Tuli tässä vaan mieleen, vaikka ei oo mun asia pohtia kenenkään motiiveja, mutta oletteko koskaan miettiny että voisko näissä teidän kaipailuissa ja pettymyksen tunteissa olla jotain muuta? Esim. että te itse asetatte tiettyjä omia odotuksia toisen ihmisen niskaan ja petytte, koska se toinen ei vastaa teidän odotuksianne ja toiveitanne? Minä olen käsittäny ettei voi "määrätä" mitä jonkun pitäs tuntea minua kohtaan, se on minun kasittääkseni kaikkien oma tahto joka ohjailee tunteita.( Tai päinvastoin) Otti oman aikansa käsittää tämä, mutta nyt on elämä paljon helpompaa, ei tarvi pohtia koko ajan miksi se ja se ei "rakasta " minua, miksi minut jätettiin jne. Ymmärrän täysin sydän suruja sairastavia, itsekkin joskus kärsiny niistä, mutta eihän toista ihmistä voi pakottaa tuntemaan jotain mitä hän ei tunne?! Ja eikö se ole jokaikisen oma päänsärky jos takertuu toisen ihmiseen joka sitä ei kaipaa, eikä näin ollen ole hänen "vikansa" jos joku turhautuu asiasta joka ei edes koske häntä? Näen turhana katkeroitua ns. yksipuolisesta rakkaudesta ja eiköhän jokainen halua vapaaehtoista rakkautta, rakkautta jossa viihdytään molemminpuolisesta sopimuksesta, en ymmärrä miksi kukaan voisi viihtyä suhteessa mihin on pakotettu jollain tavoin, esim. tunteilla kiristämällä, tai rahalla, tai miten vain? Nythän on tietenkin näin että surullisen ja epätoivoisesti rakastuneen on vaikea nähdä omaa toimintaansa tässä valossa ja ihmismieli nyt vain on sellainen että se pyrkii oikeuttamaan ja jopa kaunustelemaan omia motiivejaan, lievään itsepetokseen kai syyllistyy jokaikinen joskus, ihmisiä kun ollaan. Mutta jos oikein rehellisiksi heittäydytään, niin kai tunteva ja ajatteleva ihminen ei haluaisi itsekkään että joku alkaisi kaivata tai , vielä pahempaa, vihata sinua vain sen takia, koska et vastaa hänen tunteisiinsa? En nyt tarkoita ketään yksityisesti tai erikseen, enkä kiellä kenenkään oikeutta tuntea surua tai kaipausta, mutta usein saa sellaisen kuvan näistä jutuista, että on jääty kiinni "minä haluan-"tunteeseen ja ryvetään itsesäälissä ja syyllistetään vastapuoli . Ihan vain niinkuin ajattelemisen aihetta näin sunnuntaipäiväksi. Kysymys siis kuuluu, turhaututko jos toinen EI vastaa sinun odotuksiasi ja ovatko odotuksesi realistisia?
Odotukset.
jepjep
25363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
ketuille meni, oisit tiivistänyt, ei jaksa lukee tommosta pötköä
Tunneasiat ei ole yksinkertaisia.
Eiköhän se turhautuminen lähde jostain aivan muualta, ainakin omassa tapauksessa, kun ei ole mitään yliampuvia odotuksia toisesta, koskaan ollut.
Se mitä toinen on, selviää täysin jollain toisella tavalla ja silloin voi vasta sanoa miten realistinen tulevaisuus mahdollisesti tämän ihmisen kanssa voisi olla ja millainen.
Omallakohdalla turhautuminen kulminoituu toisen epämääräiseen käytökseen, arvuutteluun, tiedon puutteeseen siinä vaiheessa kun on sanottu asioita, mitkä on kääntynyt myöhemmin päälaelleen.
Eli keskustelua keskustelua. Tai jotain muuta kuin näitä.
Sori,mutta en jaksanut keskittyä lukemaan tuollaista pitkää rimpsua.Kappalejako puuttui kokonaan,joten otappa muutaman äikän kurssi,jos peruskoulu on päässyt unohtumaan.
Sehän oli erinomainen kirjoitus, kunhan ymmärtää keskittyä olennaiseen. Palstoilla on aika paljon turhauttavampaa kamaa sisällöltään - eikä vähiten nuo vihoitteluviestit, joiden kohteet eivät välttämättä (ja onneksi) niitä koskaan lue. Turhauttavinta on ehkä huomata, että kirjoittajat ovat jatkuvasti muussa luulossa.
Jos muuten haluat kehottaa kirjoittajia takaisin peruskouluun, kannattanee keskittyä erityisen huolellisesti kyseisen viestin oikeinkirjoitukseen, tahattoman komiikan välttämiseksi *vink*
ei analysoinnelle ole hirveästi sijaa. Ei kannata ali-arvioida ihmisiä, kun kyllä jokaisella varmasti leikkaa ihan yhtä hyvin kuin sinulla.
Juu, ei ole,..., tiivistetään, siis! Tunnetko että omat odotuksesi rakkautesi kohteeseen ovat realistisia ja turhaudutko vain sen takia ettei hän vastaa sinun odotuksiasi jotka olet laittanut hänelle? Vai haluatko esim "omistaa" hänet vastoin hänen tahtoaan? (Plääh! mä en osaa laittaa sitä lyhyesti!)
en nyt jaksa ajatella niin paljon, että voisin paneutua kysymykseesi.
Hermostuneen ihmisen kirjoitus, eikä kuulu ikävä-palstalle. Luopumis tai häätämis-palsta, onko sellaisia?
Ihan just näin, mutta voisko sitä yhtään epäselvemmin sanoa. Tosin toisen ihmisen harhaanjohtaminen ja sitten hänen jättämisensä heitteille on rangaistava teko. Ja rankaisijana toimii itse elämä. Onko siinä sitten jokin suurempi totuus vai ei, sitä en tiedä. Jokaisella on vastuu omista tunteistaan, mutta myös siitä, mitä tekee toiselle. Vai oletko sitä mieltä, että toiselle voi valehdella silmät ja suut täyteen ja se on ihan ok? Jääkö mielestäsi vastuu täysin omille harteille ja pitäisikö aina epäillä toisen sanoja ja tekemisiä? Melko ankea ajatus.
Miksi ylipäänsä ulkopuoliset ihmiset valehtelevat joillekin pässeille kolmansien ihmisten tunteista? Päästäkseen heistä eroon?
Nämä suuret, ylimieliset PR-persoonallisuudet... toivon todellakin, että rankaisijana toimii itse elämä. Joka itsensä ylentää...
Sotket monta eri asiaa nyt toisiinsa kuin haluaisit vapautua itse jostain vastuusta miten oon asioita hoidellu.Kyllä sä vielä ehdit oppia kun sustakin vielä virta loppuu joku päivä;viimeistään kiikkatuolissa mietit kuinka paska olit sille ja sille....
On eri asia sinä miten kohtelet ihmisiä vaikka sulla ei olisikaan kiinnostusta, eli siitä se viha tulee jos on tullakseen.Tunnereaktio voi olla hetken vihainen jos pystyt olemaan rehellinen ja kerrot ettei kiinnosta.Väärin tekemisesta:hiljaisuus, pettäminen, pakoilu, kylmästi lähteminen ja jättäminen, saat sitä pitkää vihaa ihan oikeutetusti, kakarat ei koskaan opi!
Jokainen tyylillään mutta sinä taidat tiedää että tuolla taitaa olla useita joita oot satuttanut.Älä ylennä sillä itseäsi turhaan, et ole ainutlaatuinen,olet paska.
Entä sitten, ihmisillä on kuule ihan omakin vastuu omista tunteistaan.
En ole aloittaja mutta kyllä minuakin on kaltoin kohdeltu ihmissuhteissa. Olen tuntenut vihaa jne. mutta mikään maailmassa ei saisi minua kirjoittamaan niille ihmisille tänne rakkauslällytyksiä, takertumaan heihin, sotkeutumaan, vaatimaan heidän tunteitaan osakseni. Kakarat ei tosiaan koskaan opi eikä kasva ihmisinä!
Pettämisestä en ainakaan tiedä kohdallani, mutta hiljaisuus, pakoilu, kylmästi lähteminen ja jättäminen, tuttua on. Ylitse aikoja sitten eikä niille ihmisille tarvitse mitään kirjoitella minnekään. Kasvakaa ikävä-palstan kakarat.
Heille, jotka iloitsevat siitä, että muita on kohdeltu huonosti ja mässäilevät sillä - ansaitsette tuosta syystä omat kärsimyksenne vastaavissa tilanteissa, vaikkei teissä olisi ihmistä selvitä edes niin pienestä.
Ja kyllä muakin sylettää ihmiset, jotka kohtelee tavalla tai toisella epäoikeudenmukaisesti, mutta sitä peliä he eivät tule pelaamaan yksin.
SINÄ et ymmärrä elämästä vielä mitään!Ehkä susta nyt tuntuu tuolle kun on oma lehmä ojassa, ts. oot tehnyt toiselle jotain väärin, ehkä oot ihastunut johonkin toiseen muttet silti pysty käsittämään miltä toisesta tuntuu1a)ymmärrys, empatia ja oikea tapa toimia vs. b)vittumainen käytös onko kumpi parempi sille toiselle mieti sitä!Hyvin monesti näkee että joo ollaan taas hyväksikäytettävänä että toisen tunteet on ihan muualla mut sitä jatkuu tietenkin niin kauan kuin sinunlaisellesi sopii, jolla kenties taas tunteet jossain aivan toisessa- se ei oo väärin sille mitään voi mutta sille miten SINÄ toimit muita kohtaan, rehellisesti vai itsekkäästi on väliä ja se muistetaan kyl
Ja mistä sinä vedät johtopäätöksen, että aloittaja on toiminut epärehellisesti?
Oli niin pitkä kirjoitus että en lukenut loppuun. SEn voin sanoa että mulla ei ole häntä kohtaan mitään muuta odotuksia kuin että hän kohtelisi minua niin kuin ihmistä kohdellaan. Muuten ei kiinnosta hänen sekoilunsa
Mielenkiintoista, että tämä asia nostaa nuinki suuria tunnekuohuja, varmaankin syynä on melkoinen määrä mielipahaa ja surua, vihaakin. En olisi uskonut tätä, kun tämän kirjoitin. Voin kumminkin vakuuttaa, ettei tarkoitukseni ollut vähätellä tai syytttää ketään ja luulen että hyökkäykset minun persoonaani kohtaan kertovat enemmän hyökkääjän sielunelämästä, kuin minun. Ja hämmästyttävää on , että monet eivät vaivaantuneet edes miettimään lukemaansa, olkoonkin että se oli hieman sekavasti kirjoitettu.( sori vaan "äikän maikka" oikeassa olit, koulut jäi kesken.) Toiset taas ymmärsivät ja punnitsivat vastauksensa, kiitos siitä. Siis, tarkoitushan oli miettiä OMAA vastuuta, ei sen toisen ihmisen, olkoomkin että olisi tullut huonosti kohdelluksi, on valehdeltu, petetty jne. Ja se, on sen toisen vastuu ja ei "uhrin", jos näin saa sanoa. Tarkoitin että se mitä tapahtuu jälkeenpäin on ratkaisevaa, miten asiaan suhtautuu. Täällä tuli jopa vastaus että kosto olisi jotenkin "oikeutettua"! Minun mielestäni tämä EI kuulu järkevän ihmisen ajatuksiin ja en tosiaankaan kannata minkäänlaisia kosto toimia. Varmasti on asioita jotka nostavat vihaa ja surullinen on harvoin järkevä mutta että alkaa kostamaan?!! Ei, se ei voi olla oikea tapa ja miten voi silloin kuvitella olevansa jollain tapaa "parempi" ihminen kuin se jolle kostetaan? Aika samalle tasolle siinä vajotaan. Se on siinä se ihmisen oma vastuu, miten toimit sen jälkeen kun olet esim. kokenut vääryyttä. Ja näyttää henkisen kasvun tilan. No, joka tapauksessa sain muutaman hienon vastauksen, pahoitteluni jos astuin jokusen varpaille, mutta kiitos mielenkiinnosta ja osallistumisesta, hyvää sunnuntain jatkoa.
jokaisella on vastuu vain,ja ainoastaan omista tunteista.kyllä varmaan jokainen ymmärtää reaaliteetit...vaikka olis korviaan myöten ihastunut tai rakastunut yksipuolisesti.sitten tietenkin on eri asia,jos joku on sairauden takia kykenemätön käsittelemään omia tunteitaan.vastaus kysymykseesi kuuluu siis:turhaudun vain omaan yleiseen olotilaan,en muuhun.vaikka olenkin vahvasti tunneihminen on kuitenkin aina toinen jalka maassa :)
Sulla on ongelma: et ole kypsä ottamaan vastaan tunteita, et ilmeisesti ihastusta etkä vihastusta.Se on elämää, osa muiden kanssa vuorovaikutuksessa elämistä ja sitä kypsyyttä mitä ihmissuhteissa tarvitaan mikäli tahdot ihmissuhteesi säilyttää, ei tuo minäminä-asenne jolla nyt toimit.
Minä en nyt ymmärrä:
- Ensinnäkin kirjoituksen pitäisi olla esim. viha-palstalla - ?
- Täällä ikävä-palstalla nähdäkseni enimmäkseen optimistisesti hassutellaan, ihan tietoisena omista tunteista suhteessa tilanteeseen. Ikävääkin itketään täällä taidemuotona, runollisin sanoin kuin keskiajan trubaduurit ikään.
Musta tää on ihan harmitonta ja usein ratkihauskaa.