voiko????

En usko mihinkään geeneihin. Se on opittua käytöstä.

Ei kovin paljoa, koska se tahdonvoima murenee sitä myötä kun alkaa päihteitä käyttää. Aluksi ne eivät ole mitenkään negatiivisia, päinvastoin, mutta ajan kanssa päihteet muuttuvat ongelmiksi. Luulisin, että enemmän kuin tahdonvoima vaikuttaa opittu malli ja kokemus.

Mun isä joi itsensä hengiltä ja en siksi koskenut viinaan oikeastaan vasta kuin aikuisena. Alle 25-vuotiaana en juuri itseäni humalaan juonut, mutta sitten tuo oppi unohtui ja aloin hoitamaan omaa masennustani alkoholilla, toki ensialkuun bailaamisen ja muun kivan nimissä. En silloin edes ajatellut, että se olisi minulle joku ongelma, kun olin vierestä seurannut, miten se tuhosi isäni.

Pikku hiljaa kuitenkin mieli muuttui ja pienestä sievästä alkoi tulla se normaali olotila, krapulaa korjasin yhä useammin ja lopulta opin juomaan usemmankin päivän putkeen. Ennätykseni muutaman vuoden takaa on noin kahden viikon putki, mutta edes se, liskoineen ei avannut silmiäni.

Vasta kun oivalsin sen totuuden, että masennus on minun primääriongelmani (ei alkoholi) aloin löytää iloa elämääni muualta kuin viinasta tai baareista, ja pääsin eroon pakonomaisesta juomisestani, joka luonnollisesti vain lisäsi masennustani.

Toki jollakulla voi olla niin paljon tahdonvoimaa, ettei koskaan juo humalaa tai edes maista alkoholia, mutta en usko että pelkällä tahdonvoimalla pääsee siitä eroon, jos sille tielle on päätynyt, koska silloin tahdonvoima on jo musertunut satoja kertoja. Kyllä se vaatii jonkun korvaavan elämän ja usein ulkopuolista apuakin.