Ongelmani on pitkään vaivannut masennus.
Minua ei oikein huvita tehdä mitään ja siksi kulutan aikaani pelaten yhtä ja samaa videopeliä. Olen tehnyt sitä jo vuosia ja olen yrittänyt muuttua ja tehdä kaikkea muuta, mutta mikään ei loppujen lopuksi ota tuulta alleen.
Minua ei siis huvita tehdä asioita joita ennen halusin tehdä ja jotka tuottivat minulle mielihyvää. Ainut mitä teen on pelaaminen.
Miten ihmeessä tästä pääsee pois? Vai onko asia niin että nörtti mikä nörtti? Eli siis itse en voi vaikuttaa mihinkään?
Pelaaminen alkoi, kun eka asuin isäni luona ja sieltä muutin äidin ja veljen kanssa asumaan. Sen jälkeen minä ja veljeni on lähes pelattu 10 vuotta eikä mikään koskaan muutu. En tiedä mikä sen aiheuttaa, mutta olen huomannut että äitini ärsyttää minua ja sitten puran vihaani pelaamalla videopeliä. Kun asun isän luona niin minua ei huvita pelata ja pystyn tekemään eri asioita mm. lukemaan kirjaa.
Onko minun siis pakko muuttaa isän luo, vai voinko muuttaa elämäni täällä äidin kaupungissa sellaiseksi, että minulla olisi muutakin elämässä kuin pelaaminen? Ja eritoten nauttisin asioista joita nautin ennen tätä masennusta?
Minua ei oikein huvita tehdä mitään ja siksi kulutan aikaani pelaten yhtä ja samaa videopeliä. Olen tehnyt sitä jo vuosia ja olen yrittänyt muuttua ja tehdä kaikkea muuta, mutta mikään ei loppujen lopuksi ota tuulta alleen.
Minua ei siis huvita tehdä asioita joita ennen halusin tehdä ja jotka tuottivat minulle mielihyvää. Ainut mitä teen on pelaaminen.
Miten ihmeessä tästä pääsee pois? Vai onko asia niin että nörtti mikä nörtti? Eli siis itse en voi vaikuttaa mihinkään?
Pelaaminen alkoi, kun eka asuin isäni luona ja sieltä muutin äidin ja veljen kanssa asumaan. Sen jälkeen minä ja veljeni on lähes pelattu 10 vuotta eikä mikään koskaan muutu. En tiedä mikä sen aiheuttaa, mutta olen huomannut että äitini ärsyttää minua ja sitten puran vihaani pelaamalla videopeliä. Kun asun isän luona niin minua ei huvita pelata ja pystyn tekemään eri asioita mm. lukemaan kirjaa.
Onko minun siis pakko muuttaa isän luo, vai voinko muuttaa elämäni täällä äidin kaupungissa sellaiseksi, että minulla olisi muutakin elämässä kuin pelaaminen? Ja eritoten nauttisin asioista joita nautin ennen tätä masennusta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pistä vaatetta päälle ja mene kävelylle ulkoilmaan. Oon melkei samas tilantees mut olen netissä enkä pelaa. Opiskeletko? Harkitse ottasitko yhteyttä etsivään nuorisotyöhön. Tai hakisitko sinulle mielenkiintoista opiskelupaikkaa / työpaikkaa? Kyllä asiat alkaa vielä järjestymään! Mutta suosittelen vaikka menemään kävelylle ulos, se piristää kummasti vaikka tyhmältä tuntuisikin.
Jos voit ja koet että elämä isän luona on vaihtelevampaa, niiin mikäs ettei? Tee kaikki voitava oman tulevaisuuesi eteen.
Sinuna sanoisin asiasta ensin isälle. Ehkä asioiden selvittäminen äidin kanssa ei tunnu kovin hyvältä vaihtoehdolta. Ja olisi minustakin ihan hyvä vaihtoehto vaikka muuttaa takaisin isän luo. Muutat tai et, niin kaikkein tärkeintä on puhua asiasta jollekin, tai mieluiten monille ihmisille. Et ole ainoa kenellä on tällainen ongelma, on varmasti todella paljon muitakin.
On olemassa melko paljon nuorille suunnattuja tapahtumia, kerhoja ym., mutta useimmiten ne jäävät piiloon, jos niitä ei nimenomaan etsi. Kannattaa kokeilla kaikkea, ja ei jättää mitään kokeilua yhteen kertaan (koska toisella kerralla se tuntuu kuitenkin mukavammalta).
Mielihyvä palaa kyllä pikkuhiljaa, niin minullakin palasi. Tuollaisissa asioissa ei voi kiirehtiä. Eikä muuten ihme että elämä ei maistu miltään, jos olet pelannut yhtä ja samaa peliä kymmenen vuotta!
Itsekin pelaan paljon, 'parempina' jaksoina päivittäin välillä useita tunteja. Pelaaminen on mielestäni rentouttavaa ja se on hyvä tapa saada ajatukset muualle. Huonoina aikoina jaksan pelaa vähemmän. Mutta jos opiskelet jossain niin koita mennä puhumaan vaikka terveydenhoitajalle tai joissain kouluissa on myös nk. tsemppariohjaajia kelle voi mennä puhumaan ihan mistä vaan. Heille voi puhua tai sitten he auttavat sinua eteenpäin esim. terapiaan ja koululääkäri voi myös määrätä lääkityksen.