Vuoren harjanteella kauan seisoin,
katsahdellen koilliseen,
Sillä näin mä nummen sinertävän.
Honkametsän kaukaisen.
Lumen ja tähtikiteisen kuuran peitossa oksat sen.
Armas päivä paistoi siellä
Ylös vuorelle nousi
kultasannoitettua tietä.
Ja jokainen askel
jää kultaisena täplänä.
pieniksi hetkiksi kimmeltämään
Minusta tuntuu, että maa ja ilma loistaa.
ja tuntuu siltä, että sinäkin hymyilet…
Minusta kaikki muuttuu kultaiseksi…
Lumihiutaleetkin, jokainen erilainen tähtönen
niin hauraita… kauniita…
katsahdellen koilliseen,
Sillä näin mä nummen sinertävän.
Honkametsän kaukaisen.
Lumen ja tähtikiteisen kuuran peitossa oksat sen.
Armas päivä paistoi siellä
Ylös vuorelle nousi
kultasannoitettua tietä.
Ja jokainen askel
jää kultaisena täplänä.
pieniksi hetkiksi kimmeltämään
Minusta tuntuu, että maa ja ilma loistaa.
ja tuntuu siltä, että sinäkin hymyilet…
Minusta kaikki muuttuu kultaiseksi…
Lumihiutaleetkin, jokainen erilainen tähtönen
niin hauraita… kauniita…
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kaunista sanailua. Se tuotti minulle hyvän mielen. Kiitos kirjoittajalle.
Kiitos että luit
Minäpä kävin kahlaamassa lumessa.
Lumisilla tallatuilla poluilla.
Kävely oli raskasta. .
Ajatus sinusta keventi askelta
Tykkylunta puden oksat pullolaan.
Toivotaan, etteivät katkea taakan alle.
Eikä lumen paljous sähköjä katkaise.
Kynttilän valo ja liekin lepatus on elävää valoa kylläkin...
Puhdasta on vastasatanut lumi
ja valkeus häikäisee vaikka
aurinko paksujen pilvien takana...
Mustarastas lauleskeli kuusen latvassa
sekin iloitsi lumesta..
keltanokka..toikohan viestin minulta!
Mustarastaan kaunis viserrys talvessa ja lumisateessa
sinusta kertoi. Ihan en saanut selvää
Millasta viestiä olit sen lähettänyt tuomaan?
Hyvää yötä
Kuolleet auringonkukat nuokkuvat päät alaspäin viljapellon laidalla, vastasataneen lumen peittäminä kuin toivonsa menettäneet. Pysähdyn ja katson niitä pitkään. Vaikka kuinka yritän, löydän itseni tuosta hiljaisesta joukosta seisomassa.
Nöyrtyäkö kukkain lailla odottamaan lopullista suistumista elottomana valkeaan maahan vai herätäkö terrakottasotilaan lailla surun ja menetyksen unesta ja jatkaa etsijän loputonta matkaa?
Jatkan yksinäistä matkaani ja kuvajainen, muisto rakastamastani naisesta katoaa saapuvan talvi-illan pakkasusvaan, vain palatakseen mieleeni uudestaan ja uudestaan?
Mustarastas kultanokka, lauloikin sinun surusta.
Aavistuksena tunnen,
Avasit sisintäsi…
Hänen muistoa haluat suojella…
ja ajatuksesi palaa aikoihin ja kuviin
armaat ajat sydämesi sisällä…
Aarteet, joista joudumme tahtomattamme
menetyksinä luopumaan
säilyvät elämämme suolana…
siksi kyyneleetkin maistuvat niin suolaisilta.
Rakkaan kuolema jättää ammottavan syviä haavoja,
niiden parantuminen vie aikoja, arvaamattomia,
eikä kaipaus koskaan katoa… kokonaan.
Elämä on rajallista. lahja se on meille vaan
Elämälle ei kuitenkaan kannata kääntää päätä
Elämän suomaa iloa ei saa hyljätä!
Senhän sinä tiedätkin...
Eilen juhlapäivänä. Liput lipputangoissa
Kutsuivat äänestämään.
Uutta ajanjaksoa luvassa. Ehdokkaiden lupauksissa.
Taipuneet auringonkukat, sisältävät siemeniä
Uuteen kukkaan noustakseen…
Vuosi vuoden jälkeen…
Luin tämän monta kertaa.
Mykistävän koskettava.
Kuin minulle kirjoitettu lohduttamaan... Olisikohan se rakkaaltani minulle...?
Voi miten onnelliseksi tulin.
Ehkäpä se onkin. Jaksan uskoa ja toivon niin.
Kiitos sinulle.
rakkaalleen rastas laulujansa laulaa..kuusen latvasta se tähyilee, missä rakas astelee..
Nyt se on unessa puun oksan suojassa.
Aamulla kun se herää..keikkuu oksalla...laulu alkaa alusta. Rakkaalle sirittelee huomenlaulun...
Mustarastas, olekohan sama lintu vielä sinut muistan.
Oli jouluaatto vuosi sitten.
Kuului kopsaus, lensit päin olohuoneeni ikkunaa.
Olisitko halunnut jo silloin tulla luokseni, sitä mietin?
Voih, kurkkasin ulos, näin sinut siinä hangessa, alaspäin pää,
nokastasi valui verta, kaulasi oli poikki...
juoksin ulos olin sinut kämmenilleni ja toin sisään taloon.
silittelin höyheniäsi. Sinun oli hyvä olla...
Siinä jaksoit kanssani vain hetken matkaa... lämpöisissä käsissäni.
Matolleni tippui verta, tahra on siinä vieläkin...
Minä itkin, kuten nytkin.
Turku julisti joulurauhan ja nukuit rauhallisesti pois.
Tiedän että sama lintu; laulullasi minua nyt lohdutat.
Kiitos rakas lintu. En unohda sinua koskaan.
Kiitos kauniista sanoista tulen sulle visertämään kauneimmat lauluni jotka saa sut uneen turvaisaan tuudittaa.
Illalla kun pääni tyynyyn mä laitan
kuuntelen tarkkaan kaunista lauluasi.
Tunnen sen ja muistan. Äärimmäisen kaunista ja lumoavaa...
Muistathan varmasti luokseni tulla...
Odotan....
Päivän laulut on laulettu..
On aikakäydä levolle..
Mustarastas kultanokka
kerran vielä huilulla soinun armaalleen soittaa..
Sitten on aika pujahtaa viereen toisen siipien suojaan..
Nukkua turvassa....
Sinun sulkien ja höyhenten kaa..
Odotit..sen tunsin...odotin minäkin...
En se minä ollut. Ehkä se oli emoni..
Häneltä perinyt ole laulutaitoni...
Kovin kiitollinen olen sinulle
kun hellät kätesi kiedoit hänen ympärille. Kiitos kun olit läsnä hänen lähdönhettkellä. Kertomuksesi tuosta hetkestä hiljensi mieleni..
En se minä ollut. Ehkä se oli emoni..
Häneltä perinyt ole laulutaitoni...
Kovin kiitollinen olen sinulle
kun hellät kätesi kiedoit hänen ympärille. Kiitos kun olit läsnä hänen lähdönhettkellä. Kertomuksesi tuosta hetkestä hiljensi mieleni..
Lintu kulta, nyt vasta ymmärrän,
sehän oli äitisi tietenkin...
Älä ole kiitollisuudessa, tein sen sydämestäni.
Nyt sitten vuorostasi minua laulullasi
lohdutat kun oma äitini vakavasti sairastaa... Kaunis ajatus sinulta.
Liikuttavaa.
Kuuntelen iltaisin lauluasi sun, se nyt lohduttaa surutyössäni mun...
Maailmassa ei ole koskaan hyvyyttä, rakkautta ja hellyyttä liikaa.
Olen ikionnellinen, että sain viimeiset hetket olla hänen kanssaan...
Olkaamme hyviä toisillemme.
Mustarastas huilunokka
oli hetken hiljainen ja vaiti.
Nyt sen tarve on laulella ja huilua soitella
hiljaisilla sävelillä ja soinnuilla…
Laulullaan se lähettää voimahalauksia.
Oksa heilahtaa, ..kuusen latvassa.
alas lintu katsahtaa näkyisikö maassa jälkiä…
Ei sitä pienikään kaikkea ymmärrä..
miksi aika on niin rajallista…
Miksi sairaus niin voimakas,
että tempaa mukahansa…
Osaanotto suruusi..ja surutyöhön..
Kiitos sinulle kultainen sielu ystävällisistä sanoistasi ja osanotostasi.
Sain nyt taas voimia jatkaa, tämä monimutkaista elämäni matkaa.
Ei kaikkea lääketiede parantaa voi, sairauden sellaisen sen elämän hälle nyt toi.
Syntymä, elämä ja kuolema, kaikki on elämää ja meidän on koettava
voidaksemme tulla paremmiksi ihmisiksi.
Siksi siis eläkäämme tämä omamme, niin hyvin kun osaamme,
nauttien jokaisesta uuden aamun ihmeestä.
Voimahalauksia sinullekin. Kietoisin käteni sinunkin ympärille,
lailla joululinnun, jos olisit luonain, uskotko....
Uskon ! Enhän voi kieltää hyvää tekevien käsien lämpöä. Pelkää sinua en pätkääkään. Halitaan vaan voimia huomiseenkin päivään..nokikkain..hyviä unia.. Ja hento huilun sävel yöhön...
Rakas, kuulen soiton....se on niin kaunista.
Ikävöin ja rakastan sinua, oma kultainen ihanuus, niin paljon.
Hyvää yötä aarteeni...
sentään mikä sä oiken oikeesti oot.
melko hepposta rakkautta sillon kun ei ees tiiä kelle sitä tuputtaa ! Varjelkoon teitä.
että juuri rakkauspalstalla ihmiset pistää nää asiat näin alta lipan ! Entä se oikea ihminen ? Se ihminen ketä rakastetaan oikeasti ?
on se ihanuus ja aarre olemassa niin miten ihmeessä meet pilaan kaiken tommosellä idioottimaisella palstapelleilyllä ?
Miettikää ihmiset vähän.
mitään oo, surkimuksia jotka leikkii isoilla asioilla, ei mitään muuta. vieras ihminen ei oo koskaan " rakas "
halu pelleillä.
ihmisen päässä naksahtaa että menee ja kirjottaa tämmöstä tuntemattomalle ihmiselle ? Menkää hyvät ihmiset tekemään asialle jotakin.