Eli väkivallasta, sen henkisessä ja fyysisessä muodossaan. Siitä täällä paljon kaivataan puhetta.
Alalla työskentelevät ammattilaiset kertoivat, että oikeastaan poikkeuksetta väkivallan tekijä on itse uhritaustainen. Lähes 100% siis.
Miehet kohdistavat väkivaltaa ensisijaisesti kumppaneihinsa.
Naiset taas lapsiinsa ja/tai kumppaniinsa.
Muitakin muotoja totta kai mutta yleiskattavasti.
Häpeä on suurin tekijä joka estää ottamasta yhteyttä.
Eihän kunnon mies lyö naista tai nainen kokee olevansa epäonnistunut äiti tai vaimo. Koska naisten väkivalta suuntautuu kumppania useammin lapsiin, he hakeutuvat yleisesti ottaen aiemmin hoidon piiriin.
Keskimäärin vuoden kestää prosessi jona aikana alkaa tuloksia tulemaan.
Väkivaltaa sen muodoissaan harrastavat tavalliset ihmiset kaikista yhteiskuntaluokista ja tilanne kärjistyy siihen pisteeseen ajan saatossa.
Keskeistä kaikilla oli sama kokemus... se ettei tule kuulluksi. Kun sanat loppuu. Ei osata käsitellä vaikeita tunteita. Kulkee sukupolvien ketjussa.
Samaa sanoi aiemmin kriminaalipuolen (erittäin väkivaltaiset vangit jne) työntekijä jonka näkemykseen uskon enemmän mm 20 vuoden läheisen työskentelyn vuoksi, verraten esim koulunpenkiltä oppineeseen.
Musta on mielenkiintoista, että keskimäärin siis tilanne (todella kärjistetysti!!!!) voisi olla se...että äijä lyö muijaa, muija lapsia, lapsista tulee häirikköjä ?
Ei kuulosta hyvältä. Mitä tehdä ?
Alalla työskentelevät ammattilaiset kertoivat, että oikeastaan poikkeuksetta väkivallan tekijä on itse uhritaustainen. Lähes 100% siis.
Miehet kohdistavat väkivaltaa ensisijaisesti kumppaneihinsa.
Naiset taas lapsiinsa ja/tai kumppaniinsa.
Muitakin muotoja totta kai mutta yleiskattavasti.
Häpeä on suurin tekijä joka estää ottamasta yhteyttä.
Eihän kunnon mies lyö naista tai nainen kokee olevansa epäonnistunut äiti tai vaimo. Koska naisten väkivalta suuntautuu kumppania useammin lapsiin, he hakeutuvat yleisesti ottaen aiemmin hoidon piiriin.
Keskimäärin vuoden kestää prosessi jona aikana alkaa tuloksia tulemaan.
Väkivaltaa sen muodoissaan harrastavat tavalliset ihmiset kaikista yhteiskuntaluokista ja tilanne kärjistyy siihen pisteeseen ajan saatossa.
Keskeistä kaikilla oli sama kokemus... se ettei tule kuulluksi. Kun sanat loppuu. Ei osata käsitellä vaikeita tunteita. Kulkee sukupolvien ketjussa.
Samaa sanoi aiemmin kriminaalipuolen (erittäin väkivaltaiset vangit jne) työntekijä jonka näkemykseen uskon enemmän mm 20 vuoden läheisen työskentelyn vuoksi, verraten esim koulunpenkiltä oppineeseen.
Musta on mielenkiintoista, että keskimäärin siis tilanne (todella kärjistetysti!!!!) voisi olla se...että äijä lyö muijaa, muija lapsia, lapsista tulee häirikköjä ?
Ei kuulosta hyvältä. Mitä tehdä ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen ollut pitkään tuota mieltä, että hierarkkisesti alaspäin. Jos lapsia on enemmän, isän henkinen painostus ja vihoittelu äitiä kohtaan saa äidin reagoimaan lapseen, joka reagoi pienempään sisarukseensa, joka reagoi siihen itseään pienempään. Jos isä ei osaa lopettaa, vastuu isän lopettamisesta siirtyy äitille, jotta ei siirtäisi itse eteenpäin sitä, mitä saa tuta.
Ja se ketjun viimeisin on sitten se, joka potkaisee sitä koiraa... huoh...
Mutta aina ketjua ei ole kokonaisuudessaan, esim äiti joka kaltoinkohtelee lastaan onkin vain tyytymätön johonkin saamatta turpaansa. Se on se tabu josta ei vieläkään oikein uskalleta puhua.
Tai sitten ketjun yläpäässä on molemmat vanhemmat jotka riitelevät ja paiskivat ja lapset sitten koettavat selviytyä kukin taidoillaan. Yhdestä tulee sovittelija. Toisesta alistuja. Yhdestä se joka käyttää tilaisuutta hyväkseen. Jne.
Mutta... niistä ketjuista voi (!) päästä irti ja olen elävä esimerkki siitä.
Kysymys lienee menneisyydessä olleen kaltoinkohtelun tiedostamisesta ja hyväksymisestä. Sen tiedostamisesta, ettei itse välttämättä ole voinut vaikuttaa kaltoinkohtelun syihin, mutta että itse voi tehdä jotain toisin.
Mitä elämä olisi ilman arpia?
"Olen ollut pitkään tuota mieltä, että hierarkkisesti alaspäin."
Mitäs tuo nyt oli olevinaan, että mies on perheenpää vai? Ehkä näin oli kivikaudella, mutta ei enää. :)
Ja entäs ne naiset, jotka pahoinpitelevät puolisoaan...miksi heidät aina unohdetaan laskuista, vaikka heidän määrä on jatkuvasti nousussa?
Puhumattakaan siitä, ettei kaikilla pariskunnilla edes ole lapsia...
Pitäisi lopettaa yleistys ennenkuin päästään ongelmien ytimeen.
Tarpeeksi jäärä mieheksi, niin se akka saa tuta, vaikka ei mies olisikaan perheen pää. Minä en ainakaan mielistelemällä ja nuoleskelemalla ja vääntämällä p.skasta suklaakakkua ala tekemään selväksi kellekään päättömyyttään, vaan sanon suoraan. Jolloin siitä toisesta aika nopeasti sukeutuu se pää, joka laittaa "alempansa" kuriin.
Nimimerkillä suklaakakku on hyvää :D *no joo, huono vitsi* Luin kirjajutun kirjasta, jonka nimeä en edes muista ja muistin dokkarin englantilaisista kostotoimenpiteistä eron yhteydessä.... Ja kirjakin siis käsitteli samaa aihepiiriä.
No, anyways, se dokkari tarjoili "kakkureseptin".... sisältäen tietennii sitä ihtiään.. ja ukkohan söi ku dumpattu akka aikansa kultaili ja mateli :)
No, ehkä nuo yleistykset voi lukijakin mielessään rajoittaa käsittämään niitä tapauksia, joissa on lapsia ja koirakin vielä, ja perheitä, joissa noin käy. Eli ei tietenkään koske kaikkia mutta tietyllä tapaa luontainen kaltoinkohtelun jatkuvuusmalli, kuten sekin, että valtaosa kaltoinkohtelijoista on kaltoinkohdeltuja.
Niin siis, pitkä ajatuskiemurointijatkumo, myönnän herkutelleeni ajatuksella moisesta kakusta aikoinani kun minut laitettiin kunnolla ruotuun. Se oli hyvin ilahduttava, virkistävä ja äärimmäisen nautinnollinen ajatusleikki aikoinaan :)
"Mitäs tuo nyt oli olevinaan, että mies on perheenpää vai? Ehkä näin oli kivikaudella, mutta ei enää. :)"
Ei enää niin. Perheväkivalta on yhteiskunnassa nousussa, oisko syy tuossa ;)
Naiset ovat vihdoin oivaltaneet alkaa antamaan miehelle samalla mitalla turpaan?
Niin, voi olla... :)
Ihan oikeudenmukaiseltahan tuo kuulostaa, kun alkaa miettimään joitakin kymmeniä, satojakin vuosia takaperin, kun roolit oli, mitä oli...
Jos taas mennään tuhansia vuosia taaksepäin naisten asema oli joissain päin maailmaa, jopa korkeampi, kuin nykypäivänä. ( mutta ne historiankirjat miehet ovat varmaan polttaneet jo aikapäiviä sitten...samalla kun ovat repineet raamatusta aihetta käsittelevät sivut irti, tai muokanneet mieleisekseen... )
Paras ratkaisuhan tietenkin olisi, jos oikein aletaan moraalisaarnaamaan, niin se, ettei sitä nyrkkiä nostettaisi pystöön ollenkaan...mutta emme elä täydellisessä maailmassa, joten realiteetit tulee aina ottaa huomioon, niistä kun emme pääse mihinkään.
Suomi on perinteisesti ollut aika tasa-arvoinen maa.. Kirkko ja sen harhaopit ynnä "sivistys" taisi tuoda mukanaan aikamoisen liudan käsityksiä naisen ja miehen välisestä suhteesta ja siitä, että minkälainen sen ennenkaikkea tulisi olla.
Se, että pätkii takaisin, ei nyt sinänsä ole muuta kuin tasa-arvoa tyhmyydessä. Mutta toisaalta, puolustautua pitää. Ja toisaalta, parempi puolustautua kerralla niin, että ei tarvitse toista kertaa puolustautua samaa henkilöä vastaan.
Se järki pitäisi vaan saada siihen päähän missä se ensimmäinen ajatus toisen alistamisesta keinolla tai toisella sikiää ensimmäistä kertaa..
http://www.lyomatonlinja.fi/Sivusto/MIEHEN LINJA.html