Rakas ystävä

Olen alle 20 vuotias miehenalku ja minulla on ollut tunteita erittäin hyvää ystävääni kohtaan jo vuoden.(hän on tyttö).Sitä ennen olimme hyviä kavereita. Hän on pari vuotta nuorempi ja muutti koulun takia parinsadan kilometrin päähän. Meillä on syvä luottamus toisiamme kohtaan ja tuen ja autan häntä aina kaikessa.

Pystymme kertomaan toisillemme lähes kaiken. Hänellä on ollut kaveruutemme ja ystävyytemme aikana pari-kolme poikaystävää ja hän erosi hiljattain. olin ihastunut häneen jo ennen hänen viimeisintä suhdettaan (lopuksi poikaystävä petti), mutta en kertonut tunteistani koska minulle on tärkeintä että hän on onnellinen, ja hänen sanojensa mukaan olen hänen ainoa ystävänsä jolle voi kertoa hyvin pitkälti kaiken. haluan auttaa ja kuunnella häntä koska pidän hänestä todella paljon ja haluan tavata hänet aina kun mahdollista.

Eräänä viikonloppuna kun hän oli tällä paikkakunnalla (hän oli käymässä kotona ja katsomassa vanhoja kavereita) ja olin viemässä häntä kotiin, sain vaivoin sanottua hänelle henkevän juttutuokion jäkeen pitäväni hänestä erittäin paljon ja enemmän kuin vain ystävänä ja että hän on minulle tärkeä. hän sanoi minun olevan hänelle itselleenkin tärkeä ja mahtava tyyppi jne. en uskaltanut puhua tunteistani suoraan koska en halunnut ottaa riskiä että ystävyytemme menisi pilalle... ehkä jonain päivänä... ;_;

ps. monet sanovat minun olevan liian hiljainen ja kiltti... olen myös suhteellisen helposti vietävissä koska minulla ei ole juurikaan itsevarmuutta ja sen takia haluan ihmisten pitävän minusta... en osaa/uskalla pyytää enkä vaatia...