Aloin noin kaksi vuotta sitten seurustelemaan, kun olimme olleet 9kk yhdessä, ja riitelimme pienestä asiasta kumppanini sanoi ettei enää jaksa ja lähtee lopullisesti. Sydämeni särkyi ja ymmärsin että olimme eronneet lopullisesti. ¨
Menin toisen miehen kanssa sänkyyn ja ihastuin(rakkaudeksi tuskin voi kutsua) ensi silmäyksellä häneen, uskoin todella että kaikki oli ohi. Seuraavana päivänä kumppani joka jätti minut, itki rakastavansa minua. Tiesin että tunteeni häntä kohtaan olivat kuolleet ja en enää ikinä tuntisi samoin häntä kohtaan.
Kerroin hänelle olleeni toisen kanssa sängyssä, ja ymmärtäneenii suhteemme olleen ohi. Hän hyväksyi asian ja tahtoi jatkaa kanssani. Myöhemmin alkoi uhkailu itsemurhalla, koska tunnustin että tunteeni häntä kohtaan olivat kadonneet, ja olin ihastunut toiseen.
Hän uhkasi että jos jättäisin hänet, hän tappaisi itsensä ja jättäisi jäähyväiskirjeen läheisilleen johon olisi kirjoitettu minun aiheuttaneen hänen itsemurhansa. Hän sanoi että kaikki syyttäisivät minua hänen kuolemastaan, ja kysyi kuinka voisin elää sen kanssa, että olisin aiheuttanut toisen kuoleman .
En uskaltanut jättää häntä ja hän rupesi lyömään minua. Uskoin että ajan kanssa hänen tunteensa minua kohtaan kuolisivat, jos käyttäytyisin mahdollisimman tylysti häntä kohtaan. Hän ei koskaan kuitenkaan tahtonut erota minusta, eikä tahdo vieläkään.
Nyt kuitenkin alkaa jo tuntua sille että en enää jaksa, olen alkanut miettiä erilaisia vaihtoehtoja kuinka voisin erota hänestä sovussa. Vähitellen olen alkanut ymmärtämään että hänen kanssaan menetän elämässäni mahdollisuuksia ja olen jatkuvasti stressaantunut.
En kestäisi ajatusta että minua syytettäisiiin hänen kuolemastaan. Nyt vuosi ja kolme kuukautta myöhemmin, en ole vieläkään päässyt hänestä eroon, koska pelkään menettäväni hänet ikuisesti, ja että hänen kuolemansa olisi minun syytäni. Hän kertoo yhä rakastavansa minua, jota en kestä.
Olen huomannut ahdistuneeni ja itkeväni itseni uneen joka ilta. Välllä yritän turruttaa kivun uskotttelemalla itselleni että kaikki on hyvin. Se ei kuitenkaan enää onnstu ja olen alkanut masentumaan ja käyttäytyväni muutenkin epätasapainoisesti. Mikä avuksi ennen kuin minä olen se joka jättää leikin lopullisesti kesken.
Menin toisen miehen kanssa sänkyyn ja ihastuin(rakkaudeksi tuskin voi kutsua) ensi silmäyksellä häneen, uskoin todella että kaikki oli ohi. Seuraavana päivänä kumppani joka jätti minut, itki rakastavansa minua. Tiesin että tunteeni häntä kohtaan olivat kuolleet ja en enää ikinä tuntisi samoin häntä kohtaan.
Kerroin hänelle olleeni toisen kanssa sängyssä, ja ymmärtäneenii suhteemme olleen ohi. Hän hyväksyi asian ja tahtoi jatkaa kanssani. Myöhemmin alkoi uhkailu itsemurhalla, koska tunnustin että tunteeni häntä kohtaan olivat kadonneet, ja olin ihastunut toiseen.
Hän uhkasi että jos jättäisin hänet, hän tappaisi itsensä ja jättäisi jäähyväiskirjeen läheisilleen johon olisi kirjoitettu minun aiheuttaneen hänen itsemurhansa. Hän sanoi että kaikki syyttäisivät minua hänen kuolemastaan, ja kysyi kuinka voisin elää sen kanssa, että olisin aiheuttanut toisen kuoleman .
En uskaltanut jättää häntä ja hän rupesi lyömään minua. Uskoin että ajan kanssa hänen tunteensa minua kohtaan kuolisivat, jos käyttäytyisin mahdollisimman tylysti häntä kohtaan. Hän ei koskaan kuitenkaan tahtonut erota minusta, eikä tahdo vieläkään.
Nyt kuitenkin alkaa jo tuntua sille että en enää jaksa, olen alkanut miettiä erilaisia vaihtoehtoja kuinka voisin erota hänestä sovussa. Vähitellen olen alkanut ymmärtämään että hänen kanssaan menetän elämässäni mahdollisuuksia ja olen jatkuvasti stressaantunut.
En kestäisi ajatusta että minua syytettäisiiin hänen kuolemastaan. Nyt vuosi ja kolme kuukautta myöhemmin, en ole vieläkään päässyt hänestä eroon, koska pelkään menettäväni hänet ikuisesti, ja että hänen kuolemansa olisi minun syytäni. Hän kertoo yhä rakastavansa minua, jota en kestä.
Olen huomannut ahdistuneeni ja itkeväni itseni uneen joka ilta. Välllä yritän turruttaa kivun uskotttelemalla itselleni että kaikki on hyvin. Se ei kuitenkaan enää onnstu ja olen alkanut masentumaan ja käyttäytyväni muutenkin epätasapainoisesti. Mikä avuksi ennen kuin minä olen se joka jättää leikin lopullisesti kesken.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuollaiset vastuuttomat seurustelusuhteet ja sänkyyn hyppimiset melkein ensitaamisella tuhoavat ihmisen. Voi jos ihmiset tottelisivat Jumalan säätämiä ihnteita näissäkin asioissa.
En voi muuta sanoa kuin voit aloittaa alusta ja ottaa vastuuta seurustelu- ja ihmissuhdeasioissa.
Höpö höpö sulle "ei liian myöhäistä". Ja alkuperäiselle kirjoittajalle. Sinä et ole vastuussa kenenkään muun elämästä (tai kuolemasta) kuin omastasi. Sinulla on myös elämää kohtaa jopa velvollisuus elää se mahdollisimman onnellisena. Miesystäväsi vaikuttaa riippuvaiselta luonteelta ja hän käyttää hyväkseen sinua henkisellä painostuksella itsemurhasta. Tuskin hän sitä edes tekisi. vaikka hänet jättäisit. Ja vaikka tekisikin, sitä ei missään nimessä voida katsoa sinun syyksesi. Voit varmistaa asian kertomalla hänen omaisilleen hänen uhkailustaan, jolloin kaikenlaiset syytöskirjeet mahdollisen itsemurhan jälkeen menettävät merkityksensä. Mieti eroa tarkasti ja jos tunnet, ettei sinulla ole hyvä olla tai mitään tunteita kumppaniisi, niin eroa päättäväisesti