenkillä harvemmin käyn mutta nyt kun on lunta, niin hiihtämässä käyn pari krt/vko.

tekisin ihan mielelläni pitempiäkin päiviä palkan takia, mutta tällä hetkellä tilanne on tämä, joten siihen on tyytyminen.

Olen siivonnut jo 30v erinlaisissa paikoissa hotelli, sairaala,kauppa, toimisto jokaisessa on erilainen työtahti ja erilainen henkilöstö jos tuntuu liian raskaalta, vaihda paikkaa.
Ei kannata siivota jos on illalla rättiväsynyt , silloin työ on mitoitettu aivan väärin.
Menin kerran helsingin hienoinpaa hotellii meitä otettii 16 kerroshoitajaa, kukaan ei jaksanut olla 3kk kauenpaa se työ tahti oli aivan sanoin kuvaamatonta.

Kyllä tätä jaksaa, kun muistaa, ettei ole ainoa: kunkeikkaapukkaa liikaa, apua on saatavissa.
Jos mikä on raskasta joskus, on ne henkisesti raskaimman sarjan paikat, tarkoitan elämän päättymisen jälkien siivousta, ja tietyntyyppiset remonttikohteet, ja muutenkin hyvin ankeiden jälkien poistamiset.
Perustyö eli normaalielämän, tai yritysten, tms. on ihan kivaa...

Edelleen, mietintää olen pitänyt itsekin joskus, mikä saa jaksamaan.Listata voisin, että tiimin ja työnantajan täysi tuki, ja se että vastuutakin saa, ja että ei kaikesta pyykistä, ym. tartte kotonaan huolehtia, ja ne semmoiset pienet, arkiset...

Itse työhän kun on likaistakin joskus. Oman peruskunnon ylläpito myös helpottaa, ja henkinen huolto,eli vapaalla on, vapaalla, eikä pyöritä työasioita..
äkkiäkös stressaa, jon koko lopun viikon työlistan koittaa pitää nupissa.
Tai vatvoo muuten ammatin asioita, kyllä ne tekemättömät työt löytyvät, karkaa ne eivät.. Tietysti, jos mitoitus on liika tiukkaa, se tekkee zombieksi, mutta sopii vain sitten kysyä työnantajalta, kuka millä kriteereillä mitoitti, tekisikö pomotaho itse tai asiakkaan järkkeemä "oma" siivooja siihen aikaan ne asiat.

Työkaverien kans myös nauru, ja pienet kahvit jossain on ja toimivaa, voi hetken puhua tai olla puhumatta, mutta muusta muissa ympyröissä kuin töissä. Mihinkä ihmisillä on joka hetki niin kiirus, ettei tunnustusta esim. toisilleen ehdi?

Joskus ala on väärä jollekulle. Se asia korjaantuu vain kelaamalla, mikä on se oman elämän asia, jota tekisi työkseen.

13 vuotta tehnyt ja pakko jaksaa,vuosi on tosi lyhyt aika tehdä tuon alan töitä. Pakko jaksaa vieläkun kroppa toimii.