En halua mennä enää töihin

Olen aivan lukossa, hartiat jumissa, vanne pään ympärillä, hengitys pinnallista. Huominen päivä ahdistaa jo valmiiksi, en jaksa kuunnella enää sitä valitusta ja tyytymättömyyttä mitä työssäni joudun kohtaamaan. Tunnen, että pian vastaani tulee asiakastilanne, josta en enää selviä yhtenä kappaleena. Lisäksi tunnen itseni ulkopuoliseksi työryhmässäni, mikä ei ainakaan lisää työviihtyvyyttäni. Ei tämä tällainen ole elämää, on pakko vaihtaa alaa ja elämäntyyliä, jos aion selvitä tästä hengissä. En enää edes pysty palautumaan vapaa-aikanani, makaan vain sohvalla ja korkeintaan surffailen netissä. Työasiat puskevat uniini, ja olen jatkuvasti rättiväsynyt. Muisti reissaa, paino nousee, ja mieliala on lähes aina masentunut. Eiköhän tämä nyt ole se burn out?!!
2211664
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 22

Vanhimmat

Tsemppiä sulle! Täällä kohtalo toverisi, vai kirjoititko minusta? Tuon kaiken
luettelemasi lisäksi olo on sellainen että voisi nukkua vaikka yhtä pötköä
ainakin sata vuotta.
Koko ajan väsyttää, mutta ei saa nukutuksi ja jos sattuu saamaan unenpäästä
kiinni,niin se on sellaista ihme puolihorros valvepainajaista.

Äänestä

Lääkäriin! Minulla myös nua kaikki samat oireet jokapäiväinen päänsärky. Se oli sitten työuupumus. Asiakkaita en enään jaksanut/viitsinyt palvella, hyvä jos jaksoi päivää sanoa. Nyt ollut 3kk sairaslomalla ja 2kk käynyt töissä osa-aikaisesti, vähän helpottaa. Saa nähdä kun pitäisi kohta aloittaa kokopäivätyöt taas että toistuuko tämä.
Eli kohtalotoveri joka oli loppuunpalanut ja nyt haavoja korjailee...

Äänestä
  • Työuupumus. Heh,hee et tiedä edes mitä se on.

    Sinulla on nettiuupumus.

    Äänestä

Menin itse lääkäriin ensimmäisen kerran tuossa vaiheessa ja lääkäri oli sitä mieltä, että jo aiemmin olisi pitänyt.. Eli nyt lääkärin puheille, keskusteluapua, lepolomaa ja mahdollisesti lääkettä. Mulla meni yli puoli 8kk sairaslomalla ja nyt olen vaihtanut alaa.

Äänestä

Hei,

Olet vielä suht terve kun tunnistat itsesi noin hyvin. Minulla oli sama tilanne töissä pitkään. Ei niinkään asiakkaiden taholta vaan pomon. Olin töissä maatalouskaupassa myyjänä. Olin hyvä myyjä mittareilla ja asiakaspalautteessa. Pomo oli vain sairas kateudesta ja narsisti perusluonteeltaan. Tein päätökseni ja jäin pois töistä. Se oli yksi elämäni parhaista ratkaisuista. Nyt minulla on uusi hyvä työpaikka ja voin erinomaisesti. Kyllä asioilla on tapana järkestyä.
Jätä paikkasi ennenkuin menetät terveytesi. Kyllä asiat järjestyy! ps. sairaana menetät maineesi ja lopullisesti olet työkyvytön. Toimia ajoissa!

Äänestä

KYLÄ ON

Äänestä

Aloittaja, millä alalla olet?

Äänestä

Ehdotan myös lääkäriä, vaikka joskus lääkärit voivat olla todella ymmärtämättömiä.

Sanot nämä asiat samalla tavalla hänelle ja toivottavasti se on siinä, ja saat lomaa. Sitten loman ajan älä mieti loman loppumista, vaan sitä, että lepäät ja annat itsesi olla aivan niin laiska, tai aivan niin vapaa kun haluat.

Äänestä

paras keino estää tilan kehittyminen burnoutiksi on....
tadaa. juokse pakoon. lähde työstäsi tai jää sairaslomalla. avaa suusi. puhu
työpaikalla mikä johti tähän tilanteeseen, jos mikään ei muutu vaihda paikkaa..

jotkut ei palaudu kokonaan ikinä pahasta burnoutista.
jengi KUOLEE työuupumukseen.

mikä työ on sen arvoista?

Äänestä

Olet ammatillisen kuntoutuksen tarpeessa. Pyydä pääsyä eläkeyhtiöstäsi sinne, olet selvästi työkyvyttömyyden uhassa.

Äänestä
  • Mä teen mitä huvittaa. Tee sinäkin.

    Äänestä

Toisesta ketjusta kopioin tämän, en ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta tämä voi auttaa sinua:

Minulla kokemusta myös narsistisesta työpaikasta, jossa oireilin samoin kuin sinä. Meni koko ilta toipuessa päivästä ja viikonloppu ei riittänyt, maanantaisin olin vielä tosi loppu. Yritin vain pärjätä, kunnes omat voimat olivat loppu, mun eläkevakuutusyhtiö ohjasi minut katjanoposelle ammatilliseen kuntoutukseen ja siellä sellaisen oman valmentajan kanssa kaiken muun ohessa yhdessä järkkäiltiin mulle oppisopimuskoulutus uuteen työhön. (Ihan eri alalle kuin missä olin!! Olin ennen akateemisessa vastuullisessa työssä, nyt taas työssä josta todella nautin ja saan paljon) Mä koin, että se oli mulle parempi ratkaisu kuin yksikään psykoterapeutti missä oon käyny, vaikka se ei siis ollu mitään terapiaa. Toki paljon juteltiin asioista ja tää valmentaja tuki mua ja sain purkaa siellä pahaa oloani ja pelkojani työelämää ja esimiestäni kohtaan. Luotin tähän jotenkin enemmän kuin terapeuttiin tai ystäviin.

Oon tosi tyytyväinen siihen, että sain ihan oikeaa apua, minulle se toimi terapiaa paremmin ja bonuksena tuli uusi duunipaikka, sillä yksin en olisi varmaan uutta työtä löytänyt tai edes jaksanut sitä etsiä. Nyt vasta pitkän ajan päästä tajuan, että on olemassa mukavia työpaikkoja ja minä olen oikeasti ihan hyvä työntekijä. Näin jälkikäteen ajateltuna työpaikan vaihto oli kaikkein tärkeintä toipumisessani.

Jos tämä voisi auttaaa sinua, niin ammatillisen kuntoutukseen täytyy tehdä hakemus saada siihen lääkäriltä b-lausunto.

http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/x_pdf_liitteet/x_pdf_kuntoutus/ETK2125.pdf

Minä laitoin siihen hakemukseen rastin kohtaan " Suunnitelmaa ei vielä ole" ja sitten sinne toiveen, että pääsisin noposen valmennukseen. Kaverini oli ollut siellä, niin tiesin heistä sitä kautta. Toki suunnitelmia voi muuttaa yksinkin, mutta minusta ei olisi ollut silloin siihen. Toivotaan, että pääset pian elämässäsi uuteen vaiheeseen.

Äänestä

Huomioikaa, että teillä on viimeisen viiden vuoden ajalta riittävät ansiot, yhteensä pitää olla 34 508,16 euroa (ei siis yhdeltä vuodelta vaan viideltä yhteensä), mä olin opiskelijana, niin mun tulot ei riittänyt, että oisin päässy ammatilliseen kuntoutukseen. Nyt pitää vielä kituuttaa muutama kuukausi, haluaisin noposelle uranvaihtoon.

Äänestä

Homer Simpson on vammainen

Äänestä

No vittu sitten teet jotain muuta.

Äänestä

no ei se aina oo niin helppoa, onneksi mä aikoinani pääsin ammatillisen kuntoutuksen kautta eteenpäin, ilman sitä ja omaa uravalmentajaa en ois varmasti enää työelämässä.

Äänestä

Hitto kun kukaan ei kerro tuommoisesta uravalmennuksesta mitään tai ammatillisestakuntoutuksesta. Onneksi vielä sen verran jaksaa, että itse pystyy vähän selvittelemään

Äänestä

Itse kävin juuri lääkärissä, kun on alkanut tulemaan useammin ja useammin "niitä päiviä" kun vaan ärsyttää maksimaalisesti eikä jaksaisi mitään eikä ketään siellä töissä. Päätä puristaa, kädet tärisee ja hermot napsahtaa pienimmistäkin jutuista, huumorintaju olematon. Verikokeilla sun muilla katsottiin jos olisi jotain konkreettista vikaa, mutta valitettavasti olen nähtävästi fyysisesti terve kuin pukki. Jonkin kohtalaisen työuupumuksen se laskeskeli niistä koevastauksistani, eli varmaankin tässä on nyt sitten polla leveämässä tai jotain. Eipä tässä muita suunnitelmia nyt ole, kuin mennä työpsykologille höpöttelemään. Aika usein olen kyllä alkanut haaveilemaan, että ottaisin loparit töistä ja olisin vaan, säästöjä kuitenkin senverran ettei ihan heti pulaan joudu. Jos siinä keksisi mitä seuraavaksi haluaa alkaa tekemään, ilman että jostain työkkäristä jatkuvasti ahdistellaan jonnekin.

Äänestä
  • Heh Heh.
    Mistä työstä otat loparit?!
    Et sinä ole ollut IKINÄ missään työssä
    Tai no käy se työstä, kun kelan jonossa vuoroaan odottaa.
    Ottaa meikäläistä pattiin, kun sinunlaista luuseria pitää elättää.

    Äänestä

mistä tiedät

Äänestä

Minun on pakko mennä töihin.Ahistaa joka päivä.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


pohjaanpalanut kirjoitti:

Olen aivan lukossa, hartiat jumissa, vanne pään ympärillä, hengitys pinnallista. Huominen päivä ahdistaa jo valmiiksi, en jaksa kuunnella enää sitä valitusta ja tyytymättömyyttä mitä työssäni joudun kohtaamaan. Tunnen, että pian vastaani tulee asiakastilanne, josta en enää selviä yhtenä kappaleena. Lisäksi tunnen itseni ulkopuoliseksi työryhmässäni, mikä ei ainakaan lisää työviihtyvyyttäni. Ei tämä tällainen ole elämää, on pakko vaihtaa alaa ja elämäntyyliä, jos aion selvitä tästä hengissä. En enää edes pysty palautumaan vapaa-aikanani, makaan vain sohvalla ja korkeintaan surffailen netissä. Työasiat puskevat uniini, ja olen jatkuvasti rättiväsynyt. Muisti reissaa, paino nousee, ja mieliala on lähes aina masentunut. Eiköhän tämä nyt ole se burn out?!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu