Opportunismi on pohjimmiltaan eläin- ja kasvikunnan perusolemus: sopeutuminen ympäristöön.
Mitä elämä olisi ilman opportunismia?
Mitä elämä olisi ilman opportunismia?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Demokratiassa opportunismi on hyve. Tänään on hieno päivä.
*raapii päätä*
Okei, on hieno päivä ja saadaan mahdollisesti uusi ylipiällikkö valtakuntaan.
Mutta miten demokratiassa oppurtinismi voi olla hyve?
Luulisi että demokratia (poliittinen suuntaius voi olla muukin) linjaa arvoja ja periaatteita; edetään niiden mukaisesti. Mutta opportunismi ottaa välittämättä arvomaailmasta ja moraalikysymyksistä. Miten se hyve syntyy?
*en tunne politiikkaa*
Ajatellaan sitten tasa-arvoista asemaa (unohdetaan se poliittinen ajattelu). Miten opportunismi voi toteutua siinä?
"Luulisi että demokratia (poliittinen suuntaius voi olla muukin) linjaa arvoja ja periaatteita; edetään niiden mukaisesti."
Demokratia (tai diktatuuri tai teokratia jne.) oikeastaan lähinnä linjaa sen miten ne arvot ja periaatteet valitaan. Ei niinkään sitä mitä ne arvot on.
Demokratia lähtee oletuksesta että valtaosa ihmisistä tietää mitkä ne parhaat arvot on. Tai no 'parhaat', eihän niitten hyvyydellä tai toimivuudella ole väliä tämän kannalta. Demokratia ei lähde siitä mitä kansalle olisi hyväksi vaan lähinnä siitä mitä kansa tahtoo. Joskus ne on sama asia, joskus ei. Idea on kumminkin kai se että ihmiset saa mitä tahtoo ja syyttäköön itseään jos se ei ollutkaan hyvä juttu.
Voisiko opportunisti olla synonyymi narsistille?
Kun elämä on, tai on ollut, selviytymistaistelua, on pitänyt toimia keinoja kaihtamatta, arvoista tinkimällä ja moraalittomastikin, kenties.
Ulkona sataa vettä, kaunista valkoista vettä. :)
Suomalaisessa demokratiassa poliitikot eivät edusta omia arvojaan, vaan puolueensa määrittelemiä arvoja. Näin ollen täysin arvotonkin ihminen voi 'edustaa' erilaisia arvokokoelmia, joita puolueohjelmissa/ideologioissa on. Ja äänien saamiseksi riittää, kun seuraa ryhmäkuria, opportunistisesti sopeutuu vallitseviin oloihin. Erityisesti tällainen näkyy, jos ihminen vaihtaa puoluetta - mikä demokratiassa on täysin hyväksyttävää.
Ja vaikka opportunismi sisältyy NPH:n olennaisena osana, poliitikot eivät välttämättä sellaisia ole.
Kysymys on mielestäni demokratia luonteesta.
"Voisiko opportunisti olla synonyymi narsistille?"
No ei. Ei kaikki voi olla synonyymiä narsistille.
Mikään ei voi olla synonyymi! Ei ole toista suomenkielistä sanaa jolla tarkoitetaan samaa asiaa ilman että sillä tarkoitetaan myös valtavaa joukkoa muita asioita ja tapauksia.
Selviytymisen kannalta opportunismi tietysti sitten on hyve.
Mutta ajattelin tuota loismaista lähestymistapaa; liimaudutaan toisen iholle ja ratsastetaan sillä jotta saavutettaisiin jotain sellaista, mikä kantaa omaakin nimeä. Mielestäni siinä on yhdistettynä laumasieluisuutta sekä narsismisuutta.
Myykö politiikko oman nahkansa tai sielunsa, kun alistuu ryhmäkurin alle, toisinaan jopa kun se sotii hänen henkilökohtaisia arvojaan vastaan? Ymmärrän että yhteisössä selviytymisen ja sen olemassaolon kannalta näin on oltava.
Entäpä jos henkilö irtaantuu tuosta yhteisöllisestä ajattelusta? Koska arvot sotivat liikaa omia arvoja vastaan jotta hän kykenisi niitä toteuttamaan tai päätösten takana seisomaan. Henkilöhän ei silloin ole opportunisti? Entä onko eriydyttyään muuttunut narsistisempaan suuntaan? Ja jos on, niin kenen mielestä?
Suomen tasavallassa tuo on mahdollista. Politiikassa omien etujen ajaminen yhdistyy yhteisen hyvän ajamisen kanssa. Äänestäjät ratkaisevat ja aina on uutta opportunista verta tarjolla eri vaaleissa. Mielestäni eduskuntavaalit osoittivat poliittisen järjestelmämme toimivuuden ja presidentinvaalit tulevat minun näkemykseni mukaan toimimaan aivan yhtälailla. Mihin suuntaan? Sitäpä en tiedä.
Demokratia ei sulje pois yksilön henkilökohtaisia arvoja, mutta mahdollistaa arvoista riippumattoman opportunismin, koska se on demokratian luonne.
:D
Hyväksyn politkoinnin ihmisille, jotka sopusoinnussa sen kykenevät tekemään ja jos se hyödyttää kokonaisvaltaisesti kansaa.
*viheltelee menemään ketun omia polkuja, poiketen reitiltä, kun siltä tuntuu :)*
Niin, onko tuo nyt niin kauheaa kuin miltä se on saatu kuulostamaan / näyttämään?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Opportunismi
Tuossa tyypillinen määrittely, omassa sivistyssanakirjassa oli hieman toisenlainen. Wikipedialle löytyy myös vaihtoehtoja.
opportunismi sellaisenaan on oikeastaan arvottomuutta tai omien ydinarvojen ymmärtämättömyyttä, tiedostamattomuutta ... kun tiedostaa ydinarvonsa, elämä muuttuu yksinkertaisemmaksi elää, kasvin ydinarvo lienee elämä itsessään
Olemme kaikki pieni osa suuresta elämästä, jonka lainalaisuuksia emme pysty hahmottamaan. Elämän hallinnan menettämisen pelko johtaa ylikompensointiin. Kun kompensoinnin vielä kohdistaa toiseen ihmiseen, saa narsistin tittelin ansaitusti. Että siinä mielessä tuo oma ydinarvo-arvottomuus, tietynlainen nöyryys, on ajattelemisen arvoinen juttu. Meidän arvo on itsellemme iso juttu, mutta vain pikkuruinen osa Elämän arvosta.
Arvovääristymäämme kuvastaa esimerkiksi se, että olemme valmiit uhraamaan sademetsän tuhat hehtaaria puita, muttemme omaa henkeämme. Mistä moinen narsistisuus meihin tullutkin ;)
turha rypistellä, kun voi leppoistella
Niin, ehkä se on vain niin.Luovutan.
Kiitos Temppuilija Sinulle.
Ja kiitos Yxex.
Rennosti vaan Kettu-muru, elämä ei vaadi eläjiltään mitään.
se hb:n laneeraama termi:
leppoistuminen