Ottaisiko uusi presidentti käyttöön

Mitä niillä pelkillä präniköillä on virkaa. Pölyttyvät piirongin laatikossa.

Itselle ko. asiassa on parasta rakkaus ja lämpö, jota jo vuosikymmenet olen puolisoltani saanut.

Toki aivan oikeassa olet, ei ole onneksi tullut mielen viereenkään panna kantapäitä vastakkain.

Sellaistako olet paitsi? Itselleni ei ole koskaan tullut mieleeni, että kun olen pitkään naimisissa, niin saan mitalin.

Silloin se parasta on ollut, kun se tuskaa ja vaivaa on ollut.

Mun mielestä käyttöön pitäis ottaa moniavioisuus ja terveyskeskuksissa pitäsi jakaa hoitoseteleitä bordelleihin. Sekä valtion pitäisi tarjota lestaateille ilmaisia abortteja ja sterilisaatioita.



=DW=

Ei aloitteen kirjoittajalla varmaankaan ole ollut tarkoituksena mikään suvunjatkamisasia vaan ihan vain kunnioituksen antaminen pitkään avioliitossa olleille pariskunnille ja avoliittolaisillekin.
Ei kirjoituksessa mietitä avioelämän erilaisia muotoja, ihan tavallista yhdessä olemisen elämää.
Minunkin mielestäni tällainen jaksaminen ja toisen kanssa eläminen on loistava elämän suoritus aivan samoin kuin perheen äidin jaksamissuoritus.

Monilla aviopareilla on ollu suuriakin vaikeuksia yhteisen elämän varrella, ja kuitenkin ne on jatkuvasti voitettu.
Nykyaikana palkitaan jos jostakin asiasta, niin voisi niitä palkintoja ja kunniamainintoja jakaa pitkille avioliitoillekin, mikä ettei.

Miten tuon nyt ottaa. Oma äitini joskus marmattaa miten helposti nykyisin erotaan. Isän kanssa oltiin 45-vuotta yhdessä jne.
Olen koittanut selittää hänelle sitä eroa mikä oli silloin ja miten menee nykyisin.

Mietitäämpä. Elettiin vuotta 1956. Perheen talo sijaitsi 20km etäisyydellä kirkonkylästä ja lähimpään naapuriinkin oli matkaa 2km.
Perheessä isä, äiti ja kuusi lasta. Isä pienviljelijä ja metsätyömies, äiti oli..lasten pyöräyttäjä ja hoitaja, kodinhengetär.

Puolivuotta pihalla oli pimeetä ettei nähnyt eteensä. Harrasta siinä sitten muuta kun uusien lasten alkuunpanoa, siihen kun ei tartte valoo.

Tuohon aikaan vaimot eivät lähteneet vaikka mies ei ollut mitenkään se täydellinen. Saivat jopa turpiinsa ja pysyivät silti liitossa uskoen parempaan tulevaisuuteen "kunhan lapset kasvaa niin ehkä sitten" tyyliin.

Nykyisin mies saa jo käydä töissä, tuoda perheen elannon, siivota, tiskata, pestä pyykkiä jne. Ja sitten vaimo sanoo monenvuoden kuluttua että olet tylsä..ja haluaa eron. Se kauppalan Juuso kun on niin kiva ja antoi jotain speciaali-huomiota pikku hymyllään..ja heti hame tipahtaa:)

Tietysti sama miesten suhteen. Nykyaikana tylsistytään nopeasti ja erotaan sen seurauksena. Usein noin, ikävä kyllä. Vihreä ruoho houkuttelee mutta kun sitä syö niin ihan samalta se usein maistuu...eli ei olisi kannattanut leikkiä. Tottahan toki voi vielä nykyäänkin löytää sen mehukkaan runsaan apilaniityn, mutta mutta...

Kahen liiton kokemuksella sanottava että bullshittiä. Avioliitto ei ole mikään kestävyyslaji. Kun lapset on saatu aikuiseksi niin velvoite on täynnä. Aika monet joutuu eroamaan aiemminkin, kun elämä muuttuu helvetiksi. Ei avioliitosa voi elää jos ei sitä voi jatkaa, on mitali tiedossa tai ei.

Ajattelin, kun luin qq.n kirjoituksen, että ennen oli melkein pakko pysyä saman miehen tai naisen kanssa vaikeuksista huolimatta, että näinhän se varmaan oli silloin.
Nykyaikana ei moniakaan samoja vaikeuksia ole, mutta on paljon monenlaisia uusia vaikeuksia, joten niidenkin voittaminen on ihailtavaa.

Asia sitten on erilainen jos vaikeutena on väkivalta ja alkoholin väärinkäyttö, joka todella tuo yhteiselämän koviakin kestämisvaikeuksia.

Alotuskirjoituksen tekijä varmaan tarkoitti, että nykyaikana ei useinkaan ajatella kestää aivan tavallisessakaan yhteiselämässä, vaan aletaan ajamaan eroa jos jonkinlaisista asioista, ja usein vain joidenkin tutkijain ja kirjoittajienkin näkemyksistä lähtien.
Nykyaikana jos koskaan on suuri saavutus elää ja olla pitkässä liitossa, ja mielestäni myös mitallin arvoinen työ.

Parisuhteessa on pakko olla joskus itsekäs.